Genetiikkaa

Genetiikan ABC

Teksti: Ciska Supple

Sukupuolisidonnaisuus

Sukupuolisidonnaiset värit ovat hiirillä harvinaisia. Harvinainen on myös esimerkkinä tässä käytetty Tortoiseshell.

Genetiikkasarjan aiemmassa osassa kerrottiin, kuinka sukupuolikromosomit eivät ole keskenään samankaltaisia. Nämä kromosomit tunnetaan nimillä X ja Y. Pienenä kertauksena: XY -eläin on uros ja XX on naaras. Hiirten Tortoiseshell -kuvion aiheuttava geeni To on sukupuolisidonnainen ja on X-kromosomissa. Sitä ei ole Y-kromosomissa.

Naaraat voivat olla:

To/To - Tortoiseshell

To/to - Kantaa Tortoiseshell -kuviota

to/to - Normaali

Urokset voivat puolestaan olla:

To Y - Kantaa Tortoiseshelliä

to Y - Normaali

Urokset eivät siis voi olla kuvioinniltaan Tortoiseshell, sillä ne ovat aina korkeintaan heterotsygootteja.

Letaalit geenit

Jotkut geenit aiheuttavat sitä kantaan eläimen kuoleman. Nämä geenit tunnetaan nimellä letaalit geenit. Vaikka nimi vaikuttaakin hyvin pahaenteiseltä, näitä geenejä tavataan hiiriharrastuksen parissa niiden antamien kauniiden värien / kuvioiden vuoksi. Geenien vaikutus näkyy yleensä vain pienempänä poikuekokona, vaikka homotsygoottisuus aiheuttaakin eläimen kuoleman.

Tyypillinen esimerkki letaalista geenistä on hiiren dominoiva keltainen eli A^y, joka löytyy mm. muunnoksilta red, fawn ja sable. Heterotsygootti A^y/* eläin saa kauniin punaisen värin (sävy riippuu muuntelijoista, joista enemmän seuraavaksi), homotsygootti A^y/A^y hiiri ei synny, sillä se kuolee n. 6 vrk iässä sikiövaiheessa ja emon elimistö sulauttaa sen takaisin. Koska A^y on letaali homotsygoottisena, kahden punaisen hiiren yhdistelmästäkin syntyy yleensä myös muun värisiä eläimiä - molemmat punaisista vanhemmista ovat aina heterotsygootteja, A^y/*.

Polygeenit ja muuntelijat

Tähän asti käsitellyt geenit vaikuttavat eläimen turkin väriin selkeästi - ne muuttavat värin esimerkiksi agoutista mustaksi ja mustasta siniseksi. Yhden ainoan geenin ero on huomattava. Kaikki samaa väriä olevat hiiret eivät kuitenkaan ole samaa sävyä ja joissain väreissä sävyerot ovat hyvinkin huomattavia. Chocolate on hyvä esimerkki, tuossa värissähän sävy voi vaihdella maitosuklaaseen verrattavasta rotumääritelmän vaatimaan tumman rikkaaseen suklaaseen. Blue-hiirten sävyjen vaihtelu on sekin monelle tuttua. Mikä aiheuttaa tuon vaihtelun?

Sävyjen vaihtelun taustalla on siinäkin yleensä geneettiset tekijät. Olemassa on "muuntelijoiksi" kutsuttuja "vähäisempiä" geenejä, jotka vaikuttavat värien sävyihin. Ero aiemmin käsiteltyihin geeneihin on siinä, että sävyjen eroja ei aiheuta yksi ainoa geeni, vaan ryhmä useita geenejä. Tämän vuoksi näitä muuntelijoita kutsutaan usein myös polygeeneiksi (poly = monta). Jokainen polygeenien ryhmästä vaikuttaa sävyyn hiukan ja lopullinen sävy muodostuu monien muuntelijoiden yhteisvaikutuksesta.

Polygeenit "toimivat" samalla tavalla kuin muutkin geenit. Ne sijaitsevat kromosomeissa ja periytyvät aivan kuten muutkin geenit. Kunkin yksittäisen muuntelijan vaikutus on kuitenkin niin vähäinen, ettei niitä voi kartoittaa aiemmissa osissa käytettyjen ruudukkojen avulla.

Polygeenejä tulee käsitellä ryhmänä ja työskennellä niiden kanssa valikoiden jalostukseen lähimpänä haluttua sävyä olevia eläimiä, pyrkien näin "vakiinnuttamaan" kantaan oikeat polygeenit. Eli toisin sanoen: tulee harjoittaa valikoivaa jalostusta.

Useimmin hiiriharrastuksessa "käytetty" polygeenien ryhmä on "rufus" -ryhmänä tunnetut polygeenit, jotka vaikuttavat hiiren turkin A^y:n aikaansaamasta väristä halutuksi on tullut punainen, ei tuo keltainen, joten sukupolvien saatossa hiiriin on jalostettu kauniin punainen sävy rufus-ryhmän avulla. Rufus-ryhmä vaikuttaa myös esim. agoutissa, antaen karvan keltaiseen osuuteen rikkaan punertavan sävyn. Polygeenien vaikutus näkyykin usein useiden eri "päägeenien" aikaansaamien värien sävyeroina.

Toinen esimerkkiryhmä polygeeneistä on tan-polygeenit. Nämä geenit parantavat tanin sävyä tan-hiirillä. Jalostamattomalla tan-hiirellä on vain hyvin vähän rotumääritelmän vaativaa sävyä vatsassa, lähinnä raitana päälivärin reunalla. Tällaisia hiiriä näkeekin esim. lemmikkihiirissä. Tan-polygeenit "levittävät" värin vatsan yli ja syventää sen sävyä. Voi olla, että kyseessä on itse asiassa yllä mainittu rufus-ryhmä.

Self-väreihin kuten black, chocolate, blue ja lilac vaikuttaa oma ryhmänsä, jota kutsutaan nimellä tummentava/vaalentava -ryhmä. Ryhmän vaikutus on selkeimmin havaittavissa blue- ja lilac -hiirillä. Hyvätasoisten, eli toisin sanoen suhteellisen tummien chocolate- ja blue -hiirten jälkeläisinä syntyneissä lilaceissa näkyy tämän ryhmän vaikutus hyvin: niiden sävy on yleensä liian tumma ja rusehtava.

Jotkut polygeenit vaikuttavat vain tiettyyn geeniin tai alleeliin. Esimerkki on tällä kertaa rottapuolelta, jossa h/h -genotyyppi antaa polygeeneistä riippuen niinkin erilaisia muunnoksia kuin hooded, capped, masked, variegated, BEW…

Takaisin alkuun