Oka- ja seeprahiirten kasvattamisesta
Jalostuksesta
Egyptinokahiiri Lullaby's We Can Work It Out |
Jalostuksen pääperiaatteet
Jalostus on eläinten systemaattista siitoskäyttöä niin, että seuraava sukupolvi on aina vanhempiensa kaltainen tai parempi. Ihminen toimii luonnon sijasta valintaa säätelevänä tekijänä. Näin jalostus on ihmisen ohjaamaa evoluutiota.
Jalostuksessa on kaksi eri tavoitetta. Ensinnäkin pyritään saamaan aikaan yksilöitä, joilla on haluttuja ominaisuuksia, ja toisekseen nämä ominaisuudet on saatava pidettyä yllä seuraavissakin sukupolvissa. Yleisesti ajatellaan, että kun on saatu yksi täydellinen poikanen aikaan, se oli sitten siinä. Onnistuminen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, siinä on vasta alku, ikinä eläimet eivät ole täydellisiä. Ja mikäli jälkimmäistä tavoitetta aletaan näin väheksyä, ei koko jalostustyöstä ole mitään hyötyä.
Kaiken jalostustoiminnan perusta on valinta. Siitoseläimet ja niiden jälkeläiset valitaan niiden ominaisuuksien perusteella. Toinen perusta on rotumääritelmä. Niin isän kuin emonkin tulisi vastata mahdollisimman paljon standardia, tosin yleinen taso on otettava huomioon. Jälkeläiset yritetäänkin saada mahdollisimman paljon rotumääritelmän mukaisiksi.
Useimmiten ei ajatella lainkaan sitä, että jälkeläiset saavat aina viisikymmentä prosenttia perimästään kummaltakin vanhemmaltaan, siis 50 isältä ja 50 emolta. Näin ollen eläimiä yhdistellään miten sattuu; hyvä uros ei tarvitse niinkään hyvää naarasta jne. Väärin! Pariskuntien tulee paikata toistensa ominaisuuksia, eli isän tulee olla hyviä siinä missä emo on huonompi ja toisin päin. Tässä tapauksessa, jos lykästää, poikaset ovat tasaisesti hyviä. Huomioi sananparsi, 'jos lykästää'. Niin kurjaa kuin se onkin, vaikka ihminen seisookin ravintoketjun huipulla, ei silti ole varmaa, että tämä saa juuri oikeat ominaisuudet yhdistettyä samaan poikaseen. Ja vaikka saisikin, voi olla, ettei koko poikasta synny lainkaan!
Kärsivällisyyttä, pitkäjännitteisyyttä, korkeaa kipukynnystä ja järkeä. Siinäpä ne, hyvän jalostajan perusvaatimukset.
Millainen on hyvä jalostuseläin?
Eläin, joka on hyvä jalostussuunnitelmaan, ei ole yhdellä sanalla määriteltävissä. Eikä sitä voi yleistää. Hyvän jalostuseläimen ei tarvitse olla hyvä näyttelyeläin, eli sen ei juuri tarvitse vastata rotumääritelmää. Kunhan sillä on jokin ominaisuus, joka linjasi muilta eläimiltä puuttuu, esimerkiksi tasainen tippaus tai erinomainen pää; silloin se on hyvä jalostuseläin.
Mutta mitens nyt se 50 ja 50 prosenttia? Niinpä niin. Mikäli haluat saada lisättyä jonkin eläimen ominaisuuden linjaasi, jalostustyösi vaikeutuu. Tällöin saat tehdä paljon työtä ja kauan, mikäli haluat eläimistäsi muutenkin hyviä. Kun mukaan otetaan useampi ominaisuus, eivät ne kaikki kuitenkaan osu sille yhdelle jälkeläiselle ja siinä sitä sitten taas ollaan! Vähän niinkuin tilkkutyötä tekisi; pala kerrallaan se valmistuu.
Mutta kun yksi hyvä eläin ei riitä.
Miten saada taso säilymään?
Kun olet saanut aikaan yhden hyvän eläimen tai vaikka kaksikin, eivät ne vielä kuitenkaan ole tarpeeksi. Tosin niilläkin voit käydä näyttelyissä niittämässä mainetta ja kunniaa, mutta aika lyhytnäköistä hommaa. Nyt sitten pitäisi saada niille vertaisiaan puolisoita, jotta poikasien taso olisi vanhempiensa kaltainen.
Paras konsti ennaltaehkäisemään "pattitilannetta" on jo varhainen yhteistyö muiden kasvattajien kanssa. Mikäli yhdessä teette okahiiristä askel askeleelta kauniimpia, on teillä enemmän jalostuspohjaa sittenkin, kun eläimenne ovat jo lähes täydellisiä.
Sisäsiitos
Sisäsiitos lienee yksi kiistellyin, mutta oikein käytettynä kyllä nopeinkin tie tuloksiin. Mikäli sitä käyttää harkiten ja varovasti, esimerkiksi linjaten, ei pitäisi mitään ongelmia ilmetä.
Mutta sisäsiitoksessa on niin hyöty- kuin haittapuolensakin. Mikäli kasvatat vain yhtä linjaa, olet hyvin pian pississä sukulaisuuden kanssa. Tähänkin tulisi varautua jo ajoissa; paras tapa lienee kasvattaa kahta linjaa vieretysten ja varovasti lisäillä linjasta toiseen eläimiä, kunnes ne ovat molemmat hiukan sukua toisilleen.
Sisäsiitoksen uskomaton hyöty on siinä, että tiettyjen eläinten hyvät ominaisuudet saadaan moninkertaistettua poikasissa. Eli mikäli isä on hyvän värinen, mutta emo ei, poikasista tullee jotakin tältä väliltä ja kun ne taasen laitetaan isukkiinsa, saadaan kerrattua värin punaisuutta.
Mutta jollei tämänkaltaista siitosta käytä harkitusti ja järjen kanssa, se myöskin pilaa linjasi nopeasti; pelkät hyvät ominaisuudethan eivät periydy yksinään. Tästä johtuen pitäsikin jatkoon valita aina vain poikaset, jotka ovat selkeästi hyviä; vähänkin huonompi saattaa olla se sekunda, joka sitten turmelee tulevaisuutesi!
Sisäsiitoksella voidaan saada syntymään uusia värimutaatioitakin (jokin eläin on saattanut kantaa uutta resessiivistä geeniä, ja kun se kertaantuu, väri tulee esiin), mutta myöskin piileviä sairauksia.
Olkaa varovaisia; parempi, että okahiiret ovat vielä jonkin aikaa vähän vähemmän rotumääritelmän mukaisia, kuin että niillä olisi viisi/kolme jalkaa!