Muunnokset

I - Yksiväriset

Black, (ba)

a/a B/* C/* D/* P/*
tai a^e/a^e B/* C/* D/* P/*

"Värin tulee olla syvä, kiiltävä musta. Silmät mustat."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	Englantilainen lk black Kasv. & om: Alan Birch Kuva: Anniina Tuura Mahdollinen extreme black. Huomaa etenkin tämän hiiren ääreisosien pigmentti verrattuna alimpana olevaan.
	Lk black naaras Kasv. & om: Sari Andersson Kuva: Anniina Tuura Mahdollinen extreme black. Tälläkin hiirellä oikein hyvä ääreisosien pigmentointi.
	Pieni pino black-hiiriä. Kasv., om & kuva: Kaisu Airaksinen Kauniita, syviä mustia, joilla on hienot pigmentoinnit. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Necropolis Margaritaville, lks ba naaras Kasv., om & kuva: Kaisu Airaksinen Kauniin tyyppinen black. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Necropolis Dark Eternal, lk ba naaras Kasv., om & kuva: Kaisu Airaksinen (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Ch Necropolis The Three Aarghs, lks ba naaras Kasv., om & kuva: Kaisu Airaksinen (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Lk black naaras SNL Ch Happy Pet's Sorja Kasv. & om: Hilkka Haljala Kuva: Arttu Väisälä "Tavallinen" black. Huomaa, kuinka paljon vaaleammat ääreisosat tällä hiirellä on yllä oleviin verrattuna. Oman aikansa parhaita, kuitenkin.
	Tämä hiiri ei tarkkaan ottaen ole black lainkaan, vaan a/a B/* cch/cch P/*. Kasv. & om: Sari Andersson Kuva: Anniina Tuura

Yleistä

Blackin tulee olla syvän musta hiiri, jalat, häntä ja korvat mukaanlukien. Blackien yleisimpiin virheisiin kuuluu tanit tai valkoiset karvat turkissa, valkoiset tai vaaleat jalat, rusehtava tai harmahtava sävy turkissa ja vaalea vatsa. Virheelliset tan (tai valkoiset) karvat löytyvät useimmiten seuraavista paikoista: kurkusta (kurkkutäplä), korvien takaa ja niiden sisäpinnoissa, kyljillä samassa paikassa jossa black tanilla olisi rajalinja, nisien ympärillä naarailla, suku- ja peräaukon ympärillä, jaloissa. Näistä virheistä hankalimpia poisjalostettavia tuntuvat olevan kurkkutäplä ja hännänalusen tan-virheet.

Genetiikkaa

Geneettiseltä taustaltaan black on hyvin yksinkertainen. Ainoa mutaatio villiin tyyppiin verrattuna on "pikku-a": a/a. Kaikki muut hiiren geenit edustavat täyttä väriä.

Hiirestä agoutin sijaan blackin tekevän geenin (geneetikkojen termein alleelin) virallinen nimi on "nonagouti" (= ei-agouti) ja se on "nonagouti":n spontaani resessiivinen mutaatio. Geneetikkojen käyttämä virallinen symboli on a. Geeni sijaitsee kromosomissa 2.

Hiiren väri muuttuu tikatusta villistä tyypistä (agouti) yksiväriseksi (black), koska agoutilokus säätää phaeomelaniinin (keltainen pigmentti) ja eumelaniinin (musta pigmentti) määrää ja sijoittumista hiiren karvoissa. a/a sa aikaan yksivärisen mustan karvan sen sijaan että karva olisi agoutin tapaan "raidallinen". Kokonaan keltaiset karvat (eli tan-tikkaus ja kurkkutäplä) ovat nekin yksivärisiä, ne vain ovat väriltään keltaisia, eikä mustia.

Äärimmäinen ei-agouti geenin a^e aikaansaama syvän musta hiiri on perusblackiin verrattuna erilainen a-lokuksen kohdalla: a/a:n sijaan sillä on a^e/a^e.

Hivenen käytännönläheisemmin

Johdantokappaleessa mainittujen virheiden lisäksi blackeillä voi ilmetä myös muita virheitä, jotka on syytä jalostaa linjoista pois, tai olla ylipäätään päästämättä näitä virheitä linjoihin mukaan. Näihin virheisiin kuuluvat häntätippi ja valkoiset tai vaaleat varpaat. Virheet voivat päätyä mustiin hiiriin, jos black yhdistetään muunnoksiin, joissa nämä virheet voivat kulkeutua piilotettuina. Esimerkiksi pink eyed whitella häntätippi ja muut vastaavat virheet eivät yksinkertaisesti näy, mutta voivat silti periytyä. Sama tilanne voi olla myös kuviollisissa muunnoksissa. Vaaleat varpaat tuntuvat onneksi olevan suhteellisen helposti poisjalostettava virhe.

Jalostuksesta on syytä jättää pois mustat hiiret, joilla on häntätippi ja/tai selkeästi valkoiset varpaat - näitä ei kannata käyttää edes kuviollisten hiirten kasvatukseen, sillä kuvioihinkaan ei ole syytä tuoda mukaan ylimääräisiä valkotäpläisyystekijöitä. Ei liene tarpeen mainitakaan, ettei blackien jalostukseen tule käyttää hiiriä, joilla on minkäänlaisia ylimääräisiä valkoisia tai vaaleita alueita turkissaan. Jos jostain black-linjasta syntyy jatkuvasti häntätippejä ja muita vastaavia virheitä, voi olla jopa parempi päättää linja.

Tavallisilla a/a -blackeillä on aina jonkin verran tan-karvoja, joten kasvattajan tehtävänä on yrittää jalostaa ne mahdollisimman vähäisiksi. Tähän pystyykin valikoivalla jalostuksella ja suurella määrällä kärsivällisyyttä. Tan-karvojen pois jalostamisen lisäksi kasvattajan tulisi olla aina valppaana saadakseen hiirensä värin mahdollisimman syvän mustaksi koko hiiren alalta ja hiiren jokaisen karvan koko alalta.

Extreme non-agouti eli äärimmäinen ei-agouti -geenillä (extreme non-agouti) a^e on mahdollista saada black, joka todellakin vastaa standardin vaatimuksia. Tämä geeni poistaa turkista kaiken punaisuuden, mutta sehän ei tarkoita sitä että karvat jotka olisivat taneja a/a -blackillä yksinkertaisesti häviäisivät - ne karvat ovat edelleen olemassa ja ne pitää jalostaa pois. Karvojen väri vain on vaalentunut tanista valkoiseksi. a^e/a^e -blackin väri on kuitenkin todella syvä musta, antaen erittäin miellyttävän kokonaisvaikutelman.

Paras yhdistelmä on black x black, a^e/a^e black x a^e/a^e black. Kaikki muut yhdistelmät ovat taipuvaisia heikentämään väritystä jonkun verran. Lisää a^e/a^e -blackeistä vähän myöhemmin.

Ulkosiitoksia olisi parasta välttää kokonaan, mutta se ei tietenkään ole aina mahdollista. Joskus ulkosiitos on tarpeen käyttökelpoisten mustien puutteen vuoksi, joskus tuomaan muuten hyville mustille lisää kokoa ja tyyppiä.

Paras ulkosiitos on blue, tosin tästä voi olla seurauksena tassuvärien menettäminen. Suklaadiluutio cordovanin (b^c) tai ruskean diluution (b) omaavat muunnokset eivät ole suositeltavia, sillä ne tuovat mukanaan rusehtavaa sävyä väriin. Tämä ei johdu mistään mustan pigmentin geeni B:n ja ruskean pigmentin geenien b:n ja b^c:n vaikutuksesta toisiinsa, vaan muuntelevista geeneistä jotka hyvillä chocolateilla ja champagneilla ovat toisia kuin hyvillä Blackeillä. Lilac, joka sekin on b/b (tai b^c/*) -muunnos, kuuluu epäsopivien ulkosiitoskandidaattien joukkoon.

Blackin kanssa saman perusgenotyypin omaava, ko. värin punasilmäinen muunnos dove voi vaikuttaa hyvältä ulkosiitokselta - näiden kahden muunnoksen eronahan on vain silmien väri, vai? Hiirijalostuksen jalossa taidossa asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia, sillä värien lopulliseen sävyyn on aina vaikuttamassa muuntelijoita. Doven kohdalla ongelmana on, että hyvän doven väriltä vaaditaan aivan muuta kuin hyvän blackin väriltä - ensimmäistä on jalostettu valikoidusti kohti varsin vaaleaa väriä, toista taas olemaan mahdollisimman tumma. Silverien kohdalla tilanne on sama, joten sekään ei ole suositeltava ulkosiitos.

Fawn ja red ovat nekin sopimattomia blackille, sillä niillä on usein b/b (tai b^c/*) tai jopa A^y/A b/b (tai b^c/*), jolloin yhdistelmästä syntyisi ensimmäisessä sukupolvessa nokisia redejä ja ruskeaa diluutiota kantavia blackeja, tai nokisia redejä ja agouteja taustasta riippuen. Redkään ei hyöy yhdistelmästä, sillä black tuo väriin nokisuutta (blackilla kun on todennäköisesti umbrous-tekijät). Black x fawn -yhdistelmähän toisi vain huonoa rediä. Tilanne saattaa olla hiukan toinen a^e/a^e blackin kohdalla. Tälläkään kertaa yhdistelmä ei tekisi hyvää mustalle värille, mutta fawn ja red voivat hyötyä. Ainakin joidenkin geneetikkolähteiden mukaan A^y/a^e hiirillä on A^y/* hiiriä syvemmän punainen väritys - toisaalta käytännönläheisemmät lähteet kertovat tuloksena olevan sablea...

Entä pink eyed white tai bone? Tai beige? Vaikka erityisesti PEW ja bone voivat tuoda mukanaan erinomaista kokoa ja tyyppiä, ne voivat myös tuoda värin osalta yllätyksiä. PEWt voivat kantaa melkein mitä tahansa väriä tai kuviota, joten ellei pysty käyttämään erityisesti black-taustaisia PEWejä (joita voi olla todella hankalaa löytää, sillä tämä tausta ei tee hyvää PEWn koolle tai tyypille), yhdistelmästä syntyvät blackit voivat olla käytännössä mitä tasoa tahansa. Boneilla ja beigeillä voi olla b/b piileksimässä niiden äärimmäisen diluution aiheuttaman vaalean värin kätköissä ja näitä värejä kasvatettaessa on muutenkin pyritty kohti sangen vaaleaa väritystä. Näin ollen nämä värit eivät tekisi kovin hyvää blackille. Jos käytettävän bonen tai beigen genotyyppi on tiedossa eli se on joko a/a B/* D/* c^e/c P/* bonen tai a/a B/* D/* c^e/c^e P/* beigen osalta, niistä voi olla ainakin koon ja tyypin osalta hyötyä. Tällaisessakin tapauksessa kannattaa käyttää liian tummaa bonea tai beigeä, kuin standardin mukaista.

Tikattuja tai silver-tikattuja muunnoksia ei kannata käyttää blackin ulkosiitoksena, kuten ei myöskään tan & fox -osion muunnoksia. Tikattuja muunnoksia ei ole käytännössä jalostettu kohti mahdollisimman vähäistä tan-tikkausta, joten niiden käyttö tuo tuota ongelmaa mukaan blackiin - jopa vähiten sopimaton muunnos eli agouti tekee tätä. Black tanit tuovat tullessaan runsaasti tan-tikkausta kylkiin ja muut saman osion munnokset kyseisen ongelman ja värinsä 'self-muunnokseen' liittyvät ongelmat.

Varjostuksellisten muunnosten kohdalla erittäin hyvää, tummaa siamese seal pointia tai himalayania (tai colorpoint beigeä tai burmesea) saattaa voida käyttää ilman, että blackille aiheutuu liian suuria ongelmia, vaikkakin pointilliset muunnokset hyötyvät tällaisesta yhdistelmästä jatkojalostuksessa enemmän kuin black. Dilutoituneita pointillisia muunnoksia ei kannata käyttää.

Sable toisi tullessaan umbrous-tekijät, jotka tummentavat hiiren selkää mutta toisaalta vaalentaisi vatsaväriä sekä toisi tan-ongelmaa. Marten sablen käyttö toisi linjaan chinhillageenit ja ennen pitkää valesuklaata.

Kasvattajalle on mahdollista pitää yllä jokseenkin menestyksellisesti yksiväristen ja kuviollisten mustien linjaa, jos kyseinen kuviollinen muunnos on yksinkertainen dominantti. Käytännössä tämä tarkoittaa vain bandedia ja rumpwhitea... Vaikka variegated onkin dominantti, se on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Kaikki yllä sanottu on sanottu ulkosiitoksista pitää tietenkin parhaiten paikkansa oman muunnoksensa hyvien edustajien kohdalla. Joskus vaikkapa dove voi olla mustalle ihan hyvä ulkosiitos - mutta tämä dove olisi myös aivan liian tumma ollakseen hyvä dove.

Tässä vaiheessa on voinut herätä ihmettelyä - "Hetkinen! Tässähän on lueteltu lähestulkoon kaikki standardoidut muunnokset mustaa lukuun ottamatta blackin kasvatukseen sopimattomiksi!" Näin on, aivan tarkoituksella. Vaikka välillä voikin saada erittäin hyviä blackeja (tai mitä tahansa muuta muunnosta) varsin epätodennäköisistäkin yhdistelmistä, nämä ovat poikkeustapauksia.

Linjat olisi hyvää pitää mahdollisimman väripuhtaina ja kun on pakko tehdä ulkosiitos, se on syytä tehdä varovasti, jottei huonolla tuurilla pilaisi koko linjaa myöhemmin huonoksi osoittautuvalla yhdistelmällä. Ulkosiitosta valitessa on etsittävä hiiri, joka edustaa tavoitevärin kanssa mahdollisimman samankaltaista genotyyppiä olevaa muunnosta ja jolla on ominaisuuksia, jotka voivat olla tämän ulkosiitoseläimen omassa muunnoksessa virheitä, mutta joista voi olla hyötyä blackille (kuten vaikkapa liian tumma väritys agoutilla).

Ne tosimustat tapaukset

Viimeinkin takaisin a^e/a^e -blackeihin. Jos sellaisia on käsissä, niiden kanssa on parasta olla hyvin varovainen. Toisin sanoen, käyttää ulkosiitoksia vain erittäin varovasti ja systemaattisesti, ollen jatkojalostuksessa hyvin tarkka, ettei vain 'menettäisi' resessiivistä a^e:ta matkan varrella. a^e/a^e black on erittäin hyödyllinen kasvatettaessa himalayaneita ja molemman tunnustetun pointtivärin siameseja.

Tyhjästä nyhjäisten?

Mikäli mistään ei todellakaan löydy yhtään blackia jolla aloittaa kasvatus, niitä voi saada aikaan esim. seuraavilla yhdistelmillä: blue x chocolate, blue x champagne, chocolate x silver, chocolate x dove, blue x dove (tai himalayan x chocolate / blue, olettaen että himalayan ensinnäkin on todella "mustapointtinen" himalayan, eikä siamese chocolate point liian vaalealla vartalon värillä tai blue point, tai siamese seal point x chocolate jne). Näistä kaikista syntyy ensimmäisessä sukupolvessa blackia, jonka jälkeen onkin aika yrittää jalostaa virheitä pois.