Osa 1: Hiiren koti
Osa 2: Hiiren asunnon kalusteet
Oma koti kullan kallis! |
Hiiren tuleva koti on hyvä laittaa asuttavaan kuntoon ennen hiiren hankkimista, tai kämppä on hankittava samaan aikaan hiiren kanssa. Harkitse tarkkaan minkälaisen asunnon hiirellesi hankit, sillä hätiköiden ostettu häkki saattaa osoittautua hiirelle sopimattomaksi, jolloin joudutkin hankkimaan uuden. Lemmikkiliikkeissä on monenlaisia häkkejä sekä muovi- ja lasiterraarioita, joista voit valita itsellesi ja erityisesti hiirillesi sopivimman. Jos on kätevä käsistään, voi lasiterraarion myös tehdä itse. Hiiren asunnon olisi täytettävä seuraavanlaiset vaatimukset:
Jokaisella vaihtoehdolla on omat hyvät ja huonot puolensa, eikä valmiita vastauksia ole helppo antaa. Huomioon kannattaa ottaa hiirten määrä, sukupuoli, koko ja onko taloudessa eläimiä jotka eivät saa päästä hiiriin käsiksi. Kannattaa miettiä osuntovaihtoehtoja myös siltä kannalta, mikä sopii oman (ihmis-) asunnon oloihin parhaiten.
Rapunzel's Daffodil kuntoilee |
Häkkivaihtoehdoista hiirille sopivat hamsteri- tai lintuhäkit. Hamstereille on myynnissä useita kokovaihtoehtoja, joista paras on monikerroksinen vaihtoehto. Myynnissä on välillä myös surkean pieniä "hiirihäkkejä" ja pikkuruisia hamsterinhäkkejä, jotka eivät kuitenkaan sovellu paljoa muulle kuin lelueläimelle. Hiiren asunnoksi aiotun häkin tulee olla tiheäpinnainen, sillä hiiri pystyy ahtautumaan uskomattoman pienistä väleistä! Pieni suomalaistyyppinen hiiri ei välttämättä pysy häkissä millään.
Häkin hyviin puoliin kuuluu mm. seuraavia: hiiri pääsee kiipeilemään ja monikerroksisessa häkissä on runsaasti lattiapinta-alaa. Erilaisia kiipeilytelineitä on myös helppo kiinnittää häkin seiniin. Ilmanvaihto pelaa sekin hyvin ja häkin voi saada halvalla.
Huonoihin puoliin kuuluu, että hiiret purruttavat nopeasti häkin ympäristön, häkin pinnat ruostuvat virtsan voimasta ellei niitä puhdisteta todella hyvin ja häkkien luukut ovat usein todella hankalan pikkuisia, joten hiirtä on hankalaa saada häkistä ulos turvallisesti.
Muoviterraarioita on niitäkin myynnissä kaiken kokoisia pienen pienistä näyttelybokseista Ferplastin Duna-laatikkoon. Tähän luokkaan voidaan laskea myös hamstereille tarkoitetut 'habitrail' putkikokonaisuudet. Terraariota valittaessa on syytä kiinnittää huomiota sen pohjapinta-alaan. Korkeus ei ole niin tärkeä, mutta korkeampaan kokonaisuuteen on helppo rakennella lisätasoja ja tikkaita.
Terraario on kevyt liikutella ja helppo puhdistaa ja siihen kuuluu mukaan tiheä katto, jonka saa kokonaan irti. Pohjalle mahtuu mukavasti kuivikkeita, joissa hiiret voivat möyriä ja kuivikkeiden alle voi piilottaa pieniä pahvilaatikoita ja rullia piilopaikoiksi.
Pienemmät terraariot ovat kuitenkin asunnoksi kelpaamattomia (sopivat vain näyttelybokseiksi) ja liian matalasta hiiret nakertavat itsensä helposti ulos. Saattaapa määrätietoinen hiiri nakertaa itsensä jopa seinän läpi vapauteen. Terraarion kanssa saa olla tarkkana, ettei siihen vain paista aurinko - sen sisälämpötila voi nimittäin nousta kohtalokkaan korkeaksi. Kuivikkeita ei saa päästää niin likaisiksi, että terraarioon pääse kerääntymään ammoniakkia (virtsasta), joka altistaa hiiren hengityselinsairauksille. Pidemmällä aikavälillä muoviterraarion pohja saattaa hieman syöpyä hiiren pissan voimasta sameaksi.
Suurehko, korkeuttaan leveämpi lasiterraario (useimmiten entinen akvaario) soveltuu hiirikämpäksi varsin hyvin. Matelijaterraario ei käy, sillä siinä ei ole tarpeeksi hyvä ilmanvaihto kun kaikki seinät ovat lasia. Lasiterraario vaatii siis hyvän verkkokannen, joka on kyllin tukeva ja tiheäverkkoinen. Lasiterraarioita voi saada käytettynä halvallakin, hiirikäyttöisen kun ei tarvitse pitää vettä. Halkeamia ei kuitenkaan saisi löytyä.
Lasiterraariossa on muovisen vastineensa hyvä puolet, minkä lisäksi se ei pahemmin syövy, eikä hiiri pysty jyrsimään itseään terraariosta ulos.
Lasinen asunto on kuitenkin melkoisen painava, eikä varsinkaan suurta terraariota ole helppoa kuljetella pestäväksi vaan se pitää putsata paikallaan. Muoviterraarion vaarat pitävät lasisenkin kohdalla paikkansa; eli auringonpaiste on vaarallista ja kuivikkeet on muistettava vaihtaa ajoissa. Lasinen kämppä menee valitettavan helposti rikki, jos sen pudottaa vaikkapa pesuhuoneeseen kuljetettaessa.
Kuivikkeita ei toki tule unohtaa! Hyvät kuivikkeet ovat pehmeitä (jotta niissä voi möyriä) ja mahdollisimman pölyttömiä. Kuohkealastuinen kutterinpuru tai haapahake ovat molemmat kotimaisia ja helposti saatavia kuivikkeita. Näiden lisäksi voidaan pesämateriaaliksi tarjota hyvälaatuista heinää tai paperisilppua. Älä hanki hamsterin pesävillaksi kutsuttua vanua, sillä se on vaarallista! Tämän vanun on raportoitu aiheuttaneen suolistotukoksia, kuristumiskuolemia ja raajojen katkeamisia ainakin hamstereilla. Englannin hamsteriyhdistys yrittääkin saada tuotteen valmistuksen loppumaan.
Hiirille sopivia kuivikkeita ja pesämateriaaleja: Kutterinpuru, haapahake, kuiviketurve, purupelletti, paperimassapuriste, heinä ja paperisilppu. |
Rapunzel's Emerald |
Kalusteeton asunto on melkoisen tylsä, vai mitä! Uuden tieteellisen tutkimuksen mukaan hiiret, joilla on ollut virikkeellinen elinympäristö, ovat älykkäämpiä ja niillä on enemmän aivosoluja kuin tylsässä ympäristössä asuneilla hiirillä. Ethän sinä halua lemmikiksesi tyhmää hiirtä? Tarjoa siis hiirellesi paljon puuhailtavaa.
Tärkein kaluste on juomapullo. Muistathan tarkistaa, että hankkimasi juomapullo tosiaan toimii, pulloissa on nimittäin eroja samankin pullovalmistajan tuotteissa. Joistakin vesi valuu itsestään ulos, toisista taas ei tule vettä vaikka hiiriparka kuinka yrittäisi.
Ruokakuppi ei ole pakollinen; kuivikkeisiin ripoteltu siemenseos toimii oivallisena virikkeenä, eikä kukaan laumanjäsen pääse valtaamaan kuppia ja parhaita jyviä. Sotkevaa tuoreruokaa voi kuitenkin olla mukava tarjota kupista. Ruokakupiksi käy esimerkiksi keraaminen kippo, joita saa eläinliikkeistä. Halvemmallakin toki pääsee, ja esim pieni lautanen, kertakäyttöiset paperiset muffinsivuoat, tai lasipurkkien kannet voivat toimia hyvin.
Joidenkin hiirten mielestä on mielettömän hauskaa heitellä kaikki sapuskat kupista ulos ja käyttää kippoa vaikka vessana. Tällöin pitää vain muistaa pestä kippo joka päivä ruoan lisäämisen yhteydessä. Muovinen ruokakippo ei ole kovinkaan hyvä valinta, sillä hiiret nakertelevat sen tuota pikaa rikki.
Hiiret tarvitsevat myös pesämökin ja mahdollisesti juoksupyörän. Pesämökin valinnassa voi käyttää mielikuvitustaan, kunhan muistaa että muoviosat eivät ole turvallisia, leluissa ei saa olla teräviä kulmia eikä tietenkään mitään myrkyllistä. Lemmikkiliikkeissä on myytävänä erilaisia mökkivaihtoehtoja; puisia, keraamisia ja muovisia. Puisten ongelmana on se, että ne imevät itseensä virtsaa ja ne pitää siksi pestä huolellisesti varsin usein. Keraamiset ovat kalliita, mutta vastavuoroisesti erittäin kestäviä. Muoviset voivat hiostaa ja hiiret jyrsivät niihin helposti reikiä, eivätkä muovinpalat ole kovinkaan terveellisiä nieltyinä.
Mukavan mökin saa tehtyä aivan itsekin, jolloin pääsee halvemmalla. Savinen kukkapurkki on hiirelle mieluinen pesä. Lohkaise purkin kylkeen sopivan kokoinen oviaukko ja käännä purkki ylösalaisin. Ole varovainen oviaukkoa lohkaistessasi, sillä savipurkki halkeaa herkästi kokonaan. Saviruukun pohjan reikä voi olla tarpeen peittää (esim mutterilla) sillä hiiret voivat jäädä siihen jumiin kohtalokkain seurauksin. Tyhjä kookospähkinän kuori on sekin edullinen ja hauska mökki, varsinkin jos sen ripustaa häkin/terraarion katosta roikkumaan. Vaihdettavana pesämökkinä erilaiset talouden pahvilaatikot toimivat hyvin.
Juoksupyörän on oltava turvapyörä. Juoksupinnan olisi hyvä olla kiinteä, siis ilman erillisiä pinnoja. Jalan pitää olla kiinni ainoastaan toisesta sivustaan niin, että hiiri ei voi jäädä puristuksiin. Juoksupyöriä on myytävänä sekä metallisina että muovisina, joissain liikkeissä on myös häkin seinään kiinnitettäviä pyöriä. Pyörän on myös oltava niin suuri, ettei hiiren selkä taivu liikaa sen juostessa. Hiiren häntä voi nimittäin pysyvästi taipua sen selän yli niin, että hiiren liikkuessa näyttää siltä että hännänpää kulkisi hiiren edellä. Juoksulautanen on hyvä vaihtoehto pyörälle. Juoksupyörä tarjoaa hiirille melko yksipuolista liikuntaa ja hiiri voi kehittää juoksemiseen addiktion; sen käyttöön virikkeenä voi suhtautua varauksella.
Kiipeilyvirikkeisiin kannattaa panostaa sillä niistä hiiret todella pitävät! Eläinkaupasta saa erilaisia valmiita kiipeilytelineitä, ja myös lintujen valikoima kannattaa tarkistaa. Tikkaita saa ostettua valmiina tai tehtyä itse. Kattoon ripustettu sukka voi olla mukava pesä, ja vanhoista kankaista voi palmikoida erilaisia köysiä kiipeilykäyttöön. Myös juutti/sisalköydestä tai vastaavasta voi rakentaa hiirille erilaisia ripustettuja ratoja. Ripustaminen voi onnistua rautalankakoukuilla, kunhan on tarkkana ettei niihin jää mitään silmukoita joihin hiiri voi takertua. Myrkyttömien lehtipuiden oksia voi myös käyttää (ne kannattaa pestä ja kuivata huolella, tai jopa käyttää uunin kautta että mahdolliset taudinaiheuttajat/loiset kuolevat). Hiiret käyttävät myös kiipeilyvirikkeisiin hampaitaan joten kaiken tulee olla mukavaa jyrsittäväksi ja virikkeitä voi joutua uusimaan aika-ajoin; tämä pätee tietysti kaikkeen hiirten asumukseen laitettavaan.
Cissy |
Muistakin leluista hiiret pitävät. Putkiksi käyvät hyvin wc-paperin hylsyt ja talouspaperirullat (pahviset, biohajoavat rullat voivat olla suolitukosriski). Huuhdellusta maitopurkista saa mukavan, pitkänomaisen mökin. Tölkkiin kannattaa tehdä valmiiksi avonaisen nokan lisäksi toinenkin kulkuaukko ja muutamia happireikiä sekä vähän kuivikkeita pohjalle. Liittämällä maitopurkkeja yhteen saa tehtyä mukavan tunnelikokonaisuuden hiirille, varsinkin kun sen laittaa kuivikkeiden alle.
Keksipaketit ynnämuut pienet pahvilaatikot ovat nekin mieluisia leluja, joissa voi paitsi nukkua niin myös harjoitella hampaitaan. Kananmunakotelo on ehdoton hitti monine mielenkiintoisine reikineen. Rypistettyyn paperitolloon voi piilottaa sisälle joitain herkkujyviä. Kyljelleen käännettyä lasipurkkia voi kokeilla käyttää hiirten vessana, se kun on helppo puhdistaa päivittäin.