Muunnokset

Tyyppi, luonne, terveys

Hiiren pää lähikuvassa:

Kaikinpuolin erinomainen pää, upeat korvat. (Knuspergarden's lk cha, kasv. Maiju Collan, kuva Arttu Väisälä)

1: Hyvä "tylppäkärkinen kiila". (Rapunzel's Proxy Prexy, kuva Anniina Tuura) 2: Hyvä, hivenen roomalainen pää, komeat silmät, oikein hyvä korvien väli ja päälaki. (Noddyn Ante Diem Quartum, kuva Satu Karhumaa) 3: Melkein liian kyömy profiili. (Rapunzel's länttijuniori, kuva Anniina Tuura) 4: Terävä profiili (pää on myös kapea). (abessinialainen, kuva Anniina Tuura)

5: Pet-uros, jolla on terävä pää ja karvansa alla suorastaan kovera profiili. Huomaa "pysty" nenä. (Touho, kuva Arttu Väisälä) 6: "Hamsteripää", leveä pää yhdistyneenä lyhyeen ja leveään kuono-osaan (Pep'Sun Myyrä, kasv. & kuva Riina Lang)

Silmiä:

1: Hienot, pyöreät silmät. (lk ba/var Astralis Kämp, kuva Arttu Väisälä) 2: Satiinin silmät näyttävät helposti pienemmiltä kuin ne ovat. (lks si/t GG-07 Rapunzel's Epiphanies, kuva Anniina Tuura)

Korvia:

1:"Korvien tulee olla suuret, täysin sileät ja ulkonevat, vailla taitoksia. Korvien välin tulee olla leveä." (lks ba/t/b mm Noddyn Cerealia Feriae, kuva Satu Karhumaa) 2:Hyvä korvien leveys, asento ja koko. Vertaa viereisen kuvan hiireen, huomaatko korvissa taitokset? (lks ba/t/b mm Noddyn Kalendas Octobres, kuva Satu Karhumaa) 3, 4: Kuvan hiiri ei halua olla kuvattavana, joten sen korvien asento on luimu, vasemmassa kuvassa korvat myös taittuvat selvästi. Oik. kuvassa hiiren pää näyttää korvien asennon vuoksi todellista pidemmältä.(Noddyn Ludi Divi Augusti, lks sable, kuva Satu Karhumaa) 5, 6:"Hyvä korvien asento on sivuille asettunut, korvien avautuessa eteenpäin." Ympäristöään uteliaana tarkkailevan hiiren hyvä korvien asento edestä ja etuviistosta kuvattuna. Oikeanpuoleisella näkyy hiukan ruttua. (Noddyn Tubilustrum, lk d/t/b mm, kuva Satu Karhumaa & Noddyn Summer Holiday, lk red, kuva Satu Karhumaa)

Sama värimuunnos, eri rotu ja eron vaikutus korviin. Vasemmalla abessinialainen pew, oikealla lk pew (Rapunzel's pewit, kasv., om. & kuva Anniina Tuura)

Korvien virheitä demonstroituna:

8. Pienet, pystyt ja ruttuiset korvat. (tuntematon -07 arvosteltavana ollut hiiri, kuva: Satu Karhumaa) 9. Pienet, pyöreät ja pystyt pet-tyyppisen hiiren korvat, eli "pet-kokoiset mikkikorvat" - varsinainen mikkikorvien perusmalli.(Pinja, kuva: Hanna Saarinen;) 10. Näillä korvilla on mukavasti kokoa, mutta asento ja muoto tekevät korvista "mikit". (Rapunzel's Oops, kuva: Anniina Tuura) 11. Hiiren asento korostaa korvien "pupuutta".(Shokata. Kuva: Paula Garnett) 12, 13: "Kanikorvat" edestä ja sivulta, koko ja muoto oikea, mutta asento pysty. Huomaa kapea korvien väli.(lk cha/t hiiri. Kuva: Anniina Tuura) 14: "Röpelöistä" korvan ulkoreunaa.(lks ci/t/b mm Noddyn Sulla) 15: Ruttua ja taitosta. (Noddyn lks ba/t naaras. Kuvat Satu Karhumaa)

Häntä:

"Hännän tulee olla luonnollisen näköinen jatke vartalolle, paksu tyvestä, kaveten tasaisesti hienoon kärkeen. Hännän tulee myös olla suora ja sileä sekä pituudeltaan vähintään yhtä pitkä kuin vartalo." Hännänjuuresta kärkeen saakka upeahäntäinen hiiri. Pep'Sun kasvatti, kuva: Riina Lang

Pet-tyyppisen hiiren pyöreä hännänjuuri. Pinja, kuva Hanna Saarinen

"Hännän pään tulee olla kapea kärki", pituuttakin riittää. DCh Noddyn Marcus Gellius Cinna, lks cc/t uros, kuva Arttu Väisälä

Hännän virheitä:

Röntgenkuvia häntävioista, kuvissa sama hiiri. Huomaa luutuma (vasemmassa kuvassa oikean takajalan alapuolella) sekä hännän pään lähellä oleva knikki, jossa myös ylimääräinen luupiikki. Hännän kärkeä kohti seuraavassakin nikamassa luupiikki. Kuvalähde: The Jackson Laboratory Mouse Genome Informatics

Kaulakatsaus:

1: Pitkänomaisen tyyppisen hiiren selkeästi erottuva kaula, myös pää on pitkä ja terävä. (Aby, kuva Anniina Tuura) 2: Hyvä kaula.(Lk ba/var Astralis Kämp, kuva Arttu Väisälä)

Tyyppi

Näyttelykaavakkeen osa "tyyppi" viittaa lähinnä hiiren kokonaisilmeeseen, sen tyyppiin ja rakenteeseen kokonaisuutena sekä kehoon. Tässä osiossa katsotaan erityisesti seuraavia rotumääritelmän kohtia:

"Hiiren tulee olla vartaloltaan pitkänomainen ja linjakas;"
"Hiiren tulee antaa vaikutelma joustavuudesta ja voimasta;"
"Urokset ovat tyypiltään raskaampia ja poskiltaan leveämpiä kuin naaraat."

Kaksi ensimmäistä yllä lainattua riviä kuvaavat, kuinka rotumääritelmän mukainen hiiri ei ole rakenteeltaan pet-tyyppisen pyöreä, "kananmunamallinen" (hiiren pää on teräväkuonoinen ja keho levenee korvista alkaen kohti pyöreää takamusta –perinteisen perus-piirroshiiren muotoinen eläin) tai "hamsterimaisen tasapaksu" ja että vaadittu linjakkuus ei johdu eläimen alipainosta. Hiiri voi olla tyypiltään pyöreä ja silti alipainoinen ja/tai heikossa lihaskunnossa, eli tämä pyöreys ei välttämättä liity ylipainoon. Jotkut naaraat saattavat iän myötä levitä takaosastaan ("päärynämallinen naaras"). Ominaisuus ei ole toivottu, mutta vanhemmalla naaraalla ymmärrettävä. Nuoremmat naaraat ja urokset eivät saisi "päärynöityä".

Kolmas rivi kertoo, että rotumääritelmän ihannekuvaus on kirjoitettu naarashiiren mukaan ja että uroksien ja naaraiden välillä on eroa –urokset ovat rotevampia. Uroksien posket ovat leveämmät kuin naaraiden, niiden hartiat ovat vahvemmat ja takajalkojenkin alue lihaksekkaampi verrattuna naaraiden sulavalinjaisiin muotoihin.

Uroksen ja naaraan rakenne-erosta puhutaan sukupuolileimana. Kun sukupuolileima on hyvä, hiirestä näkee hännän alle katsomattakin, onko se uros vai naaras. Kun naaraalle toivotaan parempaa sukupuolileimaa, sillä on useimmiten urosmainen pää ja/tai harteikas olemus, uroksen kohdalla kyseessä on kevytrakenteinen uros, jonka pää näyttää naarasmaiselta.

Hiiren tulee olla tyypiltään tasapainoinen ja koko pituudeltaan samaa tyyppiä. Toisin sanoen esim. hiiren pään ja vartalon tulee sopia yhteen (kapea pää ja roteva vartalo -yhdistelmä on huono, samoin leveä pää ja hoikka runko), samoin kuin muun tyypin ja korvien (mikkikorvat pet-tyyppisellä hiirellä "kuuluvat kuvaan", mutta muutoin linjakkaan tyyppisellä pilaavat yleisilmeen), muun tyypin ja hännän jne.

Pää

Pään tulisi olla "pitkä ja kaunismuotoinen, ei liian hieno tai terävä kuonosta", silmien puolestaan "suuret ja pyöreät ja niiden välin tulee olla hyvän levyinen". Hiiren pään tulee siis olla pitkä/lyhyt -akselilla paremminkin pitkä. Silmien välin leveydelle asetetut vaatimukset kertovat, että pää ei saa olla silmien kohdalta kapea. Tarkemmin selvitettynä hyvän muotoinen hiiren pää on (tylppäkärkisen) kiilan muotoinen, kapeimman kohdan ollessa nenän kärki ja leveimmän kallon takaosa. Päällä tulee olla pituutta (ei "hamsterinpäätä"), mutta se ei saa olla muodoiltaan venytetyn näköinen eli liian pitkä. Hyvä hiiren profiili on hienoisen roomalainen, ei liian kyömy, ei aivan suora eikä myöskään (arabihevosmaisen) kovera. "Ei liian hieno tai terävä kuonosta" koskee sekä profiilia että hiiren pään muotoa päältä katsottuna. Päälaki eli korvien väli on suhteellisen tasainen, ei kupumainen.

Ihanteellinen hiiren pää on symmetrinen, sulavalinjainen ja mittasuhteiltaan tasapainoisen kaunis. Pään muodon yleisimpiin virheisiin kuuluvat: Liian pitkä silmien ja korvien väli, jolloin pää ei ole enää kiilamainen vaan takaosastaan venytetyn näköinen; kapea pää, jolloin silmien väli jää turhan kapeaksi ja usein myös korvien asento nousee rotumääritelmän vaatimuksiin verrattuna liian pystyyn (korvista lisää tuonnempana); terävä pää, jolloin "pään kiila" kapenee liian jyrkästi ja kuonon kärjestä tulee terävä; terävä profiili, jolloin pää saattaa ylhäältä näyttää hyvältä, mutta sivusta katsottuna on liian terävä; lyhyt kuono, jolloin hiiren pää on joko pitkänomaisen kiilan sijaan kuin tasasivuinen kolmio tai leveisiin poskiin yhdistyessä hiirellä näyttää olevan pienemmältä hiireltä lainattu viiksien ja nenän alue; kovera profiili, jolloin kuono-osan ja muun pään välissä näyttää olevan "notkahdus"; kyömy profiili, jolloin profiilin muoto on selvästi kuperampi kuin toivottu hienoisen roomalainen profiili.

Hiiren silmien tulisi olla suuret, sopivassa määrin ulkonevat ja pyöreät. Satiineilla silmät usein näyttävät hiukan ei-satiinihiirten silmiä pienemmiltä, mutta ero on satiinikiillon aiheuttama näköharha. Tämä hienoinen ero ei tarkoita sitä, että todella pienemmät silmät olisivat satiineilla sallittavaa! Pienet, epäsymmetrisesti ja/tai syvällä päässä sijaitsevat silmät pilaavat muutoin upeankin hiiren yleisilmeen, joten myös silmiin kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota jalostuksessa sekä näyttelyyn vietävien eläinten valinnassa.

Korvat

Näyttelytyyppisen hiiren kohdalla voisi melkein sanoa, että "korvat tekevät hiiren" –ainakin korvat ovat helpoimmin huomiota herättävä yksittäinen osa jalostetun hiiren ulkomuotoa. Rotumääritelmän kuvaus korvista kertoo:

"Korvien tulee olla suuret, täysin sileät ja ulkonevat, vailla taitoksia. Korvien välin tulee olla leveä."

Vanhemmissa rotumääritelmissä korvien muodolle oli annettu lisämääritelmäksi "tulppaanin muotoinen", tarkoittaen tulppaanin terälehden muotoa. Vaikka tätä osaa ei enää rotumääritelmässä olekaan, kyseinen muoto on edelleen toivottu. Viittaus täysin sileisiin ja taitoksettomiin korviin kertoo, etteivät (kovin yleiset) rutut tai taitteet ole toivottuja. Tässä kohdin on mainittava, että hiiren käsiteltävyys vaikuttaa sen korvien asentoon. Rento, reipas ja utelias hiiri esittää korvansakin edukseen (tyyppinsä sallimissa mitoissa), kun taas arvostelutilannetta arasteleva tai tuomarille ärsyyntynyt yksilö taittaa korviaan päätään myöten, saaden ne näyttämään ruttuisemmilta kuin ne ovatkaan. Tästä syystä tuomarit koettavat houkutella hiiriä asettamaan korviaan oikein ennen lopullisen arvion antamista.

Hyvä korvien asento on sivuille asettunut, korvien avautuessa eteenpäin. Leveä korvien väli asettaa korvat oikeaan asentoon ja tasaisehko päälaki korostaa pitkänomaista sivuttaista linjaa. Korvien alareunojen kuuluu olla taitteettomat, yläreunassa on muotoon kuuluva taite. Uroksilla pään leveys saa aikaan sen, että hyvänkin kokoiset korvat näyttävät pienemmiltä kuin vastaavan kokoiset korvat naaraalla.

Hiiren väri-, kuvio- ja turkkimuunnos vaikuttaa eläimen koon lisäksi sen korviin. Vaaleimmissa muunnoksissa, kuviottomissa ja lyhytkarvaisilla on mahdollisuus keskittyä enemmän korvien (ja koko hiiren) kokoon, joten pink eyed whiteilta, punasilmäisiltä muunnoksilta ja black eyed boneilta voidaan vaatia näyttäviä korvia. Mustan pigmentin syventymisellä ja umbrous-tekijöiden kerääntymisellä on taipumuksena vähentää korvien sileyttä ja pitkänomaisuutta –tämän huomaa jopa samassa poikueessa, kun vaaleammalla poikasella (esimerkiksi huonommin varjostuneella sablella) on usein suuremmat korvat kuin tummemmalla (hyvällä sablella). Taipumusta vastaan on syytä yrittää valikoida, vaikka tulosten saamisen hitaus saattaa kasvattajaa turhauttaakin.

Korvien asennosta ja muodosta arvosteluissa annettuihin yleisiin virhekommentteihin kuuluvat termit "mikkikorvat / mikit", eli pyöreät, pystyt, usein täysin avoimet korvat (kuten Mikki Hiirellä); "kanit / kanittavat korvat", eli muodoltaan oikeat, mutta pystyasentoiset korvat; taitokselliset, eli korvassa on selkeä taitos ja hiiri pitää korviaan (taaksepäin) taittuneina; ruttuiset, eli korvissa on yhden selkeän taitteen sijaan useampia pieniä ja/tai korvat ovat "röpelöiset".

Häntä

Hiiren hännän kuuluu olla hieno, pitkä, vahva jatke vartalolle. Häntään kiinnitetään arvostelussa paljon huomiota ja siinä missä esimerkiksi korvan lovi on anteeksiannettava rike ("korvien kohdalla korvien alkuperäinen muoto on oltava nähtävissä"), hännän virheet aiheuttavat helposti hylkäämisen. Rotumääritelmän sanoin:

"Hännän tulee olla luonnollisen näköinen jatke vartalolle, paksu tyvestä, kaveten tasaisesti hienoon kärkeen. Hännän tulee myös olla suora ja sileä sekä pituudeltaan vähintään yhtä pitkä kuin vartalo."

Rotumääritelmän mukaisen hiiren häntä jatkuu sulavalinjaisesti vartalosta niin, että hännän juuri muodostaa kolmion. Okahiirimäinen pyöreä hännänjuuri, josta häntä törröttää ikään kuin se olisi häthätää tökätty paikoilleen (engl. "stick-on tail") on virhe.

Hyvä häntä tuntuu lihaksikkaalta ja vahvalta, sen nikamat eivät erotu ja se on ympärysmuodoltaan pyöreä, ei kulmikas ("tulitikkuhäntä"). Mutkat eli knikit ovat hylkääviä virheitä, minkä lisäksi hännässä ei saa olla patteja, eikä luutumia ("suora ja sileä"). Hännän pään tulee olla kapea kärki, ei pyöreä, eikä siitä saa puuttua palaa.

Hännän pituus on tärkeä osa hiiren yleisilmettä, sillä pitkä häntä saa hiiren näyttämään tasapainoiselta ja symmetriseltä kokonaisuudelta. Pituussuunnassa hiiren keskipiste sijaitsee kutakuinkin hännänjuuressa ja kun hännän nostaa hiiren yli, hännän kärjen tulisi ulottua kuonoon (hiiren ollessa suorana), mieluiten yli. Vain silmien kohdalle ulottuva häntä on jo lyhyt.

Lopuksi

Hyväkään tyyppi ei pelasta huonolta arvostelulta tai jopa hylkäämiseltä, jos hiiri ei ole hyvässä kunnossa ja/tai täysin käsiteltävissä. Rotumääritelmässä mainitaankin:

"Hiiren täytyy olla täysin käsiteltävissä ja terve. Täysin puuttuvat viikset, toisen tai molempien silmien sokeus, ulkoloiset, kasvain, haava tai kaljut kohdat, ilmiselvä sairaus tai epämuodostuma, huomattava laihuus tai lihavuus, tai häntäknikki ovat kaikki hylkääviä virheitä. Hiiri voi saada arvostelun, jos viiksiä on osittain nähtävissä niin, että kuonon värin pystyy arvostelemaan, sekä korvien kohdalla korvien alkuperäinen muoto on oltava nähtävissä."

Yllä olevan lisäksi hiirinaaras ei saa olla kantava tai imettää. Myös havaitut sisäloiset aiheuttavat hylkäämisen. Ylipaino on yhtä lailla virhe kuin laihuus, tosin Ay-geenillisten (ns. "läskigeeni") muunnosten edustajille sallitaan vatsakkaampi olemus kuin muille, kunhan pysytään terveellisissä mitoissa.

Rotumääritelmä ei sano mitään hiiren kaulasta. Tämä johtuu siitä, ettei hiirellä kuulu olla selkeästi erottuvaa kaulaa, vaan vartalon tulee jatkua kauniilla kaarella niskasta. Toisin sanoen kaula on varsin lyhyt. Pidempi, selkeästi erottuva kaula löytyy yleensä vain hiiriltä, joilla on joko kunnossa parantamisen varaa tai joiden tyyppi on liiallisen pitkänomainen.

Lopuksi haluaisin korostaa, että sanallisten kuvausten lukeminen, sekä piirrosten ja valokuvien tarkasteleminen on vain pohja hyvän tyypin tunnistamiselle. Samoin kuin eri värien kohdalla oikean oppii tunnistamaan hiiriä näkemällä ja arvosteluita lukemalla, myös tyypin oppii parhaiten tarkastelemalla sekä hyvin menestyviä että huomautuksia saaneita hiiriä.