Okahiiret

Niilinokahiiret

Niilinokahiiri Siimis Kardemumma Kasv & om. Katri Pohjanvaara, kuva: Arttu Väisälä

Niilinokahiiria, kuvat Arttu Väisälä

Väriltään niilinokahiiret (Acomys cahirinus cahirinus) ovat tumman, lyijyn harmaita, myös poikaset. Vatsapuoli on selkää hieman vaaleampi. Jalat, siis varpaat, ovat useimmiten vaaleat ja lisäksi leuan alta saattaa löytyä valkea laikku.

Niilinokahiirten okat ovat hennommat kuin egyptinokilla eivätkä sijoitu yhtä laajalle allalle. Kooltaan ne ovat huomattavasti pienempiä, kuin egyptiläiset ja tyypiltään todella siroja. Niiden pää on kapeampi ja sirompi ja näyttääkin suhteessa pidemmältä verrattuna egyptiläisen päähän. Korvat ja silmät näyttävät hirveän suurilta pään kokoon nähden. Myös häntä on pidempi kuin egyptiläisellä, noin puolitoista kertainen vartaloon nähden.

Luonne on hyvin vilkas ja ne ovat, jos mahdollista, vieläkin parempia hyppimään kuin muut okahiiret. Niilinokahiiret eivät tosin tee yhtä helposti ns. kamikaze-hyppyjä kuin kultaiset toverinsa. Tuntuu kuin ne vähän enemmän harkitsisivat minkälainen laskeutumisalusta mahtaa olla. Eräs toinenkin ero niissä on kultaisiin nähden: ne nimittäin tuntuvat "takertuvan" käteen eli ottavat varpaillaan ja kynsillään melko tukevan otteen. Siitä syystä niitä on ehkä helpompi käsitellä kuin villiä egyptinokahiirtä, mutta koska ne ovat vilkkaita, on kesy egyptiläinen miellyttävämpi käsitellä kuin jatkuvasti uusia virikkeitä etsivä niilinoka.

Niilinokahiiriä ruokitaan kuten egyptinokahiiriä, mutta vaikka ne syövät todella paljon, eivät ne tunnu lihovan samalla tavalla, kuin egyptiläiset. Johtuu varmaankin siitä, että ne liikkuvat ja hyppivät todella paljon.

Niilinokahiiret kesyyntyvät siinä missä egyptinokahiiretkin, mutta ne ovat perusluonteeltaan vilkkampia. Kesytyksessä auttaa niilinokahiirten uteliaisuus. Niille voi tarjota kädestä herkkupaloja, uteliaimmat saattavat oma-aloiteisesti kiivetä kädelle etsimään uusia maisemia.

Tärkeää niilinokien kanssa on huomata, että ne tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä. Toisekseen ne tulevat todella pienestä aukosta siron päänsä kanssa.

Alkuperäinen teksti Tiina Andersin