Muunnokset

Tikatut

Grey agouti, (gr-ag)

(aiemmalta nimeltään silver agouti)

A/A B/* c^ch/c^ch D/* P/*,
A/a B/* c^ch/c^ch D/* P/*

"Silmät mustat. Tämä muunnos on kuin tavallinen agouti, paitsi että jälkimmäisen kullan ruskean pigmentin korvaa hopeinen harmaa. Värin tulee olla kirkkaan hopeisen harmaa tasaisella mustalla tikattuna. Vatsan tulee olla hopeisen harmaa, mahdollisimman päälivärin mukainen. Jalat päälivärin mukaiset."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

Lk grey agouti naaras Kasv. Henry van Raaij (NL), om. Tia Lehtinen, kuva: Anniina Tuura (Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Yleistä

Grey agouti on käytännössä agouti hiiri, jolla on kaksi chinchillageeniä. Värin toivotaan olevan hopeisen harmaa tasaisella mustalla tikkauksella.

Muunnoksesta kiinnostuneen kannattaa etsiä käsiinsä vähintään yksi grey agouti, jolla aloittaa värin kasvatus. Muunnos on harvinaisen puoleinen, mutta niitä pitäisi olla löydettävissä. Chinchillasta grey agoutia ei käytännössä kannata lähteä luomaan, sillä ylivoimainen enemmistö Suomen chinchillahiiristä on Aw-geenillisiä, ja näistä grey agoutin luominen on hidasta ja vaikeaa.

Grey agoutin yleisimmät ongelmat ovat rusehtava sävy, vaalea vatsaväri, tikkauksen kasaantuminen tai epäselvä tikkaus. Grey agoutia ei juuri kannata yhdistää muihin chinchillageeniin pohjautuviin muunnoksiin, koska nämä pilaavat grey agoutin vatsavärin ja voivat myös tuoda mukanaan tikkausta kasaavaa umbrous-tekijää. Agoutikin on huono vaihtoehto, sillä se tuo väriin ei-toivottua ruskeutta. Grey agoutin värivirheitä on siten hyvin vaikeaa korjata yhdistämällä sitä johonkin toiseen värimuunnokseen – kaikki yhdistelmät yleensä vain huonontavat värin laatua. Paras tapa jalostaa muunnosta on vain valikoida parhaan väriset jatkokäyttöön.

Tyypin parantamiseksi grey agoutia voi yhdistää näyttelylinjaiseen pewiin, jonka taustat tunnetaan ja joka varmasti on albiino (c/c). Ulkosiitos pewiin on aina värin puolesta riski, mutta puhtaan näyttelypewin käyttö voi olla kannattavaa. Tuloksena yhdistelmästä on ensimmäisessä sukupolvessa poikueellinen värivirheellisiä grey agouteja, jotka ovat genotyypiltään c^ch/c. Tämä genotyyppi on selvästi puhdasta grey agoutia vaaleampi, ja sen erottaminen ja karsiminen jalostuksesta jatkossa on siksi helppoa.

Muita c-resessiivigeenejä ei grey agoutiin kannata yhdistää. Näiden kanssa lopputuloksena on erilaisia geneettisesti epäpuhtaita enemmän tai vähemmän värivirheellisiä grey agouteja, joiden erottaminen toivotunlaisista voi olla vaikeaa. Vältettävien geenien joukkoon kuuluvat myös ylimääräiset vaalentavat tekijät kuten chocolate (b) ja sininen diluutio (d).

Anniina Tuura