Natalit

Perustietoa natalhiiristä

Natalhiiri?

Natalhiiri, om. & kuva: Maria Pakkanen

Natalhiiri on varsin uusi tulokas lemmikkieläimenä. Sitä on pidetty vankeudessa jo varsin kauan, mutta lähinnä koe-eläimenä sekä matelijoiden ruokaeläimenä. Se on kuitenkin löytänyt tiensä myös lemmikiksi hiiriharrastajien koteihin.

Natalhiirtä kutsutaan hiireksi sen ulkoisen hiirimäisen vaikutelman vuoksi. Geneettisesti se on lajina hieman lähempänä rottaa kuin hiirtä. Natalhiiren tieteellinen nimi on Mastomys natalensis, joskus myös Praomys natalensis. Englanniksi lajia kutsutaan mm. nimityksillä multimammate mouse/rat ja African soft furred rat.

Natalhiiri elää 2-3 vuotta. Urokset ja naaraat ovat molemmat yhtä hyviä lemmikkejä, ja molempia voi pitää yhden sukupuolen laumoissa. Uroksilla tosin voi joskus esiintyä nahinointia. Kooltaan natalhiiri on tavallista hiirtä suurempi ja on parhaiten kokonsa puolesta verrattavissa pienehköön gerbiiliin. Aikuinen natalhiiri painaa 70-100 g. Toisin kuin tavallinen lemmikkihiiri, natalhiiri on täysin hajuton. Sillä on paksu pehmeä turkki ja suurikokoiset silmät. Natalit ovat älykkäitä eläimiä ja nopeita oppimaan. Ne ovat myös erittäin sosiaalisia, minkä vuoksi natalia ei koskaan tulisi pitää yksin.

Natalien luonne on niiden lyhyen lemmikkinäpitoajan vuoksi vielä varsin villieläinmäinen, ja natalhiirtä harkitsevan täytyy ottaa tämä huomioon. Natalhiiri täytyy kärsivällisesti kesyttää ja totuttaa käsittelyyn, muutoin se voi purra. Tästä syystä natalhiiri ei oikein sovellu lasten lemmikiksi.

Asumus

Natalhiiri, om. Anniina Tuura, kuva: Arttu Väsälä

Natalhiiri tarvitsee asumuksekseen lasisen terraarion tai häkin, jossa tulisi mieluiten olla metallipohja. Natalhiiret ovat erittäin taitavia karkaamaan ja ne pystyvät jyrsimään itsensä ulos muovisista ja muovipohjaisista asumuksista. Terraariossa on oltava tukeva ja hyvin kiinnitetty verkkokansi. Lasisen terraarion koko tulisi olla n. 80 litraa, minkä kokoisessa voi pitää 2-5 natalhiirtä.

Kuivikkeeksi natalhiirelle soveltuu tavallinen kutterinpuru. Terraario siivotaan noin kerran viikossa. Natalhiiret tekevät tarpeensa yleensä yhteen paikkaan, ja tätä "vessaa" voi siivota useamminkin. Natalhiirelle ei saa laittaa mitään muovisia tarvikkeita. Natali tarvitsee keraamisen tai metallisen ruokakupin, juomapullon, keraamisen pesämökin ja mieluusti reilun kokoisen metallisen juoksupyörän.

Ruokinta

Perusruoaksi natalhiirelle käy muillekin hiirille soveltuva siemenseos. Vaihtoehtoisesti ruokana voi käyttää Altromin hiirille tarkoitettua täysravintopellettiä. Lisäksi natalille voi antaa erilaisia vihanneksia, hedelmiä, puuroja, raejuustoa, maustamatonta jauhelihaa tai vaikkapa jauhomatoja. Anna näitä lisäruokia vaihtelevasti vain vähän kerrallaan, ja poista syömättä jääneet ruoat.

Käsittely

Natalhiiri, om. Anniina Tuura, kuva: Arttu Väsälä

Puolivillin eläinkaupasta tai ruokakasvattajalta hankitun natalhiiren totuttaminen käsikesyksi vaatii jonkin verran taitoa ja rutkasti kärsivällisyyttä. Jos natalia ei totuta käsittelyyn, se voi purra kipeästi kun sitä yrittää ottaa kädelle. Lemmikkikasvattajalta hankittu natali sen sijaan on kesytetty jo poikasena. Natalia tulee käsitellä joka päivä jonkin verran, että se pysyy käsikesynä. Kesy natali on oikein mukava ja hajuton lemmikki.

Natalhiiren voi ottaa kiinni esimerkiksi pahviputkea apuna käyttäen, ellei se itse halua kiivetä kädelle. Kädellä natalin annetaan olla melko vapaasti, ja sitä kannattaa silitellä ja rapsutella rauhallisesti. Tarvittaessa voi pitää kiinni hännän tyvestä. Kesytettykin natalhiiri saattaa joskus yllättäen loikata alas kädeltä, joten käsittele nataliasi turvallisessa paikassa, esimerkiksi sohvalla tai kyykyssä lattialla. Näin se ei voi pudota korkealta.

Anna myös muiden (osaavien) henkilöiden pitää nataliasi välillä kädessä, näin se tottuu myös vieraiden käsittelyyn.