Muunnokset

Varjostukselliset ja pointilliset

Blue burmese (bl-bur)

a/a B/* c^ch/c^h d/d P/*

"Blue burmesen tulee olla koko vartaloltaan kuten vaalea blue. Pointit, jotka ovat tumman siniset, ovat kuten siamese blue pointilla. Ei varjostuksia. Silmien väri musta."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	Lk blue burmese naaras Rapunzel's Fusion Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura Väri tumma, pointit voisivat erottua paremmin. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Lk blue burmese naaras Meredith Kasv.: Virpi Tamminen Om. & kuva: Anniina Tuura Pointit erottuvat hienosti.
	Rapunzel's blue burmese poikasia, lk ja pk Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura Kuvasta näkee hyvin sävyvaihteluskaalan. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	lk bl-bur naaras Rapunzel's Roller Girl (3) Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura Vrt. ylläoleviin hiiriin. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
vas: lk bl-bur uros Rapunzel's The Inmates, oik: lk bl-bur naaras Rapunzel's Being there kasv. om. & kuva: Anniina Tuura Hiiret ovat samasta poikueesta, tässä on hyvä esimerkki tyypillisestä uroksen ja naaraan sävyerosta hiirten saadessa ikää. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Teksti: Anniina Tuura

Yleistä

Blue burmese on burmese hiiri sinisellä diluutiolla (d/d). Väri on burmesea näyttävämpi johtuen vahvemmasta kontrastista vartalon värin ja pointtien välillä.

Värillä on käytännössä suuri sävyjen hajonta, ja se voi vaihdella hyvin vaaleansinisestä lähes self blueta muistuttavaan. Pointit voivat olla vahvat tai vain heikosti erottuvat. Jalostuksessa pyritään melko vaaleaan vartalon väriin yhdistettynä mahdollisimman tummin pointteihin.

Genetiikkaa

Blue burmese on genetiikaltaan non-agouti heterotsygoottinen c-lokuksen resessiivinen muunnos yhdistettynä siniseen diluutioon. Myös leaden (ln/ln) tuottaa diluution ohella blue burmesen, mutta on genotyyppinä toissijainen, sillä se tekee vartalon väristä helposti liian tumman.

Koska väri on heterotsygootti c-lokuksen suhteen, se ei periydy puhtaasti. Tämä tarkoittaa, että blue burmese x blue burmese –yhdistelmä tuottaa (tilastollisesti) aina myös muita värejä, ja vain 50% blue burmesea.

Kasvatuksen aloittaminen

Blue burmesen kasvatusta aloittelevan ei näinä päivinä tarvitse lähteä liikkeelle aivan tyhjästä, vaan sopivaa jalostusmateriaalia on yleensä saatavilla. Blue burmesen ohella värin kasvatukseen soveltuvat myös siamese blue point (a/a B/* c^h/c^h d/d P/*) ja chinchilloitu blue (blue hiiri, jolla on tupla-annos chinchillageeniä, eli on a/a B/* c^ch/c^ch d/d P/*). Avuksi käyvät myös joko c^ch:ta tai c^h:ta kantava self blue, diluutiota kantava siamese seal point tai diluutiota kantava burmese. Kaikkien näiden kohdalla kannattaa yrittää varmistua siitä, että hiirillä on nimenomaan diluutio eikä leaden-geeniä. Myös chocolate-geenin omaavia jalostuseläimiä kannattaa välttää, sillä ne tuottavat lopulta lilac burmesea ja siamese lilac pointia.

Mikäli ongelmana on blue burmese hiirten vähyys, ongelma on nopeasti korjattavissa, jos saatavilla on yksikin chinchilloitu blue uros. Kun tällaisella astutetaan joukko blue burmesen jalostukseen sopivia sbp naaraita, on tuloksena kokonaisia poikueellisia blue burmesea, joiden joukosta pitäisi löytyä jo valinnan varaa jatkojalostusta ajatellen.

Jalostuksesta käytännössä

Esimerkkejä blue burmesen kasvatuksessa yleensä käytettävistä yhdistelmistä:

blue burmese x blue burmese
- 25% siamese blue point
- 50% blue burmese
- 25% chinchilloitu blue

blue burmese x siamese blue point
- 50% blue burmese
- 50% siamese blue point

blue burmese x chinchilloitu blue
- 50% blue burmese
- 50% chinchilloitu blue

siamese blue point x chinchilloitu blue
- 100% blue burmese

Kaikki edellä mainitut ovat yhtä toimivia yhdistelmiä blue burmesen kasvatuksessa, mikäli käytetyt muun väriset hiiret ovat kuitenkin blue burmese –taustaisia. Karsimista ajatellen helpoimpia ovat yhdistelmät, joista ei synny chinchilloitua blueta, sillä tämä on vaikea erottaa pienenä poikasena blue burmesesta, ja yleensä poikueisiin toivotaan jäävän ennemmin blue burmesea kuin chinchilloitua blueta. Chinchilloitu blue on useimmiten sen verran vaaleampi ja jauhoisempi kuin normaali self blue, ettei sillä ole muuta käyttöä kuin blue burmesen kasvatuksessa.

Blue burmesen yleisiä virheitä ovat liian tumma vartalon väri, heikot pointit, jauhoinen tai rusehtava sävy sekä valkoiset karvat hännän alla. Väri on taipuvainen tummumaan ja jossain määrin rusehtumaan iän myötä. Poikasista kannattaakin jättää vartalon väriltään vaaleat yksilöt ja valikoida näistä sitten tummimmat pointit kehittävät näyttelytettäväksi ja jalostukseen. Jo poikasena tumman sävyisistä ei ole jalostuskäyttöön. Pointit hukkuvat tummahkon vartalon värin sekaan, eikä tummemman yksilön käyttö yleensä auta vahvistamaan vaaleampien pointteja.

Mikäli ongelmana on liian tumma vartalon väri, kannattaa ensiksi varmistua, että jalostuseläimet ovat diluutiollisia eivätkä ln/ln. Vartalon väriä voi yrittää vaalentaa käyttämällä vartalon väriltään vaaleaa mutta kuitenkin hyväpointtista siamese blue- tai seal pointia. Seal pointin käyttö tuottaa ensin burmesea, ellei hiiri kanna diluutiota. Myös hailakkaa blueta voi kokeilla, mutta tämä saattaa johtaa pointtien heikentymiseen.

Pointteja voi pyrkiä vahvistamaan käyttämällä edellä kuvatun laisia sbp tai ssp hiiriä. Toimiviksi on havaittu sbp x bl-bur –yhdistelmät, joissa sbp-osapuoli on vahvapointtinen mutta vaaleavartaloinen yksilö. Mainittakoon, että blue burmeseista syntyvät sbp-hiiret eivät ole välttämättä huonoja: vaikka jotkut ovatkin vartalon väriltään vaaleita, joukkoon mahtuu myös kauniin haaleansinisiä yksilöitä varjostuksineen. Blue burmese ja siamese blue point ovatkin samassa linjassa jalostettavaksi soveltuvia.

Liiallista jauhoisuutta voi yrittää vähentää yhdistämällä blue burmeseen hivenen vaaleaa mutta jauhoisuudesta vapaata self blueta. Sama keino voi auttaa myös sävyn rusehtavuuteen. Tummemman (hyvän) bluen käyttäminen ei kannata, sillä se voi tummentaa vartalon väriä liiaksi. Vastaavasti hyvä blue burmese ei sovi kovin hyvin self bluelle – tällaisesta yhdistelmästä blue jälkikasvu voi olla turhan vaaleaa ja jauhoista väriltään.

Tan-tikkausta vastaava valkoinen tikkaus hännän alla on harmillinen virhe, jota ei oikein voi korjata muutoin kuin valikoivalla jalostuksella. Jatkokäytöstä kannattaa jättää pois hiiret, joilla on runsaammin tikkausta. Blue burmeset kannattaa myös kasvatuksellisesti pitää erossa blue foxeista (ja ylipäätään kaikista foxeista), sillä fox tekee blue burmeselle saman kuin tanit self-hiirille.

Parhaimman väriset blue burmeset ovat lähes poikkeuksetta naaraita. Syystä tai toisesta urokset tummuvat ja rusehtuvat naaraita nopeammin, lisäksi hännänalusen mahdolliset vaaleat alueet leviävät niillä herkästi häiritsevän suuriksi... Uros voi kuitenkin olla hyvä jalostusuros, vaikkei se olisi näyttelytähti. Urosten kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota kokoon ja tyyppiin sekä mahdollisimman vähäiseen valkoiseen tikkaukseen ja antaa vähemmän kaunista sävyä anteeksi, mikäli hiiri on kuitenkin nuorena ollut rotumääritelmän mukainen. Vanhat blue burmese urokset voivat rumasta väristään huolimatta jättää mainiota jälkikasvua. Naaraiden suhteen kannattaa olla ankarampi ja jättää jatkokäytöstä pois yksilöt, jotka tummuvat ja rusehtuvat turhan nopeasti. Nuorina hyväpointtisten mutta vartaloltaan vaaleiden naaraiden tulisi pysyä näyttelykelpoisen näköisinä veteraani-ikään asti.

Mitä turkinlaatuun tulee, blue burmese kuuluu ensisijaisesti ei-satiinina kasvatettaviin väreihin. Satiiniturkki häivyttää vartalovärin ja pointtien välistä kontrastia, etenkin jos hiiri on vielä kihara. Toimiakseen satiinina väristä pitäisi onnistua jalostamaan vartaloltaan erittäin vaalea ja pointeiltaan erittäin tumma. Sen sijaan sekä pitkä että kihara karva sopivat blue burmeseen hyvin. Pitkän karvan kohdalla täytyy kuitenkin muistaa, että jauhoisuusongelma korostuu siinä herkästi. Lyhyestä karvasta vähäinen jauhoisuus ei paljon näy vartalon värin ollessa muutenkin suhteellisen vaalea, mutta pitkästä karvasta tämä erottuu, sillä myös karvan vaaleampi kärkiosa on tällöin pidempi.