Seeprahiiret

Yhteen sopeuttaminen

Kuvat Arttu Väisälä

Seeprahiiri
Seeprahiiri

Teksti: Lotta Ahlfors & Kaisa Kattilakosti

Mikäli aikomuksena on yhdistää kaksi eri sukupuolta, älä koskaan laita molempia uroksen häkkiin. On nimittäin todettu, että seeprahiirillä urokset ovat paljon aggressiivisempia ja hyökkäävämpiä toisia eläimiä kohtaan kuin naaraat. Siis naaraan häkkiin!

Kahta urosta lienee mahdotonta sopeuttaa toisiinsa. Tietysti emme omaa kokemusta yhdessä kasvaneista poikasista, näillä voi olla aivan eri asia. Kuitenkin yleisenä sääntönä ajatellen kahta ukkoa ei yhteen saa sitten millään! Repivät toisensa, reppanat. Kaksi naarasta taas on melkoisen helppo laittaa yhteen. Olemme itse asiassa tätä henkilökohtaisesti tehneet monetkin kerrat ja aina ovat muitta mutkitta hyväksyneet toisensa. Tyttöjen kesken on kivaa, vai? Aina sopeuttaessa tulee muistaa, että mitä nuorempia yksilöitä sen helpompi on homma hoitaa. Luovutusikäiset kakarat menevät aina yhteen, tämä on suorastaan lupaus!

Kun seeprahiiriä aletaan sopeuttaa, kannattaa hyödyntää etenkin gerbiili-ihmisten suosimaa ja erittäin nerokasta ideaa; sopeutushäkkiä! Eli otetaan hiirihäkki, jossa on oikeat rautakalterit ja riitaisempi osapuoli laitetaan sen sisälle. Sen jälkeen häkki koko koreudessaan pistetään seeprojen tulevaan kotiin, seinien sisäpuolelle ja toinen osapuoli sinne vapaaksi. Aikansa totuttuaan toisiinsa tätä kautta ne helpommin hyväksyvät kohtalonsa. Mikäli ei kuitenkaan vaikuta siltä, vaan tuntuu että ne yhä vain monien viikkojenkin päästä ovat toistensa niskassa, mielestämme ei kannata enää edes yrittää. Olemmehan me ihmisetkin yksilöitä ja kaikkien kanssa ei aina vain synkkaa!

Toinen, kuulemma hyvä konsti, josta meillä ei ole omaa kokemusta, on kuultu eräältä eläinkauppiaalta. Hän hieroo kuhunkin eläimeen omaa tuoksuaan ja sitten koettaa niitä sopeuttaa. On kuulemma hyvinkin tuottanut tulosta, koska kaikki eläimensä ovat hyvin kesyjä ja näin ollen luottavat uuteen tulokkaaseen kun se mammalta kerran tuoksuu!

Kolmas konsti on päästää eläimet puolueettomalle maaperälle juoksentelemaan keskenään, jotta siellä toisiinsa tutustuvat. Tilan on sitten parasta olla iso, jotta uhrilla on tilaa juosta haneen jos turpaan on tulossa! Itse emme kyllä tähän kikkaan juuri suuria toiveita pistäisi, sillä tuntuvat nuo kimppuun käyvän joka tapauksessa, tyyliin: "tämä maa on minun, mene ja etsi omasi!".

Sitten jos kyseessä on naaras ja uros, eli tuleva lemmenpari, voi yrittää bongata naaraalta kiimaa ja sitten pistää ne yhteen. Tuskinpa ukkokaan sukuviettisen vaimokkeen päälle käy, ainakaan vihaisesti, mutta mitäs sitten kun lemmen aika on ohitse? Sitten saattaakin olla jo eri mielialat! Ja toinen epäkohta, kuka onnistuu seeprahiirinaaraalta kiiman huomaamaan, varsinkaan jos sillä ei ole urosta? Ainakin meidän asiantuntemus loppuu tykkänään.

Sitten taas yksi kappale suosimiamme keinoja... Varsinkin oxilla, miksei myös seeproillakin, on helppoa sopeuttaa yksilöitä yhteen ottamalla niitä mukaan esimerkiksi näyttelymatkoille. Kun eläimet sitten nyhjöttävät samassa boksissa turvattomina koko matkan, tulee niistä helposti ystäviä - mutta seuraa niiden touhuja vähän väliä, ikäviä yllätyksiä kyllä syntyy turhankin usein. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

Huomioitavaa

Kun uroksen ja naarankin yhteen saa, ei lopputuloksesta siltikään voi olla täysin varma. Joskus ukot siltikin tuppaavat eukkosensa teurastamaan, eikä ole muutes hauskaa! Tämä on aivan yleinen keskustelunaihe seepraihmisten keskuudessa: mitäs jos ne ovatkin erakkoja? Tai josko urokset vain ovat erakkoja, tai jospa meillä onkin useita eri lajeja jotka eivät tule toimeen keskenään jne.

Entäs sitten seeprat ja oxat? Hyvin usein kuulee juttuja näiden yhteisen elon taipaleesta, joten josko tässä olisi vastaus ihmisille, jotka haluavat lemmikkiraidan ilman perheenlisäystä. Esimerkiksi urokset tulevat hyvin juttuun viirten kanssa, lieneekö sukulaissieluja sitten tahi jotakin. Kuitenkin... Mutta silti tuntuu, että jos seeprahiiri saisi valita (varsinkin naaras), niin kyllä se ennemminkin omaa lajiaan edustavan raitapaidan kuin piikkikauluksisen hiiren valitsisi! Onhan samanlajisillakin eläimillä kuitenkin omat kommunikaationsakin, josta voi muiden lajien keskuudessa seurata jopa vakavia riitoja.