Muunnokset

Rodut

Pitkäkarvainen, (pk)

go/go re/re Sa/* (Fr/* Fz/* ca/ca) (pitkä karva)
go^Y/go^Yre/re Sa/* (Fr/* Fz/* ca/ca) (pidempi pitkä karva)

"Mahdollisimman pitkä ja tiheä turkki, rakenteeltaan silkkinen. Uroksella usein pidempi turkki kuin naaraalla."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	Pk beige marten sable uros Kasv: Sari Andersson, om: Katri Pohjanvaara & Ranja Heikari Kuva: Arttu Väisälä
	Pk colorpoint beige uros Benson Kasv: Jenny Frantsi, om. Anniina Tuura Kuva: Arttu Väisälä Turkki voisi olla huomattavasti pidempi.

Yleistä

Pitkäkarvaisella hiirellä on aina oma kannattajakuntansa. Ei ihme, sillä rotu on varsin viehättävä. Täydellisellä pk-hiirellä olisi tiheä ja silkkinen turkki, joka koostuisi villavasta ja runsaasta pohjaturkista sekä kainaloihin ja takamuksiin laahuksen muodostavista pitkänpitkistä peitinkarvoista. Tällä ihanteellisella pitkäkarvaisella olisi lisäksi erinomainen tyyppi ja komeasti kokoa. Sen turkki pysyisi hyvänä ja pitkänä hiiren vanhuspäiviin saakka.

Todellisuus on usein paljon tätä karumpi. Kauniista poikasista kasvaa karvanvaihtojen myötä lähinnä epäsiistiä lk:ta muistuttava otus. Hyvällä laahuksella varustetulla hiirellä on liian lyhyt ja/tai ohut pohjakarva. Komeaturkkisen, pitkäkarvaisena pysyvän hiiren tyyppi ja koko on täysin pet-tasoa ja värikin vähän mitä sattuu. Kaiken kukkuraksi parhaimmat pk:t tuntuvat syntyvän silloin, kun niitä ei edes yritetä saada aikaan...

Kaikesta huolimatta hyvä pitkäkarvainen on todellakin vaivan arvoinen!

Genetiikkaa

Kasvattajien käytössä olevan hiiren pitkäkarvaisuuslokuksen tieteellinen nimi on "fibroblast growth factor 5". Tämän lokuksen alleeleista (kasvattajien termein geeneistä harrastajille tärkeitä ovat angora, "Fgf5^go", lyhyemmältä symboliltaan "go" ja angora-Y, "Fgf5^go-Y", lyhyemmältä symboliltaan "go^Y". Geeni sijaitsee kromosomissa 5.

Kumpikin näistä geeneistä on resessiivinen lyhyelle karvalle. go tuottaa "tavallisen pitkän karvan", kun taas go:ta dominoiva go^Y tuottaa "erittäin pitkän karvan".

Huomautettakoon, että vaikka go:n ja go^Y:n erosta kerrotaan geneetikkolähteissä, en voi sanoa täysin varmaksi että eri maiden pk-hiirten karvan pituuksien huima ero johtuisi siitä että joillain alueilla kasvattajilla on käytössään go:n lisäksi myös go^Y. Teoriaani kahden eri geenin olemassaolosta myös kasvattajien parissa puoltaa kuitenkin mainitut karvanpituuden erot. Tavallisesta pitkäkarvasta ei muutenkaan voi yksinkertaisesti jalostamalla saada puuterihuiskulta näyttävää pitkäkarvaa.

Yleisin saatavilla oleva pitkäkarvaisuusgeeni go saa aikaan kauniin pitkän turkin, vaikkakaan ei yhtä pitkää kuin esim. pitkäkarvaisten hamsteriurosten turkki. Turkin pituus on parhaimmillaan nuorella hiirellä, lyhentyen hiukan jokaisen karvanvaihdon myötä. go pidentää kaikki karvanosat, mutta peitinkarvat saavat enemmän lisäpituutta kuin aluskarva. Karva kasvaa pidemmäksi, sillä tavallisen karvan kasvuvaiheista puuttuu pisin, lepovaihe jolloin karva ei kasva.

go^Y saa aikaan pidemmän karvan kuin go. Karvan kasvukausi on huomattavasti pidempi kuin go-karvan. Tällöin karva kasvaa kauemmin ja karvanvaihtoja tapahtuu harvemmin. Jokainen karvanvaihto lyhentää pitkäkarvaisten hiirten karvojen pituutta hiukan, joten vähemmät karvanvaihdot tarkoittavat kauemmin pitkänä pysyvää turkkia.

Hivenen käytännönläheisemmin

Saadakseen "kasattua" pk-linjaansa turkin pituutta lisäävästi vaikuttavia muuntelijoita, kasvattajan on hyvä keskittyä kasvattamaan pitkäkarvaisia erikseen lyhyistä turkkimuunnoksista, yhdistäen aina parhaat turkit keskenään (tosin Murphyn lain hengen mukaisesti ne kaikkein parhaat pitkäkarvaiset tuntuvat syntyvän vahingossa lyhytkarvaisista - tai sitten nämä tapaukset vain muistaa parhaiten...).

Peitinkarvojen saaminen pitkiksi on käytännössä helpoin osa pk-kasvatuksesta ja näyttelyssä näkyykin mukavan pitkällä "laahuksella" varustettuja hiiriä. Näyttelytulos jää kuitenkin heikoksi, jos laahus on harva ja pohjakarva lyhyttä. Kasvattajan tuleekin kiinnittää pitkien peitinkarvojen lisäksi huomiota myös pohjakarvan pituuteen sekä turkin tiheyteen. Hyvä paksu turkki saa hiirelle aikaan huomattavasti pörröisemmän ulkonäön. Turkin pysyvyyteen eli siihen, että turkki pysyisi pitkänä mahdollisimman kauan, on myös hyvä panostaa.

Haluttu turkin pituus on helpointa saada aikaan, jos kasvattaja ei välitä hiiren koosta ja tyypistä (saati sitten värin tai kuvion laadusta). Tätä ei tietenkään voi suositella. Vaikka hyväturkkinen pk-hiiri voikin saada näyttelyissä anteeksi tyypin ja koon puutteita, tulitikkuhäntiä tai pienenpieniä korvia ei katsota hyvällä.

Pitkäkarvaisuus vaikuttaa siihen, miltä eri värit näyttävät. Muunnokset, joissa karva on koko pituudeltaan samaa väriä (toisin sanoen yksiväriset muunnokset, poikkeuksena silver jolta vaaditaan sinisehköä pohjaväriä), näyttävät pitkällä turkilla helpommin rotumääritelmän mukaisilta. Tikattujen muunnosten ongelmana on, että karvan pidentyessä pohjavärin osuus kasvaa ja tulee näin ollen selkeämmin esiin, joskus varsin häiritsevissä määrin. Kuviollisissa muunnoksissa karvan pituus vaikuttaa rajalinjojen selkeyteen, mutta tuomarin pitäisi pystyä ottamaan tämä huomioon. Tan-muunnokset voivat näyttää todella hyviltä pitkällä karvalla.

Muita pitkäkarvaisuusgeenejä?

Angora ja angora-Y eivät ole ainoita hiirten pitkäkarvaisuusgeenejä. Kasvattajilla ei kuitenkaan ole käytettävissään kaikkia olemassa olevia geenejä, eivätkä kaikki geenit muutenkaan tuottaisi halutunlaisia hiiriä. Muihin pitkäkarvageeneihin kuuluu:

- long hair (lgh), spontaani resessiivinen mutaatio, kromosomi 8. Tunnistettavissa 5 viikon iästä lähtien. Peitinkarvat ovat pitkiä, mutta aikuiselta hiireltä puuttuu pohjakarva muualta kuin päästä ja jaloista. Näillä hiirillä on lisäksi taipumuksena saada iho-ongelmia.

- targeted mutation 1, Gail R. Martin (Fgf5tm1Mrt), kohdistettu mutaatio, kromosomi 5. Tunnistettavissa 3 viikon iästä lähtien. Karva pysyy pitkänä ja koko turkki on n. 50% pidempi kuin lyhytkarvaisella.

- skin/coat 6 (skc6), kemikaalein aikaansaatu resessiivinen mutaatio, tuntematon kromosomi. Tuottaa pitkän, mutta vaaleaksi mainitun turkin.

- skin/coat 8 (skc8), kemikaalein aikaansaatu resessiivinen mutaatio, kromosomi 15. Tuottaa pitkän turkin.