Muunnokset

Kuviot

Brindle (bri)

A^vy/*
A^hvy/*
Mo^br/+

"Brindle-hiirellä tulee olla minkä tahansa värisiä raitoja, juovia ja lukuisia pieniä alueita diluutilla pohjalla. Näiden kuvioiden tulee olla tasaisesti jakaantuneina ympäri hiirtä mukaan lukien naama ja vatsa. Laajoja yksivärisiä läikkiä tai valkoista taustaväriä pidetään virheenä. Keskellä hiirtä kulkevat rajalinjat selkärankaa pitkin, kasvoissa ja vatsassa sallittavia. Silmät minkä väriset tahansa."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella / Mo^br
A^vy yms. kuvat, Kasvatustietoa kuvien alapuolella / A^vy ymv

Mobr
	lks fa/bri naaras Rapunzel's Last Tango In Agrestic Huomaa kuvion taipumus olla erilainen selän keskilinjan eri puolin. Kasv., om. & kuva Anniina Tuura (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	lks r/bri naaras Rapunzel's A Perfect Day (3) Punaisissa muunnoksissa brindlaus näkyy hyvin. Kasv., om. & kuva Anniina Tuura (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	lks s/bri naaras Rapunzel's Corn Snake Kasv., om. & kuva Anniina Tuura (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Ch GG-10 Rapunzel's When The Magic Disappears, lks champagne tan brindle. Tällä pohjalla kuviointi näkyy hienosti. Kasv. & om. Anniina Tuura, kuva Kaisu Airaksinen (Klikkaa isommaksi.)
	Vaikkei ehkä heti uskoisi, kuvan hiiri on brindle. Brindlaus ei vain näy hyvin, kun sen tausta on tumma. Hiiren kasv., om. & kuva: Satu Karhumaa. (Klikkaa isommaksi.)

HUOM! Artikkeli on uudelleenkirjoitusta odottava "tynkä".

Yleistä

Brindle (Mo^br) ilmestyi spontaanina mutaationa vuonna 1953. Se on monien syiden johdosta vaikea kasvatettava, vaikka onkin dominoiva. Ensinnäkin geeni on sukupuolisidonnainen niin, että vain naarailla näkyy tyypillinen brindlekuvio. Urokset näyttävät siameseilta ja niillä on kiharat viikset. Brindle on myös letaali uroksilla. Jos jotkut brindleurokset pysyvät hengissä ja ovat hedelmällisiä, brindlenaaraan kanssa astutettuna kaikki poikaset muistuttavat isäänsä. Toinen joskus esiintyvä ongelma on neurologinen, ne vaappuvat kävellessään ja vapisevat. Näillä hiirillä jalat tarrautuvat toisiinsa hännänstä nostettaessa, eivätkä levittäydy sivuille.

Brindle on näyttävimmillään vaaleissa ja punasävyisissä muunnoksissa. Esimerkiksi black brindle näyttää lähinnä tahraiselta. Agoutilla kuvio näkyy jo paremmin, mutta täyteen loistoonsa se pääsee muissa väreissä.

Brindlen kasvatuksen haasteita lisää se, ettei kuviointi periydy selkeästi "hyvästä hyvää" -periaatteella, vaan diluution ja ns. perusvärin määrä saattaa vaihdella melkoisestikin niin poikueen kesken kuin sukupolvesta toiseenkin.

Avy ja Ahvy
	Australialaiset lk brindle hiiret Pipsqueeks Rajah & Sari Kasv. & om: Virginia McGrath Kuva: Peter Bolitho Agouti brindlejä (Avy/A B/* C/* D/* P/*)
	Australialaiset Pipsqueeks lk brindle hiiret Kasv. & om: Virginia McGrath Kuva: Peter Bolitho Eri sävyisiä brindlejä: vas. black brindle (Avy/a B/* C/* D/* P/*), alla dove brindle (Avy/a B/* C/* D/* p/p) ja yllä lilac brindle (Avy/a b/b C/* d/d P/*). (Klikkaa isommaksi.)
	Australialaiset lk brindle hiiret Pipsqueeks Yeti & Kathmandu Kasv. & om: Virginia McGrath Kuva: Peter Bolitho Beige brindlejä (Avy/a \ Avy/A B/* ce/ce D/* P/*) - tämä sävy olisi standardin mukaan virheellinen (valkoinen taustaväri), mutta on kaiken kaikkiaan hyvin viehättävä. (Click for larger pic.)

A^vy ja A^hvy

Brindle-kuvionnin saa aikaan myös muilla geeneillä, kuten elinkelpoinen keltainen -geeni A^vy ja saman lokuksen elinkelpoinen äärivaihteleva keltainen (hypervariable) A^hvy. Kuten nimistä näkee, nämä muunnokset ovat täysin elinkelpoisia. Ne kärsivät kuitenkin dominoivan keltaisen tapaan liikalihavuudesta ja siitä johtuvasta naaraiden hedelmättömyydestä. Maailmalla muunnos tunnetaan monilla paikoin nimellä Tiger.

a^m

A-lokuksesta löytyy vielä yksi brindlaava geeni: "agouti mottled". Tämä resessiivinen geeni on ilmiasultaan hyvin vaihteleva. Fenotyypit voivat vaihdella äärimmäisen ei-agoutin (a^e/a^e) pikimustasta eriasteisten keltaisen ja mustan brindlauksen välivaiheiden kautta agoutiin. Kasvattajalle toivottava ilmiasu olisi tietenkin brindlaus. Kuten A^vy:n kohdalla, naaraan a-lokuksen genotyypillä ja fenotyypillä on suurempi vaikutus jälkeläisten fenotyyppiin kuin uroksen vastaavilla.