Oka- ja seeprahiirten kasvattamisesta
Seeprahiirten kasvatus
|
Seeprahiiriä lisääntymispuuhissa 
|
|
|
|
|
|
Teksti: Katariina Laine
Yhteen totutus ja astutus
Seeprahiirten yhteen totutus onnistuu parhaiten hamstereilla käytettävän erityisen sopeutushäkin avulla (siis normaali häkki, johon saa väliseinällä kaksi "osastoa") tai kahdella sisäkkäisellä häkillä (esim. uroksen voi laittaa naaraan terraarioon pienehkössä kalterihäkissä). Sopeutushäkissä vietettävä aika riippuu täysin pariskunnasta, joillakin pari kolme päivää on sopiva, jotkin vaativat jopa kuukausia.
Seeprahiiret voi päästää sopeutushäkistä yhteen heti, kun ne eivät enää juurikaan kyttää toisiaan verkon läpi tai yritä hyökkäillä verkkoa kohti. Yhteen päästämistä seuraa lähes aina pieni kahakka, jossa boksin johtajuus tehdään selväksi. Jos tappelu näyttää todella vakavalta tai kestää pitempään kuin muutaman sekunnin, tulee pari erottaa toisistaan. kannattaa myös ottaa huomioon, että jotkin seepraparit eivät koskaan hyväksy toisiaan, ja löytyy myös niitä, jotka hyväksyvät toisensa ilman mitään kähinöitä. Jotkin yksilöt saattavat käydä kumppaninsa päälle vasta muutaman viikon yhteisasumisen (usein siis astumisen) jälkeen, jolloin seeprat tulisi myös heti erottaa.
Astumista ei voi seeproilla juuri vauhdittaa, joten sen asian voi jättää luonnon hoideltavaksi. Poikasten tulo voi kestää kuukaudesta puoleen vuoteen riippuen parin yhteiselämän laadusta ja edellisestä poikueesta kuluneesta ajasta.
Kantoaika ja synnytys
Seeprahiiri kantaa noin neljä viikkoa (poikasia on syntynyt myös kolmen viikon yhteisasumisen jälkeen). Kantoajan tultua täyteen seeprahiiri synnyttää paperisilpusta ja heinästä tekemäänsä pyöreään pesään kahdesta kuuteen raidallista poikasta. Synnytyspaikaksi naaraalle sopii parhaiten terraario tai duna-mallinen muovinen umpinainen häkki, sillä sinne ei pääse vetoa eivätkä poikaset pääse luikahtamaan kaltereiden välistä pois. Terraarion paikan tulisi muutenkin olla mahdollisimmat vedoton, meluton ja poissa suorasta auringonpaahteesta (koskee myös poikasettomien seeprojen terraarion paikkaa!). Osan terraariosta voi peittää vaikka pyyhkeellä, jolloin naaras saa pesälleen suojaisan tuntuisen pimeän paikan. Myös isohkoa pesäkoppia voi tarjota. Poikasten synnyttyä tulee uros ottaa pois terraariosta, ettei heti tule toisia poikasia tai ettei kumpikaan vanhemmista hermostuksissaan vahingoita poikasia. Seeprahiirillä esiintyy harvoin synnytysvaikeuksia, mutta niiden ilmennyttyä tulee heti ottaa yhteys eläinlääkäriin.
Emon ja poikasten hoito ja ruokinta
Emon ruokinta tulee kantoaikana pitää mahdollisimmat monipuolisena, eli tuoretta (omena, tomaatti ja salaatti ovat yleensä olleet maistuvia, kaalia taasen ei juuri suositella), puuroa (maitoon keitetty on yleensä seeprojen mielestä parempaa), hyvälaatuista siemensekoitusta (supa hamster, supa natural), rotta-hiiripellettejä (jotka kylläkin yleensä saavat osakseen pelkän ylenkatseen), hedelmäpilttejä, teelusikallinen 4 kk:n lihapilttiä tai koirankeksi silloin tällöin proteiinin saamiseksi. Myös kalkkia kannattaa tarjota vaikka kalkkikiven muodossa. Naaralle voi kantoaikana antaa ruokaa ihan niin paljon kuin se syö, seeprahiiret kun ovat harvoin herkkiä liialliselle lihomiselle. Huomioi kuitenkin, ettei ruoka saisi sisältää juurikaan ruokasuolaa! Syömätön ruoka kannataa aina pilaantumisen vuoksi poistaa terraariosta. Vettä tulisi olla jatkuvasti pullossa tarjolla.
Naarasta voi varovasti käsitellä ihan synnytyspäivään asti, jos se sen sallii, väkisin ei tule naarasta metsästää. Poikasten synnyttyä ruokavaliota voi pitää lähes samanlaisena, sillä imetys ja myöhemmin poikasten kasvu vaatii aika paljon energiaa. Poikaset lähtevät liikenteeseen noin viikon ikäisinä ja avaavat silmänsä melko pian tämän jälkeen. Kiinteää ne syövät maidon ohella parin-kolmen viikon ikäisinä, ja emostaan ne voi erottaa viiden viikon iässä (erityisesti urokset). Uusiin kotiin seepravauva on valmis kahden kuukauden iässä. Täysikokoinen seepra on noin puolivuotiaana.
Poikasten käsittely
Mikäli naaras on tottunut käsittelyyn ja ihmisen tuoksuun, voi poikasia ottaa kädelle jo parin päivän iässä. Kättä kannattaa ennen käpälöintiä hieroa terraarion pohjalla oleviin puruihin, jotta ihmisen ominaishaju peittyisi emon hajun alle (minimoi hylkäysriskin). Emo kannattaa myös nostaa pois terraariosta käsittelyn ajaksi. Mikäli emo on arka, voi poikasten käsittelyn aloittaa samoihin aikoihin kun ne itse alkavat lähteä omin voimin pesästä (noin viikon iässä). Myös tällöin kannattaa emo ottaa pois terraariosta käsittelyn ajaksi ja hajustaa kätensä emon tuoksulla. Seeprahiiren poikasia kannattaa käsitellä aluksi pari minuuttia kerrallaan aika lähellä terraarion pohjaa, sillä ne saattavat ponnahtaa kädeltä pois. Kun ne alkavat olla rauhallisempia kädellä, voi niitä pitää kädessä pitempiäkin aikoja ja päästää vaikka tyhjään kylpyammeeseen juoksemaan. Mitä aikaisemmin ja perusteellisemmin käsittelyn vauvoilla aloittaa, sitä mukavampia ja rauhallisempia niistä kehittyy.