Genetiikkaa

Turkit

Turkin laatuun vaikuttavia geenejä

Turkin laatuun vaikuttavia geenejä on useampia ja ne sijaitsevat eri lokuksissa. Tässä tärkeimmät turkkigeenit ja joitain niiden kaltaisia.

1. Satiini, sa

Satiini on geneetikkojen termein "forkhead box Q1"-lokuksen geeni Foxq1^sa. Se sijaitsee kromosomissa 13. Samassa lokuksessa on neljä alleelia: Tuttu satiini sa, sa-J (satin Jackson), tm1Wen ("targeted mutation 1, Wolfgang Engel") ja sa-e1 (ENU 1, kemiallisesti aikaansaatu mutaatio). Näistä sa-J on spontaani eli itsestään syntynyt mutaatio, meidän satiinimme on säteilytyksen tulos. Satiini on resessiivinen ja näkyy vain ollessaan homotsygootti sa/sa.

Satiini on "on/off" -turkkimuunnosgeeni, jolla ei tunneta kiiltoa lisääviä tai vähentäviä muuntelijoita. Kiillon laatuun vaukuttaa karvan muu laatu, jota voi valikoiden jalostaa.

Hiirikasvatukseen geenin toi vuonna 1973 Tony Cooke, joka sai haltuunsa yhden geeniä kantaneen uroksen. Laboratoriolähteissä satiinista löytyy maininta vuodelta 1955.

1.2. Satiininkaltaista turkkia aikaansaavia geenejä

- Satin-like (sal), "satiininkaltainen", säteilyttämällä aikaansaatu resessiivinen mutaatio. Toisinaan heterotsygootin (Sal/sal) -hiiren voi erottaa ulkonäöltään homotsygootista ei-satiinkaltaisesta (Sal/Sal) hiirestä.

Tarkempia tietoja saa Muunnososiosta: lks.

- Skin/coat color 40 (skc^m40Jus), kemikaalein aikaansaatu resessiivi, joka tuottaa epänormaalia karvan keratiinia. Tunnetaan myös nimellä "satin^mljus".

- Velvet coat (Ve), "sametti turkki", säteilyttämällä aikaansaatu semidominantti. Tuottaa "rasvaisen näköisen" turkin, jota ei voi erehtyä pitämään satiinina, sillä turkki näyttää likaiselta.

- Greasy (Gs), "rasvainen", spontaani sukupuolisidonnainen semidominantti. Gs tuottaa kiiltävän turkin, mutta myös ongelmia. Homotsygoottina (sukupuolisidonnaisena tätä esiintyy vain naarailla) se voi aiheuttaa sekä monivarpaisuutta että yhteen kasvaneita varpaita, sekä kissan tabbyn kaltaista väritystä. Gs/Y -hiirten (uroksia) turkki sekä näyttää että tuntuu öljyiseltä ja niiden väritys on tavallista tummempi.

2. Pitkä karva, go

Kasvattajien käytössä olevan hiiren pitkäkarvaisuuslokuksen tieteellinen nimi on "fibroblast growth factor 5". Tämän lokuksen alleeleista (kasvattajien termein geeneistä harrastajille tärkeitä ovat angora, "Fgf5^go", lyhyemmältä symboliltaan "go" ja angora-Y, "Fgf5^go-Y", lyhyemmältä symboliltaan "go^Y". Geeni sijaitsee kromosomissa 5.

Kumpikin näistä geeneistä on resessiivinen lyhyelle karvalle. go tuottaa "tavallisen pitkän karvan", kun taas go:ta dominoiva go^Y tuottaa "erittäin pitkän karvan".

Yleisin saatavilla oleva pitkäkarvaisuusgeeni go saa aikaan kauniin pitkän turkin, vaikkakaan ei yhtä pitkää kuin esim. pitkäkarvaisten hamsteriurosten turkki. Turkin pituus on parhaimmillaan nuorella hiirellä, lyhentyen hiukan jokaisen karvanvaihdon myötä. go pidentää kaikki karvanosat, mutta peitinkarvat saavat enemmän lisäpituutta kuin aluskarva.

go^Y saa aikaan pidemmän karvan kuin go. Karvan kasvukausi on huomattavasti pidempi kuin go-karvan. Tällöin karva kasvaa kauemmin ja karvanvaihtoja tapahtuu harvemmin. Jokainen karvanvaihto lyhentää pitkäkarvaisten hiirten karvojen pituutta hiukan, joten vähemmät karvanvaihdot tarkoittavat kauemmin pitkänä pysyvää turkkia.

2.2. Muita pitkäkarvageenejä

Angora ja angora-Y eivät ole ainoita hiirten pitkäkarvaisuusgeenejä. Kasvattajilla ei kuitenkaan ole käytettävissään kaikkia olemassa olevia geenejä, eivätkä kaikki geenit muutenkaan tuottaisi halutunlaisia hiiriä. Muihin pitkäkarvageeneihin kuuluu:

- long hair (lgh), spontaani resessiivinen mutaatio, kromosomi 8. Tunnistettavissa 5 viikon iästä lähtien. Peitinkarvat ovat pitkiä, mutta aikuiselta hiireltä puuttuu pohjakarva muualta kuin päöstä ja jaloista. Näillä hiirillä on lisäksi taipumuksena saada iho-ongelmia.

- targeted mutation 1, Gail R. Martin (Fgf5tm1Mrt), kohdistettu mutaatio, kromosomi 5. Tunnistettavissa 3 viikon iästä lähtien. Karva pysyy pitkänä ja koko turkki on n. 50% pidempi kuin lyhytkarvaisella.

- skin/coat 6 (skc6), kemikaalein aikaansaatu resessiivinen mutaatio, tuntematon kromosomi. Tuottaa pitkän, mutta vaaleaksi mainitun turkin.

- skin/coat 8 (skc8), kemikaalein aikaansaatu resessiivinen mutaatio, kromosomi 15. Tuottaa pitkän turkin.

3. Kiharakarvageenit

3.1. Astrex, Re

Lokuksen tieteellinen nimi on "rex" ja symboli "Re". Tämä geeni on dominoiva spontaani mutaatio ja sijaitsee kromosomissa 11. Dominoivana sekä Re/re että Re/Re tuottaa kiharan karvan. Erityisesti poikaset ovat homotsygootteina kiharampia kuin heterotsygootit. Aikuisilla karva vähitellen suorenee, viiksien ja peitinkarvojen jäädessä kihariksi.

3.2. Caracul, Ca

Caracul on kromosomissa 15 sijaitseva geeni, jolla on 16 alleelia. Geenin virallinen nimi on "keratin 71" ja lyhenne "Krt71". Geenin alleeleista hiiriharrastajien käytössä on "Krt71^Ca" eli caracul. Vaikka geeni on semidominantti, homo- ja heterotsygootit näyttävät samalta.

Yksinään, ilman muita kiharakarvageenejä, caracul tuottaa varsin surkeaa astrexia. Poikasena caracul-hiirten turkki on laineikas ja viikset kaarevat, mutta kihara alkaa hävitä jo neljän viikon iässä. Aikuisena caracul näyttää lähinnä huonolta ei-astrexilta. Tunnusomainen piirre on karvan kärjessä oleva "koukku".

3.3. Muita

-fuzzy (fz), spontaani resessiivi, kromosomi 1. fz tuottaa ohuen, mutta hyvin kiharan karvan, joka muuttuu jokaisen karvanvaihdon myötä paksummaksi ja kiharammaksi.

- frizzy (fr), spontaani resessiivi, kromosomi 7. Karva on aluksi lyhyttä ja karkeaa, muuttuen vanhemmilla eläimillä lyhyeksi ja harvaksi.

- Caracul-like (Cal), "caraculin kaltainen". Spontaani dominantti, kromosomi 15. Nimensä mukaisesti geeni vaikuttaa kuten caracul; poikaset ovat kiharia, mutta turkki näyttää lähes suoralta jo kahdeksan viikon iässä.

- Caracul-like 2 - Caracul-like 7 (Cal2 - Cal7). Kuusi kromosomissa 15 sijaitsevaa geeniä, joiden vaikutukset muistuttavat caraculin kaltaista. Osa tuottaa kiharampaa ja hitaammin suoristuvaa karvaa kuin toiset. Poikkeuksena ryhmässä on Cal7, joka tosin sekin saa aikaan nopeasti suoristuvan karvan, mutta myös vaalentaa hiiren silmien, korvien, jalkojen, hännän ja turkin väriä.

- crimpy (cpy), spontaani resessiivi, kromosomi 15. Homotsygooteilla on kihara, pehmoisen näköinen turkki ja kiharat viikset. Kirjoittamishetkellä ei ollut tietoa siitä, kuinka hyvin kihara pysyy.

- wooly (wly), spontani resessiivi, kromosomi 11. Aluksi normaalin näköinen hiiri, joka neliviikkoisena kehittää kiharan karvan (suorilla viiksillä), mutta vaikuttaa aikuisena normaalikarvaiselta.