Muunnokset

Varjostukselliset ja pointilliset

Sable, (s)

A^y/a^t B/* C/* D/* P/* U/*

"Silmät mustat. Selkävärin tulee olla rikas tumma ruskea, mahdollisimman tumma, kuonosta hännän juureen. Vatsavärin tulee olla mahdollisimman rikas, kultainen tan ja värin varjostumisen selästä vatsaan tulee olla vähittäinen, tasainen ja miellyttävä ilman rajalinjoja tai läiskiä, tikkausta tai raitaisuutta. Valkoisia karvoja ei saa olla lainkaan."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	Lks sable uros DCh Noddyn Premordial Dance Kasv. & om: Satu Karhumaa Kuva: Anniina Tuura Erittäin hyvä sable. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Lks sable naaras Noddyn Triplemoon Kasv. & om: Satu Karhumaa Kuva: Arttu Väisälä Erinomainen tumma varjostus, joka jatkuu katkeamatta kuonon kärjestä hännän juureen.
	Lks sable naaras Evening Star's Amber Ornament Kasv. & om: Carita Gunnar Kuva: Arttu Väisälä Hiiri voisi käydä chocolate sablesta.
	Lk sable naaras Noddyn Hestia Kasv. & om: Satu Karhumaa Kuva: Arttu Väisälä Tässä esimerkki hyvän punaisesta sablesta; selkäväri ja varjostus saisivat olla hiukan tummempia. Vaaleampi kohta kuonossa johtuu karvanvaihdosta.

Sablen kasvattamisesta

Sable kuuluu pitkäaikaisiin lempimuunnoksiini ja olen kasvattanut niitä vuodesta 1995. Alun ehkä juuri ja juuri sableiksi tulkittavista, iän mukana varjostuksensa käytännössä kokonaan hävittävistä ja näyttelyissä ansaitusti "viivaa vetävistä" hiirulaisista on vähitellen, valikoivan jalostuksen myötä päästy parhaimmillaan hiiriin, joilla väritys sekä kiitettävästi muistuttaa rotumääritelmän vaatimuksia, myös "pysyy" eli sable ovat jopa saaneet kerättyä itselleen titteleitä. Tässä puhun tietenkin kehityksestä omassa hiirikasvatuksessani – sableja on Suomessa kasvatettu ja näyttelytetty menestyksekkäästi jo ennen kuin aloin luoda omaa kantaani muunnoksen perustekijöistä (red & black tan). Useampien vuosien ajan sablen kasvatus on kuitenkin ollut käytännössä yhden hiirulan varassa. Eipä siinä mitään, tilanne tuppaa ajoittain olemaan sama monien muidenkin muunnosten kohdalla, johtuen ihan jo kasvattajien suhteellisesta vähyydestä verrattuna hiirten muunnosten suureen määrään.

Aloituslöpinät kuitenkin sikseen ja itse asiaan!

Genetiikkaa

Rotumääritelmä kertoo sablesta seuraavaa:

"Silmät mustat. Selkävärin tulee olla rikas tumma ruskea, mahdollisimman tumma, kuonosta hännän juureen. Vatsavärin tulee olla mahdollisimman rikas, kultainen tan ja värin varjostumisen selästä vatsaan tulee olla vähittäinen, tasainen ja miellyttävä ilman rajalinjoja tai läiskiä, tikkausta tai raitaisuutta. Valkoisia karvoja ei saa olla lainkaan."

Sablen genotyyppi puolestaan on: A^y/a^t B/* C/* D/* P/* U

Selkokielisemmin sanottuna

- A^y/a^t tarkoittaa sitä, että hiirellä on a-lokuksessa letaali keltainen ja black-and-tan, joista ensimmäinen on täysin dominoiva, lokuksen ylin dominantti. Jälkimmäinen on hiiriharrastuksen piirissä olevista a-lokuksen resessiiveistä ylin ja on kiinnostavasti "isoille A:ille" dominoiva vatsavärin osalta. Toisin sanoen hiiren vatsa on tan, vaikka sillä olisi muuten a^t:tä dominoiva A (jolloin tuloksena on agouti tan).

- B/* kertoo, että musta/ruskea -akselilla hiiri on musta, eli sillä ei ole ruskeaa diluutiota.

- C/* ilmaisee täyttä väriä C-lokuksessa, eli sillä ei ole chinchillaa, himalayania, äärimmäistä diluutiota, albiinoa (tai muita, eksoottisempia resessiivejä).

- D/* kertoo, ettei hiirellä ole sinistä diluutiota, eli sillä on musta/sininen -akselilla täysi väri.

- P/* antaa muunnokselle mustat silmät.

- U on sablelle tunnusomaisen varjostuksen määrittäjä, eli umbrous-tekijä.

Lisäksi sablen väritystä määrittävät muuntelijat. Muuntelijat ovat geenejä, jotka vaikuttavat jonkun toisen geenin aikaansaamaan ilmiasuun. Yksittäisen muuntelijan vaikutus on suhteellisen pieni, mutta muuntelijoiden vaikutukset ovat "kerääntyviä". Suuri(n) osa hiirikasvattajan käytännön työstä koostuukin oikeiden muuntelijoiden kasaamisesta oikeille eläimille.

Vähän käytännönläheisemmin

Koska sable on a-lokuksessa heterotsygootti eli sillä on kaksi eri alleelia, sable ei niin sanotusti "periytä puhtaasti". Tämä tarkoittaa sitä, että kahden sablen yhdistelästä syntyy myös muuta, lähinnä black tania. Käytännössä saattaa olla värijakaumaltaan kirjavampiakin poikueita, sillä joskus myös A^y/a tai jopa A^y/A tuottaa eläimiä, joilla on sablen fenotyyppi – kunhan niillä on myös vahvasti umbrous-tekijöitä. Jälkimmäisen saattaa kuitenkin onnistua tunnistamaan agoutille tyypillisestä karvan värityksen kerrostuneisuudesta selkävärin tummimmasta kohdasta.

A^y/a:n ja A^y/A:n kohdalla poikueessa saattaa putkahtaa esim. agoutia, agoutia tania tai blackiakin. Näitä "kirjavampia" poikueita syntyy lähinnä silloin, kun käytetään red x black tan -yhdistelmistä syntyneitä sableja, sillä redin geneettinen tausta voi olla a- ja b-lokuksien osalta hyvinkin vaihteleva ja hiiri näyttää silti tunnistettavasti rediltä.

Muiden A^y muunnosten tapaan sablella on taipumusta ylipainoon ja tästä johtuvaan hedelmättömyyteen. Sablen poikuekoko on sekin usein tavanomaista pienempi. Tämä näkyy erityisesti kahden sablen yhdistelmässä, sillä A^y on homotsygoottisena letaali eli A^y/A^y-poikaset eivät edes synny (ne imeytyvät takaisin emon kehoon kohdussa n. 6. vrk:n kohdalla). Lihavuuteen taipuvaisella sablenaaraalla voi olla pienempiä poikueita myös silloin, kun poikueen isällä ei ole A^y:tä. Tällöin taustalla ovat lihavuuden aiheuttamat ongelmat, ei letaalitekijä. Lihavan sableuroksen jälkeläismäärä saattaa sekin olla ylipainosta johtuvien syiden vuoksi keskivertopoikueita pienempi.

Tämähän onkin vaikea väri!

Sablen värityksen ongelmakohdat voisi jakaa selkäväriin ja varjostukseen sekä punaisuuteen liittyviin. Jakaen tästä vielä tarkemmin:

• Selkäväri & varjostus:
• näiden sävy
• tasaisuus
• ulottuminen vaaditulle alueelle
• pysyminen

• Punaisuus:
• värin oikea sävy

Selkäväri ja varjostukset ovat sablen luonteenomaisimmat tekijät. Ne ovat myös vaikeimpia saada kohdalleen. Kasvattajan tulee pyrkiä saamaan kaikki rotumääritelmässä selkäväristä ja varjostuksesta vaaditut asiat samaan hiireen ja myös saada ne pysymään.

Selkävärin tulee olla mahdollisimman tumma, rikas seepia (vrt. valemusta/valesuklaan a/a c^ch/c^ch:n seepia). Tässä tulee vastaan ensimmäinen jalostuksessa huomioon otettava seikka, sillä oikean tummuusasteen saaminen vaatii panostusta. Selkäväri jää helposti liian vaaleaksi, jopa chocolate sablea muistuttavaksi, erityisesti ensimmäisten red x black tan -yhdistelmien jälkeen.

Selkävärin tulee ulottua kuonon kärjestä hännän juureen, eli kuonossa ja hännän juuressa ei saa olla vaalea tai vatsapuolen väritykseen kuuluvaa punaista. Värin "ulottumisen" ongelma korostuu hiiren vanhetessa, jokaisen karvanvaihdon vähentäessä selkävärin ja varjostuksen aluetta. Mikäli jalostuskäytössä on valittava vaalean selkävärin omaavan ja vaaleakuonoisen / hännänjuurisen hiiren väliltä, kannattaa valita ensimmäinen, sillä tummuutta on helpompi parantaa kuin poistaa kuonon ja hännänjuuren värityksen ongelma.

Sekä selkävärin että varjostuksen kuuluu olla tasainen, varjostuksen ollessa myös vähittäinen. Muiden samaan väriryhmään (varjostukselliset ja pointilliset) kuuluvien muunnosten tapaan sablekin on altis karvanvaihtojen aikaansaamalle raitaisuudelle ja läikikkyydelle. Tätä ominaisuutta vastaan kannattaa yrittää valikoida, vaikka se välillä aiheuttaisikin harmaita hiuksia.

Varjostuksen pitää ulottua tarpeeksi alas hiiren kyljillä, mutta toisaalta hiiri ei saa antaa ensivaikutelmaa black tanista, jonka tan on levinnyt hiukan ylös. Vaikka tummuus onkin tavoiteltavaa, sen saamiseksi ei saa uhrata varjostumisen olemassaoloa!

Varjostuksen (ja selkävärin alueen) pysyvyys on jalostuksen alkuvaiheessa melkoinen hermonraastin, joka tuppaa välillä ilmaantumaan uudelleen punaisuuden parantamiseksi tehtävien red-risteytysten myötä. Mukavalta, jopa näyttelytettävältä näyttävästä sablesta saattaa karvanvaihtojen myötä kuoriutua otus, joka muistuttaa lähinnä nokista rediä, jolla on tummahko päälaki.

Selkävärin ja varjostuksen hiomisessa oikeiksi avainsanana on oikeiden muuntelijoiden kerääminen, sitkeällä työllä ja suunnitelmallisella kasvatuksella.

Punaisuuden kohdalla riittävän värin aikaan saaminen ei yleensä tuota ongelmia, näyttävän eteen saa tehdä jo töitä. Oikea tasapaino kannattaa aina muistaa, jotta tuloksena ei olisi komean punaista, mutta näyttelyiältään hyvin lyhyttä, varjostuksensa pudottavaa sablea.

Tyhjästä nyhjäisten

Mikäli sable ei ole saatavilla ja muunnoksen joutuu niin sanotusti rakentamaan raakatekijöistä, on ensimmäinen yhdistelmä red x väritykseltään hyvä black tan. Tämä yhdistelmä saattaa samaan hiireen – genetiikan sattumanvaraisuuksista riippuen – sablen perustekijät A^y:n ja U:n. Ensimmäinen tulee red-vanhemmalta, jälkimmäinen black tanilta, sillä U auttaa myös black tanin selkävärin syvyyden saamisessa vatsaväriä lainkaan heikentämättä.

Sablen rakentamiseen ei kannata valita parasta mahdollista rediä, vaan mieluiten perusväriltään eli punaisuudeltaan hyvä, mutta nokisuuden riivaama tapaus. Redin kasvattajille harmaita hiuksia aiheuttavan nokisuuden taustalta nimittäin arvellaan löytyvän ellei nyt suorastaan umbrousia, niin ainakin varjostuksen määrään vaikuttavia muuntelijoita. Käytetyn black tan -hiiren olisi syytä olla taniltaan hyvä ja rikas, sekä selkäväriltään syvän musta, mutta black tanien yleinen virhe eli liiallinen tan-tikkaus kyljissä ei haittaa. Sablella ei ole taipumusta kurkkutäplään, joten tuo black tanin virhe ei sekään tee ba/t -hiirestä sablen kasvatukseen sopimatonta.

Jatkojalostuksensa sopii oikein hyvin sable x black tan, sable x sable sekä tarpeen tullen sable x red ja (sablelinjainen) red x black tan. Kaikkia näitä kolmea muunnosta olisikin hyvä pitää kasvatusohjelmassa, mikäli aikoo kasvattaa sablea menestyksekkäästi.

Sablen tekoon aina tarvittava tekijä on A^y, jonka voi toki yrittää hankkia joltain muultakin A^y-muunnokselta kuin rediltä, jos redejä ei yksinkertaisesti ole missään. Näitä muunnoksia ovat esim. fawn, straw, cream, apricot ja martenit. Muita käyttämällä saa kuitenkin riesakseen kasan resessiivejä, joista eroon pääseminen voi osoittautua pidemmällä aikavälillä hyvin hankalaksi.

Black tanin puuttuessa voi koittaa etsiä käsiinsä mahdollisimman syvän mustan blackin (joilla on usein U), tai pahasti umbroussatun eli tikkaukseltaan hyvin kasautuvan, selkäpuolelta erittäin tumman agoutin.