Muunnokset

Rodut

Lyhytkarvainen astrex, (lka)

Go/* Re/* Sa/*

(Muita kiharakarvaisuutta aikaan saavia genotyyppejä rex - Re/*:n lisäksi: dominoiva Caracul, Ca/* sekä resessiiviset crimpy, cpy/cpy, fuzzy, fz/fz, frizzy, fr/fr ja wooly, wly/wly)

"Mahdollisimman kihara turkki. Viikset kiharat. Vanhemmiten hiiren turkki suorenee."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.


Lka cream naaras Rapunzel's Sanctuary
Kasv, om. & kuva: Anniina Tuura

Lka red naaras Knuspergardens Hippy Shake
Kasv: Maiju Collan, om: Nanna Erkkilä & Jenita Lessig
Kuva: Arttu Väisälä

Tämä vanhempi naaras on jo menettänyt osan kiharuudestaan.

Yleistä

Lk astrex on näyttelyiden harvinaisin rotu ja kiharakarvaisista muunnoksista ehdottomasti vaikein. Ihanteellinen lka olisi selkeästi lyhytkarvainen ja selvästi kihara. Todellisuudessa lka näyttää harvoin oikeastaan miltään muulta kuin avointurkkiselta lk:lta.

Genetiikkaa

Astrexien yleisin genotyyppi on Re/*. Lokuksen tieteellinen nimi on "rex" ja symboli "Re". Tämä geeni on dominoiva spontaani mutaatio ja sijaitsee kromosomissa 11. Dominoivana sekä Re/re että Re/Re tuottaa kiharan karvan. Erityisesti poikaset ovat homotsygootteina kiharampia kuin heterotsygootit. Aikuisilla karva vähitellen suorenee, viiksien ja peitinkarvojen jäädessä kihariksi.

Hiirillä on useampia kiharan karvan aikaansaavia geenejä, joiden vaikutukset vaihtelevat. Kunkin hiiriharrastajan käytössä oleva kiharageeni riippuu hyvin pitkälti hänen sijainnistaan. Suomessa oli pitkään ainoana todella näyttelytettävänä kiharakarvaisuusmuunnoksena rex (Re/*), jonka "apuna" kiharakarvaisuutta lisää yksinään hyvin huonon kiharan tuottava caracul (Ca/*).

Vaikka uusi turkkimuunnos fuzzy tuottaa tiiviimmän kiharan, astrex ei ole syrjäytynyt kasvatettavien kiharien joukosta ja pysyy omana muunnoksenaan.

Hivenen käytännönläheisemmin

Suurin ongelma lyhytkarvaisten astrexien kasvattamisessa on astrex-turkin taipumus suoristua hiiren iän myötä. Pahimmillaan hiireltä on hävinnyt kihara / laineisuus täysin jo siinä vaiheessa, kun se saavuttaa näyttelyttämisiän eli kaksi kuukautta. Astrexeilta voi myös puuttua vaadittua kokoa ja tyyppiä.

Astrexeja kannattaa kasvattaa omana linjanaan rinnakkain lka:n kanssa käytettävien lk-hiirten kanssa, jotta linjaan saisi "kasattua" oikeat muuntelijat ja turkin kiharuus sekä kiharan pysyvyys paranisi. Puhdasta astrex-linjaa ei valitettavasti voi pitää yllä Re-geenillä, sillä jatkuvat astrex-astrex -yhdistelmät saavat aikaan harvenevaa turkkia.

Astrex näyttää parempana satiinina kuin satiinittomana, joten lka:t eivät koskaan ole yhtä hyviä turkiltaan kuin parhaat lksa:t. Satiinien parempi turkki johtuu siitä, että ontto satiinikarva on pehmeämpi ja kihartuu helpommin kuin ei-satiinikarva. Astrexeja kasvattavan tulee ottaa huomioon, että pitkällisemmän Re/* x Re/* -yhdistelmien on raportoitu aiheuttavan karvan harventumista. Onneksi rex-geeni on dominoiva, joten kasvatettavien ja näyttelytettävien hiirten ei tarvitse välttämättä olla homotsygootteja (Re/Re) ja harvempikarvaiset hiiret voi jättää jalostuksesta.

Astrexeilla, kuten kaikilla muillakin turkkimuunnoksilla, parhaan tuloksen avain on tiettyyn päämäärään tähtäävä suunnitelmallinen jalostus. Lisäksi on pidettävä mielessä, että hiiri on kokonaisuus - yhden ominaisuuden jalostaminen ei tarkoita sitä, että hiiren koon, tyypin, terveyden ja luonteen voisi unohtaa.

Värimuunnoksien kohdalla parhaan mahdollisen turkin kasvattamiseen keskittyvä kasvattaja pääsee helpoimmalla keskittymällä kasvattamaan pink eyed whitea. Harvahan näin tietenkään käytännössä tekee, eikä siinä mitään vikaa ole - mukaan tulee vain enemmän jalostustyössä huomioitavaa. Jotkut muunnokset on kuitenkin erittäin hankalia kasvatettavia astrex-turkeilla, toiset puolestaan suorastaan kärsivät kiharakarvaisuudesta.

Parhaiten ulkonäkönsä kiharanakin pitäviin muunnoksiin kuuluvat yksiväriset muunnokset, muissa kiharuus saa hyvin usein aikaan sen, että jopa hiiri jonka väri näyttäisi lk:na erinomaiselta, näyttää lka:na (samoin kuin muissa astrex-roduissa) väriltään heikommalta. Esimerkiksi tikattujen muunnosten pohjaväri tulee kiharassa karvassa näkyviin, saaden turkin näyttämään "sotkuiselta": Tuomareiden tulee tietenkin ottaa huomioon karvanlaadun vaikutus väriin hiiriä arvostellessaan.

Caracul

Caracul on kromosomissa 15 sijaitseva geeni, jolla on 16 alleelia. Geenin virallinen nimi on "keratin 71" ja lyhenne "Krt71". Geenin alleeleista hiiriharrastajien käytössä on "Krt71Ca" eli caracul. Vaikka geeni on semidominantti, homo- ja heterotsygootit näyttävät samalta.

Yksinään, ilman muita kiharakarvageenejä, caracul tuottaa varsin surkeaa astrexia. Poikasena caracul-hiirten turkki on laineikas ja viikset kaarevat, mutta kihara alkaa hävitä jo neljän viikon iässä. Aikuisena caracul näyttää lähinnä huonolta ei-astrexilta. Tunnusomainen piirre on karvan kärjessä oleva "koukku".

Siinä missä caracul saa sellaisenaan aikaan surkeita astrex-yrityksiä, Re:n kanssa samaan hiireen saatuna se osoittaa olevansa muutakin kuin vain päänsäryn aiheuttaja. Se vaikuttaa tarjoavan "vastalääkkeen" karvaa harventavan Re:n vaikutuksille ja tuo oman pienen lisänsä turkin kokonaiskiharuuteen. Osaltaan karvan rakennetta tavallaan pehmentävänä, se mahdollistaa myös Re:n aikaansaaman kiharuuden paremman esilletulon.

Muita kiharakarvageenejä?

-fuzzy (fz), spontaani resessiivi, kromosomi 1. fz tuottaa ohuen, mutta hyvin kiharan karvan, joka muuttuu jokaisen karvanvaihdon myötä paksummaksi ja kiharammaksi.

- frizzy (fr), spontaani resessiivi, kromosomi 7. Karva on aluksi lyhyttä ja karkeaa, muuttuen vanhemmilla eläimillä lyhyeksi ja harvaksi.

- Caracul-like (Cal), "caraculin kaltainen". Spontaani dominantti, kromosomi 15. Nimensä mukaisesti geeni vaikuttaa kuten caracul; poikaset ovat kiharia, mutta turkki näyttää lähes suoralta jo kahdeksan viikon iässä.

- Caracul-like 2 - Caracul-like 7 (Cal2 - Cal7). Kuusi kromosomissa 15 sijaitsevaa geeniä, joiden vaikutukset muistuttavat caraculin kaltaista. Osa tuottaa kiharampaa ja hitaammin suoristuvaa karvaa kuin toiset. Poikkeuksena ryhmässä on Cal7, joka tosin sekin saa aikaan nopeasti suoristuvan karvan, mutta myös vaalentaa hiiren silmien, korvien, jalkojen, hännän ja turkin väriä.

- crimpy (cpy), spontaani resesiivi, kromosomi 15. Homotsygooteilla on kihara, pehmoisen näköinen turkki ja kiharat viikset. Kirjoittamishetkellä ei ollut tietoa siitä, kuinka hyvin kihara pysyy.

- wooly (wly), spontaani resessiivi, kromosomi 11. Geeni tuottaa "väliaikaiskiharan" hiiren, jonka turkki kihartuu n. 4 viikon iässä, mutta on aikuisena suora.