Genetiikkaa

D-lokus

D-lokus on toiselta nimeltään musta/sininen lokus. Se muistuttaa B-lokusta yksinkertaisuudessaan. Toisin sanoen hiirijalostuksessa on yleensä läsnä vain kaksi alleelia: täysi väri D ja sininen diluutio d. d vaikuttaa keltaiseen, mustaan ja ruskeaan pigmenttiin.

1. Täysi väri D

Täysi väri D dominoi diluutio d:tä täysin, joten D/D ja D/d hiirten välillä ei ole havaittavaa värieroa.

2. Sininen diluutio d

Noddyn Livius Sura

Straw, Ay/* bc/* C/* d/d P/*
Kuva: Satu Karhumaa

Sininen diluutio vaikuttaa kaikkiin hiiren kolmeen karvan perusväriin. Se vaalentaa keltaisen pigmentin n. puoleen syvyydestään, mustan keskiverto siniseksi ja ruskean "lilaciksi".

2.1. d ja Ay/* B/* d/d

Kun yksivärisellä red-hiirellä (Ay/* B/* tai bc/*) on d/d, eikä D/*, hiiren väri muuttuu punaisesta "nahanväriseksi", tummaksi kermaksi, johtuen siitä että d-geenillä on keltaiseen pigmenttiin vaalentava vaikutus. Viime vuosisadan alun cream-hiiret olivat tällaisia d/d-diluutti redejä. Englannin National Mouse Clubin lehden artikkeleiden mukaan varhaisimmat creamit olivat geneettisesti lilac redejä, eli Ay/ bc/* d/d. Rotumääritelmä vaati tuolloin "rikasta Devonshiren sävyistä kermaa". Muunnoksessa tavattiin sekä musta- että punasilmäistä versiota, joista punasilmäinen oli näyttelyissä yleisempi. Standardin vaatimuksista huolimatta väri muistutti enemmänkin (tummempaa) värjäämätöntä (mutta silti käsiteltyä) nahkaa, kuin kermaa. Nimetään nämä creamit tässä välissä vaikkapa "ykkösvaiheen creameiksi". Palaan creamin pariin myöhemmin!

Noddyn Kvadrat

Lilac sable, Ay/at bc/* C/* d/d P/* U
Kuva: Arttu Väisälä

Muihin Ay -diluutiomuunnoksiin, jotka kannattaa tässä välissä mainita, kuuluu blue sable ja lilac sable. Blue sable on varsin viehättävä sinertävine selkäväreineen, joka varjostuu tan-vatsaan. Kaikki punainen pigmentti on kuitenkin vaaleampaa kuin sable-hiirellä, johtuen juuri d-diluutiosta. Lilac sable on puolestaan yleisilmeeltään hennohko muunnos. Parhaimmillaan tämä on hyvin viehättävä muunnos, jolla lila selkäväri varjostuu kauniisti kermaiseen vatsaan, mutta se voi olla myös mitäänsanomattoman oloinen "liikaa pestyn" vaikutelman antava muunnos.

2.2. d ja A/* B/* sekä A/* bc/*

Silloin kun muuten tavallisella agoutilla on d/d - A/* B/* d/d, väristä tulee blue agouti. Kullanruskea kerros vaalentuu keskiverron keltaiseksi, mustan pigmentin muuttuessa siniseksi. Tämä värien yhdistelmä jakaa mielipiteitä - joidenkin mielestä se on miellyttävä, toiset eivät pidä siitä ollenkaan.

Hyacint

Blue agouti, A/* B/* C/* d/d P/*
Kuva: Arttu Väisälä

A/* bc/* d/d -yhdistelmällä syntyvää väriä kutsutaan joko blue cinnamoniksi tai lilac agoutiksi, yleisemmin kuitenkin tällä jälkimmäisellä nimellä. Cinnamonin kultainen tan vaalentuu tässäkin muunnoksessa kermankaltaiseksi, samalla kun turkissa oleva suklaa vaalenee lilaciksi. Lilac agouti eroaa muista agoutiryhmän muunnoksista kylliksi, jotta sille voi kirjoittaa rotumääritelmän. Muunnos ei kuitenkaan ole näyttävimpiä hiirimuunnoksia ja siitä on vaikeaa saada hyvää. Ongelmana tuntuu olevan erityisesti jauhoisuus ja tikkauksen erottuminen kunnolla.

2.3. d ja at/* B/* sekä at/* bc/*

Black tan at/* B/* D/* muuttuu "pikku-d:illä" blue taniksi, at/* B/* d/d. Selkäväri vaalenee keskiverto siniseksi, kun taas vatsaväri vaalenee noin puoleen black tanin vatsavärin syvyydestä. Tästä johtuen blue tanit eivät ole koskaan vatsaväriltään yhtä korkeatasoisia (verrattuna rotumääritelmän vaatimuksiin) kuin muut tan-muunnokset (lukuun ottamatta lilac tania). Ongelmana onkin saada niin tumma tan kuin sinisen diluution kanssa on vain mahdollista saada ja pitää silti selkäväri oikean sävyisenä.

Noddyn Moonstone

Blue tan, at/at B/* C/* d/d P/*
Kuva: Arttu Väisälä

Tässä vaiheessa joku voi hihkaista nähneensä blue taneja, joilla on ihan hyvä vatsaväri. Aivan, sellaisia todellakin on olemassa. Jutussa on kuitenkin mukana pikkuinen "jippo". Nämä hyvän tanin omaavat blue tanit eivät olekaan d/d-hiiriä, vaan niillä on ln/ln - siis leaden (geneetikkojen parissa viralliselta lyhenteeltään Mlphln, melanophilin leaden). Leaden ei "leikkaa" keltaista pigmenttiä (näyttelyhiirillä osuvampi nimitys on punainen) samalla tavalla kuin sininen diluutio.

at/* b/b d/d saa aikaan lilac tanin, joka on siis chocolate tanin sininen diluutio. Selkäväri muuttuu "tasaiseksi lilan vaaleanpunertavaksi vivahteeksi", näin rotumääritelmää lainatakseni. Tan on samanlainen kuin blue tanilla. Muunnos on varsin harvinainen, paristakin syystä. Ensimmäinen on lilacin sävyjen suuri kirjo ja hankaluus saada oikeaksi, toinen on lilac tanille niin kovin tyypillinen heikko tan.

2.4. d ja a/a B/* ja a/a bc/*

blue

Blue, a/a B/* C/* d/d P/*
Kuva: Arttu Väisälä

Kertaus on opintojen äiti, eikös se niin mennyt? Kaunis ja välillä hyvinkin suosittu blue on geneettisesti blackin sininen diluutio. Yksivärisessä bluessa näkee selvimmin sinisen diluution tyypillisen ominaisuuden: pigmentti "kasaantuu" karvan juureen, jolloin karvan kärjet ovat hieman vaaleampia. Tämä virhe on näyttelyterminologiassa nimeltään "jauhoisuus" ja kasvattajat pyrkivätkin siitä mahdollisimman tarkasti eroon.

Blueta syntyy monissa eri sävyissä, lähes mustasta hailakan siniseen. Oikea sävy on keskiverto sininen, joka on sekä kyllin tumma että kyllin sininen. Sinisen diluution vaikutus keltaiseen pigmenttiin tekee yksivärisestä bluesta yksiväristä black-hiirtä helpomman kasvatettavan näyttelyitä ajatellen - ei-toivotut tan-karvat turkissa ovat vaalentuneita, eivätkä erotu niin hyvin.

Yksivärisen chocolaten sininen diluutio lilac ei ole koskaan ollut suosittu. Eräänä syynä voidaan pitää tulkinnanvaraa jättävää rotumääritelmää, jolloin kasvattajien mielipiteet oikeasta sävystä voivat paitsi erota toisten kasvattajien mielipiteistä, myös tuomareiden näkemyksistä. Väriä voisi ehkä kuvailla paremmin yleisemmän värimuunnoksen avulla, blackin punasilmäisen diluution eli doven. Lilac on sävyltään lämpimämpi (ja tummempi) kuin dove ja mukana on vaalenpunertava liilan sävy.

Lilac, a/a bc/* C/* d/d P/*
Kuva: Saara Garnett

Toisena syynä vähään suosioon voi myös pitää lilacille tyypilliset ongelmat. Näitä ovat jauhoisuus, iän myötä rusehtuminen ja yleisesti epätasaisen mielikuvan antava väritys.

2.5. d ja ae

Sininen diluutio äärimmäisestä ei-agoutista (ae) on tummempi, kuin diluutio ei-agouti a:lla. Olen antanut kertoa itselleni, että äärimmäiset ei-agoutit omaavat bluet ovat kauniita, oikean sävyn omaavia blue-hiiriä. Kuten blackinkin kohdalla, ae hävittää ei-toivotut tan-karvat turkista myös bluella.