Yleistä Rodut l. turkit Yksiväriset Tikatut Silver-tikatut Varjostukselliset ja pointilliset Tan Fox Kuviot Koestandardit Eistandardit Ei standardoitavia Muunnostaulukko Kirjoittaja ja lähteet

Muunnokset

Tikatut

Argente, (ar)

A/A B/* C/* D/* p/p,
A/a B/* C/* D/* P/*

"Argente hiiren tulee olla herkullisesti sekoittunut vivahde vaaleaa fawnia ja hopeaa, kuten self silverissä, kauttaaltaan tasainen ja kaksi väriä niin tasaisesti sekoittuneet, että tuloksena on läikehtivän silkin vaikutelma. Pohjavärin tulee olla sininen, sävyltään mahdollisimman tumma. Vatsa kultainen fawn ja mahdollisimman paljon selkävärin mukainen. Jalat päälivärin mukaiset. Silmät punaiset."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	Pari Rapunzel's lk argentea kasv, om. & kuva: Anniina Tuura (Klikkaa kuva isommaksi.)
	Nätti argente. Lks argente Kasv. Henry van Raaij (NL) om. & kuva: Anniina Tuura
	Tämä argente on tummahko. Lks argente naaras Rapunzel's West Wind Kasv. & om. Anniina Tuura Kuva: Anniina Tuura & Arttu Väisälä

Teksti: Anniina Tuura

Yleistä

Argente on hyvin vanha värimuunnos. Sen ”perusrakennuspalikoiksi” tarvitaan normaalin villin hiiren värityksen lisäksi vain punasilmäisyyden aiheuttava mutaatio p, jonka alkuperä jää historian hämärään. Muunnoksen nimi on hieman harhaanjohtava, sillä sana ”argente” on ranskaa ja tarkoittaa hopeaa.

Tyypillisesti muunnos lukeutuu kasvatuksen parissa niihin, jotka aina välillä nousevat pinnalle ja sitten taas katoavat lähes kokonaan (ainakin näyttelytasoisina) pitkiksi ajoiksi. Genetiikkansa pohjalta muunnos on onneksi helppo luoda uudelleen.

Argenten rotumääritelmä kuvailee muunnosta näin: "Argente hiiren tulee olla herkullisesti sekoittunut vivahde vaaleaa fawnia ja hopeaa, kuten self silverissä, kauttaaltaan tasainen ja kaksi väriä niin tasaisesti sekoittuneet, että tuloksena on läikehtivän silkin vaikutelma. Pohjavärin tulee olla sininen, sävyltään mahdollisimman tumma. Vatsa kultainen fawn ja mahdollisimman paljon selkävärin mukainen. Jalat päälivärin mukaiset. Silmät punaiset."

Mielikuvaa hyvästä argentesta on vaikea muodostaa standardin perusteella, jollei ole nähnyt muunnoksen ääripäiden lisäksi myös niitä hyviä. Tuomareiden mielipiteet ”hyvästä argentesta” voivat vaihdella, osin tämä juontaa juurensa koulutusvaiheestakin: Koska muunnos on välillä pitkiä aikoja ”kateissa”, koulutettava ulkomuototuomari ei välttämättä näe yhtään hyvää argentea koko koulutusvaiheensa aikana!

Argenten ilmiasu vaihtelee laidasta laitaan. Toisessa ääripäässä on vaalea platkun sävyinen hiiri, jolla voi lisäksi olla silverin värinen keskiselkä, vaalea lähes kermainen vatsa ja argenten sävyä vain kyljillä. Toisessa ääripäässä hiiri voi muistuttaa cinnamonia, jolla on punaiset silmät. Toivottu sävy asettuu lähemmäs skaalan vaaleaa päätä.

Kasvatuksesta käytännössä

Standardi lähtee vertaamaan muunnosta vaaleaan fawniin. Tässä tapauksessa vaalealla tarkoitetaan todellakin vaaleaa. Liian vahva fawnin sävy päälivärissä kadottaa argentesta väriltä standardissa seuraavaksi vaadittavan ominaisuuden, nimittäin silveerauksen. Argenten tulee olla kauttaaltaan vaalealla silverillä tikattu, vastaavasti kuin agouti on tikattu mustalla. Argenten yleisvaikutelma ei silti saa olla kylmä, vaan sävyn tulee olla kauniin lämmin. Sopivan vaalea mutta lämmin sävy yhdessä tasaisen silveerauksen kanssa luovat standardissa kuvatun läikehtivän silkin vaikutelman.

Pohjavärin tulee olla selkeästi harmaa. Pohjaväri ei ole niinkään ”sininen” (paitsi erittäin tummilla yksilöillä) vaan dove. Pohjavärin kohdalla joutuu tekemään kompromissin, sillä mitä tummempi pohjaväri on, sitä tummempi on yleensä myös pääliväri. Sävyltään silveriä lähestyvä pohjaväri on jo kuitenkin liian vaalea. Pohjaväri ei saa näkyä päälivärin läpi; pohjavärin läpi paistaminen on argenten tavallisimpia virheitä liian tummuuden ohella.

Vatsaväriäkään en ehkä luonnehtisi ”kultaiseksi fawniksi”. Epäselväksi jää, mitä kultaisella tarkoitetaan – tässä tulee helposti (virheellinen) mielikuva keskiverto sävyisestä fawnista, mitä argenten vatsaväri ei tietenkään voi olla, mikäli selkävärin sävy on vaadittu ”vaalea fawn”. Ehkä tärkeintä tässä on, ettei vatsapuoli ole selkeästi ja häiritsevästi vaaleampi, vaan mahdollisimman paljon päälivärin mukainen.

Argenten virheitä ovat jo mainittujen lisäksi vaaleat ääreisosat sekä epätasainen tikkaus. Karvanvaihdot ovat argentenkin riesa aiheuttaen laikkuja ja raitoja tikkaukseen ja perussävyyn. Umbrous-tekijä voi aiheuttaa tikkauksen kasaantumisen selkään, argentella tämä näkyy hopeaisena selkänä. Lisäksi virhelistalla voi mainita väärät genotyypit: b/b tuottaa doven sijasta champagnen pohjavärin, d/d taas tekee sävystä kylmän ja etenkin argenten vaalean fawnissa sävyssä näkyy diluution tyypillinen vaikutus (vrt. straw). Argente tan (A/a^t p/p) ei ole sinänsä standardin vastainen, mutta muuten aika turha muunnos. Tan-vatsa erottuu argente tanilla liian huonosti, jotta voisi puhua varsinaisesti tan-muunnoksesta, yleensä se näkyy vain virheellisenä vaaleana vatsana ja juuri erottuvina rajalinjoina. Tan-geenikin on siten argentella ei-toivottu.

Mikäli saatavilla ei ole näyttelytasoisia argenteja, muunnosta kannattaa lähteä rakentamaan ennemmin liian vaaleista kuin aivan liian tummista yksilöistä. Sävyä on helppo vahvistaa doven ja fawnin avulla, sen vaalentaminen sen sijaan on vaikeampaa. Myös sopivan sävyisiä, mutta väärän pohjavärin omaavia yksilöitä voi aluksi käyttää. Vaalea (mutta ei nokinen!) fawn ja vaalea dove sopivat argenteen yhdistettäväksi myöhemmissäkin vaiheissa, vaikka kannattaa pyrkiä suosimaan argente x argente –yhdistelmiä.

Argentea ei oikein voi kasvattaa yhdessä minkään muun muunnoksen kanssa, poikkeuksena mahdollisesti ei-standardi pale argente (A/A \ A/a c^ch/c^ch p/p). Kaikkien muiden geneettisesti lähellä olevien muunnosten standardin vaatimukset ovat argentelle vastakkaiset tai muuten epäsopivat, joten muunnosten muuntelijat ovat aina jommallekummalle väärän laiset. Vältettäviä ovat agoutisarjan muut värit (pl. jo mainittu pale argente), vääriä sävyjä tuottavat vaalentavat geenit (b/b, d/d) sekä tanit.

Poikasten aikuissävy on hieman vaikeasti ennustettava ja vaatii kokemusta. Liian tummista ei ikinä tule hyviä, mutta poikasena liian vaalealta vaikuttavista voi hyvinkin vielä kehittyä kauniita. Agoutin ja cinnamonin tapaan myös argenten sävy syvenee iän myötä. Poikasena täydellisen sävyiseltä vaikuttavasta saattaa siten kasvaa liiaksi fawnin sävyinen eli hieman liian tumma. Jotkut argente poikaset saattavat olla ensimmäisessä turkissaan jopa silverin näköisiä, mutta niistäkin kehittyy argenteja myöhemmissä karvanvaihdoissa. Niille voi tosin jäädä virheenä selkäpuolelle hopeista sävyä. Kasvattajan kannattaa pitää lupaavilta vaikuttavat argente poikaset itsellään kunnes ne ovat vaihtaneet aikuisturkin. Poikaskarva on aina platkumman sävyinen, mutta mikäli hyvää sävyä ei ala löytyä karvanvaihdonkaan myötä, hiirestä tuskin tulee näyttelytasoista.

Kaunis argente on kasvattajan vaivan arvoinen. Muunnoksen ollessa ylipäätään hyvin viehättävä on vaikea ymmärtää sen harvinaisuutta ja aallonpohjasta toiseen kulkevaa esiintymistä. Näitä soisi näkevänsä näyttelyissä enemmän!