Muunnokset

Rodut

Abessinialainen (lk ab, lks ab, pk ab, pks ab, lka ab, lksa ab, pka ab, pksa ab)

rst/rst, rst/rst sa/sa jne

"Turkissa karvapyörteitä, jakauksia ja harjanteita, joiden tulee olla selkeitä sekä symmetrisiä. Vähimmäisvaatimuksena jakaus hiiren vatsapuolella, karvapyörteet takaosan molemmin puolin sekä harjanne selän poikki. Useammat karvapyörteet lasketaan eduksi. Yleisvaikutelman tulee olla tasapainoinen. Karvapyörteet ja harjanteet menettävät jonkin verran selkeyttään iän myötä."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

Lk pew naaras Rapunzel's Shockwave
Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Lk pew naaras
Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Lk ssp uros
Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

lks ab ba naaras Rapunzel's Forever Blue
Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

lks ab ssp naaras Rapunzel's Static
Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

lks ab bl naaras Rapunzel's Factory Girls
Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Rapunzel's pks ab ssp.
Kasv, om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Teksti: Anniina Tuura

Yleistä

Abessinialaisella hiirellä on turkissaan samantapaisia karvapyörteitä kuin abessinialaisella marsulla. Muunnos syntyi spontaanina mutaationa Iso-Britanniassa 1960-luvulla näyttelyhiirikasvattajan linjassa. Suomeen muunnos on tuotu vuonna 2004 Saksasta.

Hyvä abessinialainen hiiri on erikoinen näky karvapyörteineen ja -harjanteineen. Tämä turkkimuunnos on kuitenkin vaikea kasvatettava, mikä lienee pääasiallinen syy siihen, ettei siitä ole tullut kovin suosittua missään päin maailmaa. Abessinialainen on edelleen Suomessa hyvin harvinainen turkkimuunnos, joten abessinialaista lemmikikseen havitteleva voi joutua odottelemaan hyvän tovin, ja tyytymään vähemmän näyttävän turkin omaavaan yksilöön.

Genetiikkaa

Tämän karvapyörteitä aiheuttavan mutaation kromosomisijainti on toistaiseksi tuntematon. Siitä käytetään merkintää rst. Abessinialainen periytyy resessiivisesti: geeni on perittävä molemmilta vanhemmilta, ja karvapyörteet tulevat näkyviin homotsygootilla muodolla rst/rst. Käytännössä periytyminen on kuitenkin monimutkaisempaa kuin tavanomaisten resessiivisten turkki- ja värimuunnosten kohdalla.

Esimerkiksi pitkäkarvaisia hiiriä voi risteyttää lyhytkarvaiseen ja nämä pitkäkarvaisuuden kantajat keskenään, ja saada selvästi pitkäkarvaisia (joskus jopa todella hyviä) poikasia. Abessinialainen ei kuitenkaan toimi näin. Muunnokseen liittyy jonkinlaisia kasautuvia muuntelijageenejä, mistä johtuen ulkosiitoksen tekeminen ei-abessinialaiseen ikään kuin ”nollaa” nämä muuntelijat ja turkin kunnolliset harjanteet ja pyörteet häviävät. Niiden takaisin saamiseksi on jälleen yhdistettävä abessinialaisia keskenään jopa monen perättäisen sukupolven ajan.

Ulkosiitoksesta syntyneiden geenin kantajien yhdistäminen keskenään tuottaa yleensä poikasia, joilla on karvapyörre vain vatsapuolella ja korkeintaan hyvin heikot ja usein iän myötä katoavat pyörteet takaosan sivuilla. Näistä geneettisistä ominaisuuksistaan johtuen abessinialaista joutuu kasvattamaan käyttäen tiukkaakin sisäsiitosta. Abessinialaisen kasvatusta voi verrata kuviollisten hiirten kasvatukseen; niillä kuvioinnin vain muodostaa turkki värityksen sijaan. Abessinialaisten jalostuksessa tulee harkita erittäin tarkkaan mitään ei-toivottuja ominaisuuksia omaavien eläinten käyttämistä jalostuksessa, sillä virheet kertautuvat sisäsiitoksella nopeasti.

Jalostuksesta käytännössä

Abessinialaisen karvapyörteille ja –harjanteille ei ole standardissa asetettu erityisen tarkkoja vaatimuksia. Tavoitteena voidaan pitää hiirtä, joka on turkiltaan näyttävä ja symmetrinen. Tämä toteutuu hyvinkin jo standardin vähimmäismäärällä karvapyörteitä, mikäli ne asettuvat kauniisti ja muodostavat turkkiin terävät harjanteet.

Vatsapuolen jakauksen tulisi olla selkeä ja mahdollisimman pitkä. Selkäpuolelle muodostuu vähintään poikittaisharjanne, jonka sijainti voi vaihdella, mutta vähimmäismäärällä karvapyörteitä tämä harjanne saisi mielellään asettua selän puoliväliin. Poikittaisharjanteen ei tarvitse olla suora, kunhan se on symmetrinen – mikäli hiirellä on hartioissa karvapyörteet, selän poikittaisharjanne myötäilee näitä. Poikittaisharjanteita voi olla kaksikin, riippuen karvapyörteiden määrästä ja sijainnista. Selkään muodostuu yleensä myös pitkittäisharjanne, jonka tulee olla suora. Selän poikittais- ja pitkittäisharjanteiden risteämiskohtaan voi muodostua pieni aallonharjaa muistuttava spiraalikuvio, tätä ei tule pitää virheenä.

Tavallisia virheitä ovat heikot karvapyörteet ja epäselvät harjanteet. Näitä virheitä voi vähentää yhdistämällä abessinialaisia keskenään usean sukupolven ajan jättäen aina huonoimmat pois jatkojalostuksesta. Toiselle sivulle kaatuva takaosan harja on sitkeästi periytyvä ei-toivottu ominaisuus, joka kannattaa karsia linjasta pois.

Mitä useamman sukupolven ajan yhdistetään abessinialaista abessinialaiseen, sitä enemmän hiirille kertyy karvapyörteitä. Tämä ei itsessään takaa hienompaa muunnoksen edustajaa, sillä lisäpyörteet ilmestyvät usein epäsymmetrisesti tai aiheuttavat harjanteisiin epäsymmetriaa, eli muunnoksen haastavuus lisääntyy käsi kädessä karvapyörteiden lisäämisen kanssa.

Turkin harjanteet erottuv­at poikasilla heti ensimmäisen karvapeitteen alkaessa kasvaa. Pyörteet ja harjanteet näkyvät hyvin tässä ensimmäisessä turkissa, ja antavat kuvan siitä, millainen turkki hiirelle parhaimmillaan voi kehittyä. Poikasten saavuttaessa noin 2-3 viikon iän ne kadottavat suuren osan harjanteiden ja karvapyörteiden selkeydestä. Tämä vaihe on ohimenevä, ja hyvät abessinialaiset kehittävät turkkinsa takaisin 5-6 viikon iässä. Huonompien yksilöiden turkki ei palaudu, eikä turkki kehity paremmaksi enää tämän ikävaiheen jälkeen. Luovutusikäisestä hiirestä näkee siis jo hyvin minkä laatuinen se on muunnoksensa edustajana.

Jossain vaiheessa kasvattajalle tulee eteen tarve tehdä ulkosiitos lk tai lks hiireen tyypin parantamiseksi. Tällöin kannattaa valita ulkosiitosta varten mahdollisimman suuri, hyvän tyyppinen ja suurikorvainen uros, jolla astuttaa useamman abessinialaisen naaraan. Yhdistelmistä syntyneitä kantajia voi yhdistää jälleen abessinialaiseen. Hyvässä tapauksessa näistä poikueista voi jo löytyä näyttelykelpoisia abessinialaisia. Kantajia voi myös parittaa keskenään, mutta tällöin karvapyörteiden palautuminen kestää kauemmin.

Kaikki muut turkinlaadut voivat yhdistyä abessinialaisen kanssa. Satiini abessinialainen on erittäin kaunis muunnos, ja abessinialaista voi hyvin kasvattaa sekä satiinina että ei-satiinina samassa linjassa. Pitkä turkki abessinialaisella on näyttävä nuorilla hiirillä, mutta hiiret menettävät sekä karvan pituutta että turkin harjanteiden terävyyttä iän myötä, eivätkä enää aikuisina ole kovin kauniita. Astrexin tai fuzzyn tarkoituksellinen yhdistäminen abessinialaiseen ei ole erityisen järkevää: abessinialaisen pyörteet ja harjanteet erottuvat huonosti kiharasta turkista, eikä näitä yhdistelmiä tästä syystä arvostella näyttelyssä standardiluokissa.