Hiiret

Touho

Touho
Om. Tia Vento
Kuva: Anniina Tuura

Uutta lemmikkiä hankkimassa

Osa 1: Ihan aluksi...
Osa 2: Mistä hiiri?
Osa 3: Hiiren valinta

Ihan aluksi…

Hiireen on helppo ihastua, onhan se suloinen ja mukava pieni eläin. Ennen kuin lähtee hankkimaan hiirtä, tulee kuitenkin muistaa että se vaatii helppohoitoisuudestaan huolimatta oman aikansa ja vastuunsa. Kannattaakin siis etukäteen miettiä seuraavia asioita:

Suostuvatko kaikki perheenjäsenet siihen, että ostat hiiren tai hiiriä?

Tämä kannattaa ottaa selville etukäteen, ettet joudu tilanteeseen jossa joudutkin etsimään hiirillesi uuden kodin esimerkiksi siksi että vanhempasi eivät kerta kaikkiaan hyväksy hiiriharrastustasi. Ihanteellisin tilanne on se, että koko perhe on innostunut uusista lemmikeistä.

Huolehtivatko muut perheenjäsenet hiiristäsi kun et itse pysty siihen?

Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että jos olet sairaana tai olet poissa kotoa pari päivää niin voitko luottaa siihen että hiiret saavat kunnollista hoitoa? Jos saat luvan hankkia hiiriä sillä ehdolla, että huolehdit niistä aivan itse eikä muiden tarvitse edes koskea niihin, niin ajattelepa myös hiukan eteenpäin. Kannattaakin keskustella etukäteen miten hoitamisesta huolehditaan tilanteissa jolloin et itse siihen syystä tai toisesta pysty.

Oletko valmis hankkimaan lemmikeillesi sopivan kokoisen asunnon, jossa on kaikki tarpeelliset varusteet?

Muskotti

SP Muskotti
Om. Anniina Tuura
Kuva: Arttu Väisälä

Hiiri ei tule toimeen ihan millaisessa boksissa tahansa, vaikka pieni eläin onkin. Sille on oltava valmis hankkimaan sopivan kokoinen asumus, joka paitsi kyllin tilava myös hiirelle turvallinen ja helppo puhdistaa. Asumukseen tarvitaan myös varusteita. Juomapullo ja ruokakuppi ovat aivan välttämättömät perustarpeet, mutta ne eivät yksin riitä! Hiiri tarvitsee pesämökin, turvallisen ja tarpeeksi suuren juoksupyörän ja muitakin puuhailuvälineitä. Näiden tarvikkeiden hankkiminen voi olla melkoisen kallista, vaikka käytettyjä saattaakin saada suhteellisen edullisestikin.

Onko sinulla päivittäin aikaa seurustella hiiriesi kanssa ja huolehtia niistä?

Hiiristä pitää huolehtia päivittäin. Perushoitoon kuuluu tietenkin huolehtiminen siitä, että hiirellä on ruokaa ja puhdasta vettä. Ruokakupit kannattaa pestä päivittäin kuumalla vedellä (hiiret kun tuppaavat pissimään niihin) ja vesi vaihtaa uuteen, huuhtele myös juomapullo huolellisesti. Perushoidon lisäksi hiirten kanssa tulee toki seurustella - lemmikeitähän ne ovat! Seurustelemalla hiiresi kanssa päivittäin saat siitä mukavan ja todella kesyn lemmikin.

Oletko valmis hankkimaan tietoa hiirten oikeasta hoidosta?

No joo, tämä tuntuu tietenkin hassulta kysymykseltä hiiriaiheisilla nettisivuilla - osoittaahan sentään täällä oleminen kiinnostusta hiiriin! Joka tapauksessa tiedon hankkiminen on tärkeää, mieluiten tietenkin jo ennen kuin edes hankkii hiiren. Tietämättömyys ei ole mikään tekosyy huonolle hoidolle. Tietoa on saatavissa, jos vain hiukan viitsii etsiä. Kaikkien eläinliikkeiden antamiin tietoihin ei kannata uskoa, varsinkin jos eläimiä pidetään liikkeessä ahtaissa, epäsiisteissä oloissa.

Rosadan

Rosadan
Om. Eeva Pettersson
Kuva: Arttu Väisälä

Takaisin alkuun.

Mistä hiiri?

Hiiren, okahiiren tai seeprahiiren voi hankkia omakseen kasvattajalta, joko suoraan kasvattajan kotoa tai näyttelystä, tai sitten lemmikkiliikkeestä. Valitettavasti kaikissa liikkeissä ei todellakaan välitetä myytävien eläinten hyvinvoinnista ja sellaisesta liikkestä voi saada liian nuorena myydyn, valmiiksi kantavan, kerrottua ikää vanhemman, sairaan tai loisten vaivaaman ressukan. Lisäksi on valittettavasti olemassa vastuuttomia kasvattajia, vaikka "tehtailija" kuvailisikin näitä ihmisiä paremmin.

Kasvattajat

Virallisen luokan näyttelyhiiren saat hankittua hiirikasvattajalta. Kasvattajien yhteystiedot löytyvät täältä NettiHaisulista (ks. kasvattajat), SNL:n jäsenlehdestä sekä Suomen Kani- ja Jyrsijäliiton kasvattajalistalta. Usein kasvattajilla on mukana luovutusikäisiä poikasia näyttelyissä. Kasvattajalta ostaessasi saat tietoa hiiren suvusta ja saatkin mukaasi sukutaulun. Näyttelytasoiset hiiret ovat myös usein valmiiksi rekisteröityjä. Kasvattaja osaa myös neuvoa hiiren hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Kasvattajilta saa toki myös mukavan ja persoonallisen lemmikkihiirenkin. jonka kanssa voit osallistua pet-luokkiin. Joiltain kasvattajilta voi myös kysyä sijoitushiiriä, jotka voivat olla hyvinkin menestyneitä näyttelyissä.

Kun hankkii hiirensä kasvattajalta, saa tietää hiirensä tarkan syntymäajan ja välttyy monilta ikäviltä yllätyksiltä joita voi tapahtua lemmikkiliikehiirien kanssa - kasvattaja tunnistaa hiirten sukupuolen, eikä myy pariskuntaa kahden naaraan sijasta tai valmiiksi kantavaa naarasta. Lyhyesti sanottuna: kannattaa käyttää kasvattajien palveluita!

Lemmikkiliikkeet

Lemmikkiliikkeestä voi saada aivan mukavan hiiren itselleen, varsinkin jos kyseessä on hyvätasoinen ja asiantunteva liike. Jos eläinliikkeen oloissa on parantamisen varaa - hiiret ovat ahtaasti ja epäsiisteissä häkeissä ja varsinkin jos näkee uroksia ja naaraita yhdessä, kannattaa olla tarkkana.

Hiiren luovutusikä on yksi kuukausi, eikä tätä nuorempia hiiriä tule myydä. Luovutusikäiset hiiret näyttävät jo nuorilta aikuisilta, eivätkä isopäisiltä, honkkelijalkaisilta vaaveilta. Sukupuolen pystyy myös erottamaan hyvin; uroksella näkyy selvästi hännän alla kivespussit, naaraalla ei sellaisia tietenkään ole. Naaraan hännän alla näkyy lähekkäin toisiaan olevat suku- ja peräaukko, sekä mahdollisesti nisät kahtena rivinä vatsan molemmin puolin. Nuori uros saattaa pelästyessään "piilottaa" pussukkansa, mutta sen erottaa silti naaraasta koska sen suku- ja peräaukon väli on selvästi pidempi.

Kannattaa kysyä liikkeessä asioidessaan poikasten syntymäaika ja olla ostamatta liian nuorta hiirtä. Jos samassa häkissä on ollut uroksia ja naaraita, saa varautua naaraalle syntyviin poikasiin. Vaikka hiiri saattaakin tulla kantavaksi jo luovutusikäisenä, ei sillä tule teettää poikasia vasta kuin 3-4 kk iässä!

Miten sitten tunnistaa hyvän lemmikkiliikkeen tai kasvattajankin?

Agapetus

Agapetus
Om. Outi Nikula
Kuva: Arttu Väisälä

Perusasiat tulee olla kunnossa:

Eläimillä on hyvää ruokaa ja raikasta vettä: Tarjolla on joko rotta/hiiripellettiä tai monipuolista jyväsekoitusta (jossa EI ole vihreitä kani/marsupellettejä). Vesipullot ovat puhtaita ja niissä on vettä, sekä jokainen häkin/terraarion asukas yltää juomaan.

Puhtaat olot: Kuivikkeet ovat puhtaita, eivätkä tuoksahda likaiselle.

Eläimille kylliksi tilaa: Yhdessä häkissä/terraariossa ei ole liian monta eläintä; jokaisella on riittävästi tilaa. Vanhempia eläimiä ei saisi olla kuin muutama/häkki. Nuoria eläimiä voi olla useampiakin samassa terraariossa ilman kummempia vaikutuksia, ei kuitenkaan mitään kuhisevaa laumaa! Olisi hyvä, jos terraariossa ei ole kovin eri-ikäisiä eläimiä, sillä vanhemmat saattavat kiusata nuoria ja estää niitä syömästä kunnolla. Vaikka lemmikkiliike onkin vain välietappi matkalla kohti omaa kotia, niin eläimillä pitää olla hyvät ja mahdollisimman stressaamattomat olot!

Eläinten määrä: Liikkeessä ei ole yhtä eläinlajia tolkutonta määrää, sillä tällöin niitä ei välttämättä ehditä käsitellä mikä voi johtaa siihen, että tulevalla omistajalla on vaikeuksia saada uutta lemmikkiään kesyyntymään.

Luovutusikä: Hiiren täytyy olla vähintään viisiviikkoinen, ennen kuin sen saa myydä eteenpäin, vaikka vieroitus olisikin jo tapahtunut aikaisemmin. Okahiiri on valmis luovutettavaksi vasta muutamaa viikkoa vanhempana. Tätä nuorempia eläimiä ei saisi missään nimessä olla myynnissä! Luovutusikäinen poikanen näyttää jo ruumiinrakenteeltaan aikuismaiselta - jos poikasella on suhteettoman suuri pää ja 'tikkujalat' se ei missään nimessä ole valmis lähtemään edes emon hoivista. Liian nuorena vieroitettu eläin voi kärsiä koko loppuikänsä ruumiillisista ja henkisistä vaurioista.

Sukupuolet erillään: Tämä on tärkeää! luovutusiästä lähtien hiiret, okahiiret, seeprat ja muutkin pikkulemmikit on erotettava sukupuolen mukaan omiin ryhmiinsä!!! Naaraat saattavat tulla kantavaksi jo hyvin nuorina, vaikka ovatkin vielä itse aivan kakaroita. Mikäli liikkeessä on samassa terraariossa uroksia ja naaraita yhdessä, tai siellä näkyy selvästi kantavana olevia naaraita, on kyseessä vastuuton eläinliike! Ostaessasi sieltä naaraan, voit saadakin lisäksi jopa parikymmentä pientä tenavaa. Älä usko, jos kauppias kertoo eläinten voivan parhaiten pariskuntana (uros ja naaras). Se EI ole totta.

Lisäksi:

Eläinten alkuperä: Kauppiaan pitää pystyä kertomaan mistä eläimet ovat peräisin; ovatko ne syntyneet liikkeessä, peräisin kasvattajalta (ja keneltä!), eläintukusta vai mahdollisesti tuotettu ulkomailta.

Käsitteleminen: Ehdottomasti kauppiaan tulee pystyä käsittelemään myymiään eläimiä kullekin eläinlajille sopivalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että okahiiriä tai seeprahiiriä EI roikoteta hännästä! Eläimet eivät saa olla ylettömän arkoja.

Hoito-ohjeet: On hyvä merkki, että kauppias on kiinnostunut siitä millaisiin oloihin on eläintä myymässä. Hänen pitää kertoa eläinten lajikohtaisista tarpeista, ruokinnasta ja tietää millainen asumus millekin eläinlajille parhaiten sopii (ei siis myydä oka/seeprahiirelle häkkiä) eikä yrittää myydä lemmikillesi kaikkein pienintä häkki/terraariovaihtoehtoa.

Eläimet myydään lemmikiksi: Tämä tarkoittaa sitä, että liikkeessä EI myydä eläviä eläimiä syötettäväksi matelijoille. Suomen eläinsuojelulaki kieltää elävän linnun tai nisäkkään syöttämisen hoidossa olevalle eläimelle. Se määrää myös, että eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Käärmeenomistaja ei täytä tätä vaatimusta!

Entäs hyvä kasvattaja?

Semolina Pilchard

Semolina Pilchard
Om. Anniina Tuura
Kuva: Arttu Väisälä

Ylläoleva pitää paikkaansa myös kasvattajien kohdalla, tosin heillä kuuluukin olla jokunen kantava naaras silloin tällöin, sekä pariskuntia väliaikaisesti yhdessä. Huono merkki on, jos jossain terraariossa tepastelee emo poikasineen + isä, sillä se tarkoittaa sitä, että naaras on tullut heti uudelleen kantavaksi edellisten poikasten jälkeen.

Avoimuus: Hyvä kasvattaja esittelee tulevan lemmikkisi sukua, eikä ainoastaan näyttelytuloksia vaan kertoo myös niiden luonteesta. Hän kertoo myös, millaisia vaikeuksia on mahdollisesti ilmennyt aiemmin. Eläimen mahdollisuuksista näyttelyissä kerrotaan realistisesti; kasvattaja esittää usein toiveen, että hänen kasvattiaan käytettäisiin virallisissa luokissa mikäli se hänen mielestään voisi siellä pärjätäkin. Tällainen eläin myydään useimmiten valmiiksi rekisteröitynä, tai kasvattaja antaa tarkat ohjeet miten rekisteröiminen tapahtuu. Mikäli lemmikin kanssa ei kannata lähteä virallisiin luokkiin, kasvattajan tulee mainita asiasta. Tuolloin voit toki osallistua pet-luokkiin!

Hoito-ohjeet ja muu tiedotus: Kasvattaja neuvoo oikeaa hoitoa ja ruokintaa, mielellään kirjallisten ohjeiden kera. Sinun kuuluisi saada tietoa myös Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiristä.

Rekisteripaperit: Vaikka uusi lemmikkisi ei olisikaan rekisteröity tai virallisen luokan näyttelytasoa, kuuluu sinun saada mukaasi SNL:n sukutaulu, josta näet lemmikkisi rodun, värin, sukupuolen, syntymäajan ja sukutaulun.

Rapunzel's Orison

Rapunzel's Orison
Kasv. Anniina Tuura, om. Sari Andersson
Kuva: Anniina Tuura

Takaisin alkuun.

Hiiren valinta

Mieti ensin, haluatko "puhtaasti" lemmikkihiiren vai mahdollisesti näyttelyhiiren. Lemmikkinä ja pet-luokissa on aivan sama, onko hiiri ns. suomalais- tai englantilaistyyppinen. Virallisissa luokissa menestyy vain englantilaistyyppinen hiiri - joka on myös väriltään, kuvioltaan ja turkiltaan mahdollisimman lähellä rotumääritelmää.

Uros vai naaras? Yksi vai useampi?

Uros- ja naarashiiri soveltuvat aivan yhtä hyvin lemmikiksi. Sukupuolten välillä on toki eroja, jotka tulee ottaa huomioon jo ennen kuin hiiren hankkii. Muuten valinta riippuu tietenkin aivan omasta itsestäsi. Hiiret ovat hyvin sosiaalisia eläimiä, joten mikäli hankit vain yhden hiiren, seurustele sen kanssa paljon. Joka päivä.

Urokset

Urokset ovat useimmiten aggressiivisia toisia uroksia kohtaan, varsinkin kun ne aikuistuvat. Uroksille on myös ominaista melkoinen haisu. Haju ei kuitenkaan ole aivan hirmuinen, varsinkin jos taloudessa on vain yksi uros. Tuoksahdukseen myös tottuu. Säännöllinen puhdistaminen pitää hajut kurissa - liian usein tapahtuva vain lisää sitä uroshiirten kohdalla, miekkonen nimittäin pika pikaa merkkaa alueensa äkkiä uudelleen. Uroksia pidetäänkin siksi useimmiten yksinään. Kun tällaisen yksin elävän uroksen kanssa viettää päivittäin runsaasti aikaa, siitä saa todella mukavan lemmikin joka odottaa innolla leikkihetkiä kanssasi.

Uroshiiren voi myös kastroida, jolloin se voi asua naaraiden joukossa tai vaikka toisen leikatun uroksen kanssa. Kastroidut urokset haisevat paljon vähemmän kuin leikkaamattomat ja ovat usein niitä rauhallisempia. Kaikenlaiset leikkaukset ovat tietenkin riski pienelle hiirelle, mutta jos käytössäsi on osaava eläinlääkäri ja sinulla on varaa kastrointiin, on se yksi vaihtoehto. Leikkautettu hiiriuros ei voi osallistua virallisiin luokkiin - pet luokkiin sillä on toki vapaa pääsy.

Jotkut hiiriurokset - esimerkiksi veljekset tai joskus isä & poika - tulevat keskenään hyvin toimeen koko ikänsä. Kannattaa kuitenkin aina varautua siihen, että hiirimiehet joutuu jossain vaiheessa erottamaan. Kun varautuu pahimman varalle, voi yllättyä iloisesti.

Naaraat

Hiirinaaraat

Viiden naaraan toimiva lauma
Om. Katri Pohjanvaara
Kuva: Anniina Tuura

Naarashiiret asuvat mieluiten muutaman naaraan muodostamassa laumassa, jolloin niistä on seuraa toisilleen. Parhaiten ryhmän saa muodostettua hankkimalla nuoria, mahdollisimman saman ikäisiä naaraita.

Vakiintuneeseen naarasjoukkoon voi olla vaikeampaa saada uutta hiirtä, sillä vanhemmat voivat puolustaa reviiriään melkoisen aggressiivisesti. Tutustuta hiiret ensin toisiinsa neutraalilla alueella, vaikkapa suurehkossa näyttelyboksissa. Puhdista sillä välin häkki/terraario huolellisesti, pesten myös kaikki kalusteet. Vaihda uuteen pahvilaatikot ja putket. Hiiret tunnistavat oman alueensa hajun perusteella, joten ne eivät ole niin innokkaita puolustamaan asuntoaan uutta "tunkeilijaa" vastaan, mikäli häkki ei haise tutulta. Hiirille kannattaa häkkiin laitettaessa tarjota jotain hyvää syötävää, jolloin ne eivät välttämättä huomaa tapella keskenään. Jonkin verran voi ilmetä nahistelua arvojärjestyksen selvittämisen yhteydessä, mutta yleensä kaikki sujuu hyvin.

Hiiren kunto

Muistathan tarkistaa hiiren kunnon sitä ostaessasi. Terve hiiri on eloisa, sillä on turkissaan luonnollinen kiilto, sen silmät ovat kirkkaat ja puhtaat eikä nenästä tule mitään eritettä. Hiiren hännän alustan tulee olla puhdas sekä sen tulee liikkua vaivattomasti. Terve, hyväluonteinen hiiri ei käyttäydy sinua kohtaan aggressiivisesti. Kannattaa myös kurkistaa hiiren turkkiin - onko siellä ulkoloisia tai ulkoloisten munia.

Lopuksi

Olethan vastuuntuntoinen hiirenomistaja!! Älä teetä turhaan hiirilläsi poikasia, ellet ole varma että löydät niille kaikille hyvän kodin. Eläinkauppaan dumppaaminen ei ole hyvän kodin etsimistä! On vastuutonta hankkia samaan häkkiin asumaan uros- ja naarashiiri. Siitä on seurauksena valtava poikastulva, sillä hiiri saa kolmen viikon välein jopa reilusti yli kymmenen poikasta. Jatkuva poikasten teettäminen rasittaa naarasta todella hirvittävästi. Ethän toki halua olla poikastehtailija?

Ei-toivottujen poikasten syntyminen on helppo estää - pitää vain urokset ja naaraat erillään toisistaan. Kaikkein varminta on hankkia vain yhtä sukupuolta olevia hiiriä.

Takaisin alkuun.