Yleistä Rodut l. turkit Yksiväriset Tikatut Silver-tikatut Varjostukselliset ja pointilliset Tan Fox Kuviot Koestandardit Eistandardit Ei standardoitavia Muunnostaulukko Kirjoittaja ja lähteet

Muunnokset

Foxit

Black fox (ba/f)

a^t/a^t B/* c^ch/c^ch D/* P/*
a^t/a B/* c^ch/c^ch D/* P/*

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	lk black fox naaras Pinteen Verimurkku kasv, om, & kuva Hanne Hirvonen Hieno kontrasti. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	lk black fox uros Satutan Sinua kasv, om, & kuva Hanne Hirvonen Esittelyssä: valkoinen vatsa. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	lk black fox naaras Pinteen Byblis kasv, om, & kuva Hanne Hirvonen "Ainoastaan jalat, kyljet ja takamus tikattu tasaisesti valkoisilla karvoilla." (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	lk black fox uros Lucky Amor kasv. Riikka Laurén. om, & kuva Hanne Hirvonen (Klikkaa kuva suuremmaksi.)
	Huomaa tyypillinen virhe: kellertävä rajalinja. Lk black fox uros Rapunzel's Bread And Circuses Kasv., om. & kuva: Anniina Tuura (Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Yleistä

Black fox on geneettisesti black tan, jolla on kaksi chinchillageeniä. Tanin punaruskea vatsa on vaalentunut valkoiseksi selkävärin pysyessä mahdollisimman syvän mustana. Valkoinen tikkaus kyljillä on toivottu lisäviehätys. Koska chinchillageeni vaalentaa jossain määrin myös mustaa pigmenttiä, on black foxin selkäväri käytännössä aina hieman hailakampi kuin black tanin.

Black fox on harvinaisempi muunnos kuin chinchilla, mutta niitä kuitenkin on. Muunnoksen luominen tyhjästä ei pitäisi olla tarpeen, kasvatuksen aloittajalle riittää yksikin black fox. Black foxia ei kannata ryhtyä tekemään yhdistämällä chinchillaa black taniin. Suurimmalla osalla Suomen chinchillahiiristä on vähintään yksi Aw-geeni eikä välttämättä lainkaan a^t-geeniä. Koska black tanit eivät myöskään yleensä kanna chinchillageeniä, on näiden kahden värin yhdistäminen monen sukupolven mittainen epävarma tie black foxin aikaansaamiseen.

Mikäli yhtään black foxia ei löydy, voi kasvatukseen etsiskellä värivirheellisiä valkovatsaisia hiiriä, joilla on edes yksi chinchillageeni. Tarkoitukseen soveltuu esimerkiksi burmese fox tai stone fox. Näitä voi myös tarvittaessa yhdistää black foxiin toivotun värin määrän lisäämiseksi. Jalostuksellisesti paras on pyrkiä yhdistämään black foxeja keskenään, mutta muunnosta voi myös kasvattaa yhdessä joko chinchillan tai marten sablen kanssa.

Tavanomaisia black foxin värivirheitä ovat rusehtava selkäväri ja kellertävä vatsa. Vatsavärin peittävyys voi myös olla riittämätön, etenkin naarailla. Kumpaakin ongelmaa voi korjata käyttämällä risteytyksenä hyvän väristä chinchillaa. Ensimmäisessä sukupolvessa saattaa syntyä pelkästään chinchillaa, mutta takaisinristeytys black foxiin tuottaa jo molempia värejä puolet ja puolet.

Black foxia ei kannata yhdistää samaan linjaan argente cremen kanssa. Mikäli punasilmäisyys yhdistyy black foxiin, tuloksena ei suinkaan ole dove foxeja, vaan vale-pewejä. Nämä ovat paitsi ei-toivottuja, myös pienenä poikasena vaikeita erottaa argente cremestä.

Black foxista voidaan johtaa muitakin fox-muunnoksia yhdistämällä siihen muita värigeenejä. Näin saadaan aikaan blue fox (d/d), chocolate fox (b/b) ja lilac fox (b/b d/d). Näistä muunnoksista blue fox ja chocolate fox ovat periaatteessa kasvatettavissa yhdessä black foxin kanssa, mutta chinchillaan niitä ei enää tule yhdistää.

Chinchilloitu black on standardiin kelpaamaton muunnos, jota nimitetään seepiaksi. Näitä saattaa syntyä black foxeista, mikäli ne ovat genotyyppiä a^t/a, sekä yleisesti burmeseista. Seepia on sävyltään black foxin selkäväriä ruskeampi. Sävyero johtuu tan-geenin selkävärin pigmenttiä vahvistavasta vaikutuksesta; seepialta tämä puuttuu, joten sävy jää haaleammaksi ja ruskeammaksi. Vaikka seepia on näyttelymielessä hyödytön muunnos, on sillä kasvatuksessa käyttöä. Siitä on apua creamin kasvatuksessa ja sen avulla voi myös kasvattaa burmesea yhdistämällä sitä siameseen.

Anniina Tuura