a/a B/* ch/ch D/* P/*
"Silmät punaiset. Vartalon väri keskiverto beige, vähitellen varjostunut tummemmalla satulan, ristiselän ja kasvojen alaosan yli sekä sekoittuen tasaisesti vartalon väriin, ollen tummin hännän juuressa. Vatsan tulee olla väriltään ja varjostuksiltaan mahdollisimman lähellä selkäpuolta. Pointtien tulee olla tumman seepiat ja sijaita kuonossa, korvissa, jaloissa, hännässä ja hännänjuuressa. Selviä tai selkeästi erottuvia rajalinjoja ei tule olla, vaan pikemminkin harmoninen tasapaino vartalon värin, varjostusten ja pointtien välillä. Minkäänlaisia läiskiä, juovia tai valkoisia karvoja ei saa olla."
Kasvatustietoa kuvien alapuolella.
Siamese-värityksen taustalla on geeni nimeltä himalayan ch. Geeni on resessiivinen, joten molempien vanhempien täytyy vähintään kantaa geeniä, jotta poikueeseen voisi syntyä siamesea. Homotsygoottina mustalla pohjalla (a/a B/* ch/ch D/* P/*) väritys on siamese seal point. Heterotsygoottina muiden C-lokuksen resessiivisten geenien kanssa geeni tuottaa muita pointillisia värimuunnoksia, kuten himalayan (ch/c), colorpoint beige (ce/ch) ja burmese (cch/ch).
Siamese hiiret ovat poikasena tavallisesti sävyltään kermanvaaleita. Pointit alkavat kehittyä muutaman viikon iässä ja varjostuksen kehitys voi viedä useampia kuukausia. Hiiren kasvaessa pointit ja varjostukset tummuvat, ja vartalon väri saattaa vaalentua. Heikkotasoisten hiirten värin kehitys on hitaampaa, ja joskus kokemattomamman kasvattajan voi olla vaikea tunnistaa hiirtä pointilliseksi vielä luovutusiässäkään. Hyvät siameset ovat selkeästi pointillisia jo ennen luovutusikää. Joissain tapauksissa siamesen värin kehitys tapahtuu poikkeavassa järjestyksessä ja hiiri voi pesäpoikasena olla harmahtavan ruskea. Tällöin poikasväri on kutakuinkin siamesen varjostuksen mukainen ja vaaleampi vartalonväri sekä pointit kehittyvät hiiren kasvaessa. Näistä yksilöistä tulee usein aikuisena vahvimmin varjostuneita.
Värin sävyskaala on hyvin laaja, etenkin vartalonvärin osalta. Joskus siamese voi olla vaikea erottaa himalayanista, sillä yhdessä ääripäässään vartalonväri voi olla jopa valkoinen ja varjostukset puuttua täysin. Toisessa ääripäässään hiiri voi olla vaalean harmaanruskea voimakkain pointein ja tummanruskein varjostuksin.
Siamese väritys on akromelanistinen (acromelanistic) eli osin riippuvainen ympäristön lämpötilasta. Väritys pyrkii tummenemaan lämpötilan laskiessa ja vastaavasti vaalenemaan lämpimämmässä ilmastossa. Tästä johtuen väri on herkkä lämpötilojen muutoksille ja karvanvaihtojen myötä huomattavat sävynvaihtelut ovat mahdollisia. Karvanvaihdon ollessa kesken, siamese on usein enemmän tai vähemmän epätasainen varjostuksen muuttuessa väliaikaisesti laikukkaaksi tai raidalliseksi.
Siamesen silmät ovat tavallisesti väriltään tumman rubiinit. Erityisen tummien yksilöiden silmien väriä voi olla vaikea erottaa mustasta, mutta kirkkaassa valossa sävyero näkyy. Vaikka siamesen silmät ovat punaiset, se on geneettisesti mustasilmäinen (P/*) muunnos; silmien rubiininpunaisen värin aiheuttaa geeni ch.
Siamesen kasvatuksessa paras yhdistelmä on yleensä ssp x ssp. Jalostuksessa tulisi pyrkiä käyttämään mahdollisimman vahvapointtisia ja väritykseltään tasaisia hiiriä. Ulkosiitokseksi sopii black, jolla on hyvä ääreispigmentointi.
Erityisesti vältettäviä muunnoksia ovat chocolate, agoutivärit ja tan-geenilliset värit. Näistä chocolate tuottaa ennemmin tai myöhemmin siamese chocolate pointia, joka muistuttaa tavallista siamesea mutta on kauttaaltaan väriltään vaaleampi ja lämpimämmän sävyinen. Siamese chocolate point ei ole standardoitu eikä sitä hyväksytä myöskään ei-standardimuunnokseksi, sillä se ei erotu riittävästi seal pointista. Agoutigeenillinen siamese muistuttaa myös paljon seal pointia, mutta saattaa olla vartalon väriltään jauhoinen ja sen seal pointia heikommat pointit ovat lähemmin tarkasteltuna tikatut. Tan-geeni aiheuttaa siamesella vatsavärin muuttumisen valkoiseksi ja selvät rajalinjat sävyjen välille. Siamese seal point fox katsotaan värivirheelliseksi, eikä muunnos ole standardoimiskelpoinen.
Tavallisia virheitä siamesella ovat heikot/puutteelliset pointit (jalkapointit ovat vaikeimmat jalostaa hyviksi), selvästi vaaleampi tai valkoinen vatsa ja epätasainen väritys. Hyvän ääreispigmentoinnin omaavan blackin käyttäminen ulkosiitoksena voi auttaa vahvistamaan pointteja. Epätasainen väritys on yleinen ongelma karvanvaihtojen aikana, eikä tähän normaaliin värin vaihteluun voi paljoakaan vaikuttaa muutoin kuin pyrkimällä pitämään ympäristön lämpötila tasaisena. Joillain hiirillä laikukas tai raidallinen varjostus on pysyvä. Mikäli siamesen väritys on laikukas tai raidallinen muulloinkin kuin karvanvaihtojen aikana, ei tällaista yksilöä tule käyttää jalostukseen, sillä ominaisuuden on todettu olevan periytyvä.
Siamesen kasvatus voi onnistua samassa linjassa blackin, siamese blue pointin tai colorpoint beigen kanssa. Muista pointtivärityksistä himalayan ei pidemmän päälle toimi siamesen kanssa kovin hyvin, sillä siamesella toivottu vahva varjostus voi jossain määrin pyrkiä "tarttumaan" myös himalayaniin, jolla se kuitenkin on virhe. Himalayanin vartalon värin tulisi lisäksi olla valkoinen, jolloin vartalonväri saman linjan siamesella olisi vastaavasti liian vaalea. Burmesen kohdalla on hieman sama ongelma vartalonvärin kohdalla. Jotta burmesella olisi riittävä kontrasti vartalonvärin ja pointtien välillä, tulee sen vartalonvärin olla suhteellisen vaalea, kun taas siameselle toivotaan tummempaan suuntaan jalostettu vartalonväri.
Mikäli kasvattajan saatavilla on extreme nonagouti ‐geenillisiä hiiriä (ae/ae), nämä sopivat erinomaisesti myös siamese seal pointin jalostukseen. Tällä geenillä siameselle on mahdollista saada erittäin hienot ja tummat pointit.