Muunnokset

Varjostukselliset ja pointilliset

Marten sable (ms)

Ay/at B/* cch/cch D/* P/* U/*

"Silmät mustat. Selkävärin tulee olla rikas tumma seepia kuonosta häntään, varjostuen vaaleampaan väriin alaleualla, sivuilla ja kyljillä, sekoittumisen tulee olla vähittäinen; vatsa valkoinen. Valkoista tikkausta kyljillä ja takamuksissa tulee pitää lisäviehätyksenä."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

lks marten sable uros Rapunzel's Sine Qua Non (laatupalkittu)
kasv, om. & kuva: Anniina Tuura.

Tämä hiiri on alla olevassa poikaskuvassa vasemmanpuoleinen. Oikeanpuoleinen kasvoi "varsin keltaiseksi".

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Marten sable -poikasia Rapuzel's hiirulasta
kasv., om. & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Lk fuzzy marten sable naaras Watch Out For This
Kasv., om & kuva: Mari Martiskainen

Turkiltaankin hyvä fuzzy-marten.

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

marten sable

Rapunzel's lk marten sable poikaset

Kasv., om & kuva: Anniina Tuura

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

marten sable

Pk marten sable

Kasv., om & kuva: Mari Martiskainen

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Yleistä

Marten sable on geneettisesti sable, jolla on kaksi chinchillageeniä. Sablen punainen sävy on vaalentunut kerman ja valkoisen sävyiksi varjostuksen ollessa tumma seepia.

Parhaat marten sablet, kuten sabletkin, ovat yleensä genotyypiltään Ay/at. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen genotyyppi, vaan myös Ay/A ja Ay/a ovat mahdollisia. Oleellisinta on saada mukaan mahdollisimman vahva umbrous-tekijä. Kannattaa kuitenkin pyrkiä siihen, että marten sablella olisi myös tan-geeni.

Marten sable on harvinainen muunnos. Erilaisia enemmän tai vähemmän varjostuneita, Ay-pohjaisia c-resessiivigeenillisiä hiiriä kyllä löytyy, mutta puhdas standardinmukainen marten sable on harvinaisuus. Sellaisen löytäminen kasvatuksen aloittamiseen on epätodennäköistä, joten kannattaa aloittaa yhdistämällä saatavilla olevia edellä mainittuja värivirheellisiä hiiriä black foxiin. Jättämällä jatkojalostukseen mahdollisimman paljon standardia muistuttavia marten sableja, ja yhdistämällä näitä edelleen black foxiin, on mahdollista päästä vähitellen eteenpäin.

Marten sablen yleisin ongelma on, että ne eivät ole c-lokuksen genetiikaltaan puhtaita. Haluttu genotyyppi olisi homotsygootti cch/cch, mutta useimmat marten sablea muistuttavat hiiret ovat jotain muuta. Jopa siamese tuottaa Ay-geeniin ja umbrous-tekijöihin yhdistämällä eräänlaisen marten sablen, mutta värin standardia se ei vastaa (fenotyyppi muistuttaa enemmän siamesea). Erilaisten sekoitusten tunnistaminen ja erottaminen toisistaan on lisäksi usein vaikeaa.

Mikäli kasvattaja epäilee marten sablellaan olevan ei-toivottuja c-lokuksen geenejä, kannattaa pyrkiä ”puhdistamaan” väriä yhdistämällä sitä black foxiin. Geneettisesti puhdaskin marten sable on haastava: ne pyrkivät usein olemaan kauttaaltaan kerman sävyisiä, kun tavoitteena olisi valkoinen vatsaväri. Heikko varjostus on myös ongelma. Yhdistäminen black foxiin auttaa korjaamaan näitäkin virheitä. Muihin muunnoksiin marten sablea ei kannata yhdistää, ja varsinkin vääristä c-resessiiveistä tulee pysytellä erossa.

Anniina Tuura