Ay/* B/* C/* D/* P/*
Ay/* bc/* C/* D/* P/*
e/e C/* D/* P/*
"Värin tulee olla rikas, syvä ja säkenöivä punainen vailla nokisuutta. Silmät mustat."
Kasvatustietoa kuvien alapuolella, Ay, kasvatustietoa kuvien alapuolella, e/e
Red on erittäin vanha mutaatio. Olemassa sanotaan olevan vanhoja kiinalaisia vuosikirjoja jo ajalta 80 eaa, joissa mainitaan "keltainen hiiri". Lähempänä nykyaikaa ja länsimaista hiiriharrastusta voidaan mainita, että red oli yksi maailman ensimmäisen hiiriyhdistyksen, englantilaisen National Mouse Clubin ensimmäisen rotumääritelmän muunnoksista vuonna 1895.
Red on kaunis muunnos. Erinomaisena se on todella näyttävä, huononakin varsin viehättävä väri. Sävyjen skaala on mittava epämääräisen keltaisesta syvän punaiseen. Sävyyn vaikuttavat mm. muuntelijat, punaiseen pigmenttiin vaikuttavat syventäjät sekä diluutiot, kuten sininen d ja leaden ln.
Mikään niinkin kaunis muunnos kuin red ei todellakaan ole ongelmaton. Redien suurimmat ongelmat ovat todella hankalia eli geneettisiä. Ay eli redin aikaansaava geeni on yksi tunnistetuista hiirten liikalihavuusgeeneistä. Ylipainoisuusriski aiheuttaa mahdollisia ongelmia sekä uroksille että naaraille. Uroksilla voi olla vaikeaa saada astuttua naaraita oman ylipainonsa tai ylipainon aiheuttaman sukupuolivietin heikentymisen takia. Naarailla läskit voivat estää hedelmöittymisen tai tehdä synnytyksestä todella vaikeaa.
Redin yleisiin virheisiin kuuluu tavanomaista pienemmät ja usein "ruttuiset" korvat, vaalea ja/tai nokinen väritys, vaaleampi vatsapuoli ja selkeä ylipaino. Näistä virheistä punaisen pigmentin vaaleus, nokisuus ja vatsapuolen vaaleus ovat näyttelyttämisen kannalta pahimmat, tosi ruttukorvainen läski red ei niin hyvin menesty sekään.
Geneettiseltä kannalta katsottuna red in hiiri, jolla on Ay ja jolla ei ole c-, d- tai p-lokuksen diluutteja. A-lokuksen toisella geenillä ja b-lokuksen geeneillä ei ole niin paljoa merkitystä, vaikkakin "self chocolate" -tausta tuntuu toimivan paremmin kuin "self black" -tausta. Syynä tälle on se, että suklaadiluutio vaalentaa mahdollista nokisuutta näkymättömämmäksi.
Hiirestä punaisen tekevän geenin (alleelin) virallinen nimi on letaali keltainen ("lethal yellow", letaali = tappava) ja se on agoutin spontaani dominantti mutaatio. Geneetikot käyttävät samaa symbolia kuin hiiriharrastajatkin (Ay). Geeni sijaitsee kromosomissa 2.
A-lokuksen ylimpänä dominanttina Ay peittää muiden a-lokuksen geenien ilmiasun, josta johtuen on aivan sama onko hiirellä Ay/A, Ay/a tai joku muu monista vaihtoehdoista.
Ay on a-lokuksen geeneissä toimimistavaltaan samankaltainen kuin ae (äärimmäinen ei-agouti) mutta toisessa ääripäässä: kaikki hiiren pigmentti on punaista. Geeniin liittyvä ylipaino-ongelma johtuu rasvasolujen liikakasvusta. Jopa normaalipainoisten Ay -geenisten hiirten kehon rasvapitoisuus on tavallisia hiiriä korkeampi. Punaiset hiiret ovat muita hiiriä herkempiä saamaan kasvaimia.
Ay:n letaalius tarkoittaa sitä, ettei homotsygootteja Ay/Ay hiiriä synny. Nämä sikiöt kuolevat jo n. 6 vrk kehitysvaiheessa ja sulautuvat takaisin emoon. Tästä tekijästä johtuen kahden Ay-hiiren poikueisiin syntyy noin 1/4 vähemmän poikasia kuin letaalittomien hiirten poikueisiin. Toisin sanoen kaikki Ay red-hiiret ovat aina heterotsygootteja a-lokuksessa.
Red on kaunis, mutta myös vaikea muunnos kasvattaa rotumääritelmää vastaavaksi. Se on yksi kolmesta standardoidusta heterotsygoottisesta yksivärisestä muunnoksesta (toinen on redin punasilmäinen muunnos fawn, kolmas on bone). Heterotsygoottisena se ei voi koskaan periyttää puhtaasti. Heterotsygoottius tarkoittaa sitä, että red on geneettisistä syistä aina kahden eri a-lokuksen geenin tuotos - toinen näistä geeneistä on Ay, toinen on mikä tahansa muu a-lokuksen geeni. "Puhtaasti periyttäminen" on kasvattajien termi, joka tarkoittaa sitä, että kun yhdistetään kaksi samaa muunnosta edustavaa hiirtä, saadaan vain ja ainoastaan sitä samaa muunnosta edustavia jälkeläisiä (pl. tilanne, jossa toinen tai molemmat vanhemmista kantavat jotain piilotettua resessiivistä muunnosta).
Vaikka red onkin vaikea muunnos, se ei todellakaan kuulu mahdottomiin muunnoksiin. Hienojen red-hiirten jalostus vaatii pitkäjänteisyyttä ja valmiutta majoittamaan suhteellisen suuren määrän "melkein, muttei aivan rotumääritelmän mukaisia hiiriä". Jo sen ensimmäisen rotumääritelmän mukaisen, näyttelyissä muuta kuin silkkaa viivan saavan redin aikaansaanti on kuitenkin jo kaiken vaivan arvoista - puhumattakaan siitä, että voittaa redillä jotain!
Täydellistä rediä havitteleva hankkii mahdollisimman tasavärisiä, mahdollisimman tummia redejä, joilla on mahdollisimman vähän nokisuutta. Näille hankitaan jalostuskumppaniksi mahdollisimman hyvätasoista agoutia tai cinnamonia (umbrous-agouti/cinnamon ei käy!) tai laadukkaita chocolateja tai chocolate taneja. Chocolaten ja chocolate tanin mukana saattaa linjaan tosin ilmestyä umbrous eli U, jolloin tuloksena syntyy chocolate sablea. Umbrous-ongelma tekee blackista ja black tanista ongelmallisia redin ohella kasvatettavia, sillä hyvillä black ja black tan -hiirillä on käytännössä aina myös U/*.
Letaaliudesta huolimatta red x red ei ole mitenkään kielletty yhdistelmä. Yhdistelmä on väri kannalta paras, mutta pidemmällä aikavälillä huonontaa hiirten tyyppiä ja lisää ylipaino-ongelmien riskiä.
Ehdottomasti huonoihin ulkosiitosvaihtoehtoihin kuuluu blue, lilac, punasilmäiset muunnokset, tikatuista muunnoksista chinchilla-geeniset, kaikki silver-tikatut sekä kaikki varjostukselliset & pointilliset -luokan värit.
Blue ja lilac tuovat tullessaan punaisen pigmentin syvyyden puoleen leikkaavan sinisen diluution (tai vähintään leadenin, joka sekin vaalentaa punaista pigmenttiä). Punasilmäiset muunnokset sekä vaalentavat (vaaleampaa väriä kohti valikoiduista muuntelijoista johtuen), että tuovat punasilmädiluutio p:n, jolloin linjan edetessä syntyy myös fawnia.
Kaikki c-lokuksen resessiivimuunnokset ovat erittäin huonoja rediin yhdistettäviä. Chinchilladiluutiolla redistä vaalenee cream, muut c-lokuksen resessiivit vaalentavat punaisen pigmentin valkoiseksi.
Red vaatii Ay -geenin. Ellei saatavilla ole ollenkaan rediä, kyseisen geenin saa fawnilta. Sopivin yhdistelmäkumppani on hyvä cinnamon tai chocolate.
Vaadittu Ay löytyy myös kaikilta sable-muunnoksilta (myös martenit), mutta näiden käyttö on erittäin ongelmallista kyseisille muunnoksille ominaisen U/*:n ja varjostuksen tummuutta säätelevien muiden geenien vuoksi. Letaali keltainen on lisäksi creamilla, mutta vaikka esimerkiksi cream x cinnamon -yhdistelmällä voi saada jo jonkinlaista rediä, voi creamin cch tuottaa myöhemmin hankaluuksia.
Nokisen redin ja heikosti varjostetun sablen erottaminen toisistaan on varsin vaikeaa. Nimeääkö hiirensä "red ut" vai "sable ut" on useimmiten lähinnä makuasia. Olen kuitenkin havainnut eroja red - huono red - huono sable - sable -akselin eläimissä:
- red: koko karva punainen,
- nokinen red: karvan kärki tummempi, ruskeasta mustaan (tai välillä tummempi kerros karvan puolivälissä),
- sable: selässä koko karva pigmentoitunut tummaksi, vatsassa koko karva punainen, varjostuksessa tumman ja punaisen pigmentin suhteet vaihtuvat hiljalleen tummalla tipattujen, kerrostuneen karvanvärityksen sekä tumman karvanjuuren kautta täysin punaiseen.
Olemassa on toinenkin geeni, joka saa aikaan punaisen hiiren. Tämän geenin nimi on resessiivinen keltainen, tunnus: e. Resessiivisellä redillä ei ole geneettistä lihomisongelmaa dominantin tapaan (tosin jotkut yksilöt lihovat silti). Muunnos ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton: se on vaikeampaa saada kunnolla punaiseksi ja värin kehittyminen vie suhteellisen kauan. Usein resessiivisen redin poikaset näyttävät varsin epämääräisiltä ja saattavat vaikuttaa esim. cinnamoneilta karvankärjen värityksen vuoksi. Poikaset tunnistaa e/e-punaisiksi karvan juuresta, joka on väriltään oranssista punaiseen. Karvanvaihtojen myötä hiiren turkki punastuu hiljalleen. Varhaisessa kehitysvaiheessa hiirestä vaikuttaa näkevän hyvin, mitä muunnosta se edustaa e/e-punaisuutensa "alla".
Resessiivisten punaisten nokisuuden eli väärän väristen karvankärkien määrään voi vaikuttaa jalostamalla - sekä sitä vähentävästi, että lisäävästi.
e:n mielenkiintoisiin piirteisiin kuuluu, että yhdistyessään leadenin kanssa (e/e ln/ln) tuloksena ei olekaan punainen, vaan sininen hiiri - leaden peittää e/e:n näkyvistä.