Seeprahiiret

Luonnovaraiset seeprat

Teksti: Lotta Ahlfors & Kaisa Kattilakosti, lisäykset Anniina Tuura

SEEPRAHIIRI Lemniscomys

Muita nimiä: Zebra grasmuis (Hollanti), Rat rayé (Ranska), Afrikanische Streifen-Grasmaus (Saksa), Strimmig / randfläckad gräsmus (Ruotsi), African striped grass mouse / zebra mouse / barbary mouse (Englanti).

Taksonomiaa

  • LUOKKA: Mammalia (nisäkkäät)
  • LAHKO: Rodentia (jyrsijät)
  • ALALAHKO: Myomorpha
  • HEIMO: Muridae (rottaeläimet)
  • ALAHEIMO: Murinae (varsinaiset hiiret ja rotat)
  • SUKU: Lemniscomys (seeprahiiret)
  • LAJIT: Lemniscomys barbarus, Lemniscomys bellieri, Lemniscomys griselda, Lemniscomys hoogstraali, Lemniscomys linulus, Lemniscomys macculus, Lemniscomys mittendorfi, Lemniscomys rosalia, Lemniscomys roseveari, Lemniscomys striatus.
  • ALALAJIT: L. barbarus zebra, L. barbarus fasciatus, L. barbarus albolineatus, L. barbarus convicutus, L. barbarus manteufli, L. babrarus spekei, L. striatus massaicus, L. striatus ardens, L. macculus macculus, L. griselda maculosus, L. griselda linulus, L. griselda rosalia, L. griselda dorsalis, L. griselda maculosus mearnsi.

Lisää lajeista...

Rodut jaetaan värityksen ja kuvioinnin mukaan neljään eri lohkoon seuraavasti:

Vähemmän raidallisiin lajeihin (vapaa suomennos - "plain coloured") luokitellaan Lemniscomys griselda alalajeineen L. g. maculosus, L. g. rosalia, L. g. dorsalis, L. g. linulus, L. g. mearnsi.

Suurempitäpläisiin lajeihin (vapaa suomennos - "larger spotted") kuuluvat Lemniscomys striatus alalajeineen L. s. massaicus, L. s ardens.

Pienempitäpläiset lajit (vapaa suomennos - "smaller spotted") käsittävät Lemniscomys macculuksen ja se alalajin L. m. macculuksen.

Ohutjuovaisia lajeja (vapaa suomennos - "small striped") ovat Lemniscomys barbarus alalajeineen, joita ovat L. b. zebra, L. b. fasciatus, L. b. albolineatus, L. b. convictus, L. b. manteufli, L. b. spekei.

Tuntomerkit

Pituusmitat vaihtelevat lajeittain.

Lemniscomys griselda ja Lemniscomys striatus: Pää ja vartalo yhteensä 120 (98-140) mm, häntä 120 (102-155) mm, takajalka 23-32 mm, kallo 27-21 mm ja paino 50 (20-86) g.

Lemniscomys macculus: Pää ja vartalo yhteensä 100 (95-122) mm, häntä 100 (94-124) mm, takajalka 20-23 mm, kallo 23-27 mm ja paino 18-35 g.

Lemniscomys barbarus: Pää ja vartalo yhteensä 105 (90-118) mm, häntä 107 (95-133) mm, takajalka 22-36 mm, kallo 23-27 mm ja paino 30 (23-41) g. Suluissa esiintyvät tiedot vastaavat täysin Lemniscomys barbarus zebran mittoja, joka osoittanee sen että zebra lienee Lemniscomys barbarus -lajin keskikokoa.

Seeprahiiren pää on pitkä ja tylppäkuonoinen ja se liittyy vartaloon ilman selkeää kaulaa. Häntä on hyvin pitkä ja läpinäkyvän lyhyen karvoituksen peitossa. Eläin on tyypiltään varsin pitkä ja solakka. Jalat ovat pienet ja sirot. Korvat pyöreät ja karvaiset, niiden luonnollinen asento on pitkin niskaa. Silmät luumunkiven muotoiset, mustat.

Väritykseltään kaikissa lajeissa on joitakin omia erityispiirteitä. Tässä kuitenkin ne yleisimmät tuntomerkit:

Selkä: lajista riippuen raidallinen joko selvärajaisin tai häilyväisin merkein. Toisilla lajeilla raidat selkeämmät kuin toisilla ja usein valkoisella kehystetyt. Raidat yleensä tummanruskeat, keskellä selkää kulkee musta siima hännänpäästä otsaan. Pohjaväri tavallisimmin vaalea ruskea.

Pää: yksivärinen tumma ruskea, toisilla lajeilla saataa antaa raidallisen vaikutelman. Silmien ympärillä kermainen rengas. Kuono vaalea. Viikset lyhyet ja värittömät.

Vatsa ja jalat: valkoiset, vatsan ja päälivärin rajaa myötäilee ohut messinkinen oranssi reunus. Toisilla lajeilla tassut messingin väriset, yleisesti kuitenkn nomraalin tapaan valkoiset käpälät. Vatsan väri näkyy juuri ja juuri katsottaessa eläintä sivuprofiilista.

Häntä: Joko kokonaan tumma tai vaalea, osalla lajeista kaksivärinen, alta vaaleampi.

Raidallisen värityksen otaksutaan hämäävän mahdollistan vihollista; tämä ei erota eläimen ruumiinpiirteitä raitojen häivyttäessä hiiren ääriviivat kuivassa ruohikossa. Aika erikoinen suojaväritys vai mitä...?

Levinneisyys

Seeprahiiren levinneisyys uottuu Saharan ympäriltä Itä-Afrikkaan asti. Vähemmän raidallisten lajien elinalueet ovat Kaakkois-Kenia ja Tansania, kun taas suurempitäpläiset ovat levinneet nimenomaan Afrikan itäosiin. Pienempitäpläiset lajit sijoittuvat Ugandaan, luoteiseen Tansaniaan ja Länsi-Keniaan. Ohutjuovaiset seeprahiirilajit ovat levittäytyneet Pohjois-Ugandaa, Keski- ja Kaakkois-Keniaan, Tansaniaan ja Viktorian järven rannikoille.

Elinympäristö

Seeprahiiri on kuivien tasanko- ja pensaikkomaiden asukki. Ruohikko- ja pensassavannit sekä puoliaavikot.

Elintavat

Populaatiotiheys on yleensä suhteellisen korkea, noin kaksitoista yksilöä hehtaarilla. Varsinkin suotuisten olosuhteiden vallitessa saattavat ne runsastua aivan ylenmäärin.

Suojapaikkoinaan seeprahiiret suosivat maanalaisia koloja tai hylättyjä termiitinpesiä. Kaikki lajit tekevät pyöreähkön peson, johon kantavat silputtua ruohoa. Joskus, etenkin syksyn aikoihin, ne saattavat käyttää myös lehtiä persänrakennukseen.

Seeprahiiret ovat hyvin arkoja otuksia. Ne juoksevat ja kiipeilevät ketterästi ja usein niiden näkee taiteilevan pensaissa tai pienissä puissa. Eräät lajit viihtyvät Afrikan keskiosissa vuoristoseutujen rinteillä ja niitä on tavattu jopa kolmen kilmetrin korkeudella.

Seeprahiiri liikkuu sekä päivällä että yöllä ja lähtee lyhyille ruoanhakuretkille varhain aamulla ja illalla. Auringon noustessa se virkoaa, mutta päivän kuumimmat hetket piileskelee suojassa.

Luonossa tällä pikkujyrsijällä on monia vihollisia kuten petolinnut, käärmeet ja pienet maapedot.

Ravinto luonnossa

Eläin on kaikkiruokainen ja syö vihreitä kasveja, siemeniä, meheviä juuria, lehtiä ja joinakin aikoina saattaa ravita itseään myös hyönteisillä ja muilla selkärangattomilla Tuttu vierailija viljapelloilla sadonkorjuuaikoina, joskus saattavat viljelysalueella muodostua suoranaiseksi riesaksi. Joskus seeprahiirten on tavattu syövän pöllöjen oksennuspalloja.

Lisääntyminen luonnossa

Lisääntymisaika sattuu yksiin sadekauden kanssa. Naaraalla on kiimankierto kuuden vuorokauden välein, kantoaika kestää 28 vuorokautta ja yksi pariskunta kykenee tuottamaan 21 poikaste neljässä poikueessa ja alle neljässä kuukaudessa. Yleisin lukumäärä poikueessa on neljä tai viisi jälkeläistä, mutta myös yli kahdentoista poikasen poikueita on tavattu.

Useimpien lajien poikaspesä sijaitsee pansaissa hieman maanpinnan yläpuolella. Vastasyntynyt painaa kolme grammaa ja syntyessään sillä on hyvin ohut turkintapainen yllään; raidoitus on jo selvästi näkyvissä. Silmät avautuvat viikon kuluttua syntymästä. Eläin kehittyy viiden kuukauden ikään asti, jolloin se saavuttanee aikuispainonsa. Sukukypsiksi eläimet tulevat kahden kuukauden iässä, vaikkakin naaraat eivät synnytä kuin vasta vuoden vanhoina.