Hiiret

Ruokakupillaan Cissy Om. Anniina Tuura Kuva: Arttu Väisälä

Hiiren ruokinta

Osa 1: Ruokinnan perusteet
Osa 2: Lisää ruokinnasta
Osa 3: Ravintoaineista
Osa 4: Käytännön vinkkejä
Osa 5: Ruokaohjeita

Ruokinnan perusteet

Perusruokavalio

Hiiren ruokinta on varsin yksinkertaista. Sille käy perusruokavalioksi esim. hamsterille tarkoitettu siemensekoitus tai erityinen rotta/hiiri -täysrehupelletti. Jos käyttää siemensekoitusta perusruoaksi, on siitä syytä poistaa liiat auringonkukan siemenet ja pähkinä, ettei hiiri liho. Monista jyväsekoituksista kannattaa muutenkin valita mahdollisimman terveellinen ja monipuolinen vaihtoehto. Hiiri ei tarvitse vihreitä ruoho/alfalfa -pellettejä ruoassaan lainkaan, eivätkä värikkäät maissipuristeet ole ollenkaan tarpeellisia saatika kovin terveellisiä. Sekoituksen tuoreus on sekin syytä tarkistaa, sillä varsinkin rasvaiset osat härskiytyvät ajan mittaan ja ruoka menettää muutenkin ravintoarvoaan.

Jyväsekoituksen tuoreuden voi tarkistaa paitsi pakkauksen kyljestä, myös testaamalla jyvien itävyyden - tuoreet jyvät (siis ne kokonaiset) itävät helposti muutamassa päivässä kosteaan multaan laitettuna, vanhentuneet eivät. Pellettien kohdalla kannattaa tarkistaa eläinkaupassa viimeinen myyntipäivä (joka kauppiaiden tulisi tietää) ja kysäistä myös onko pelletit säilytetty viileässä ja kuivassa paikassa.

Täysrehupelletit ovat hyvä vaihtoehto, sillä niissä on kaikki mitä hiiri tarvitsee, eikä nirso hiiri pysty valitsemaan sapuskastaa vain ja ainoastaan niitä paloja joista se sattuu pitämään. Pellettejä on kahta laatua, kasvatusrehu alle 2kk ikäisille ja elatusrehu vanhemmille. Perusruoka on hyvä antaa kahdesti päivässä, sitä on muutenkin oltava aina saatavilla.

Lisäravinto

Pelkkä siemenruoka ei riitä takaamaan hiirelle mahdollisimman hyvää elämää. K ähän hiiri hengissä pysyy, mutta voi paremmin monipuolisella ruokavaliolla. Lisäruoka on hyvä tarjota illalla, sillä hiiret ovat silloin aktiivisimmillaan. Kaikenlainen tuoreruoka tulee poistaa häkistä seuraavana päivänä, ettei se pääse pilaantumaan. Pilaantunut ruoka voi aiheuttaa hiirille terveysongelmia, minkä lisäksi se houkuttelee kärpäsiä.

Viherruoasta hiiri saa vitamiineja. Hiirelle voi antaa erilaisia vihanneksia ja hefelmiä - salaattia, kurkkua, herneitä, omenaa, päärynää... Ripulin välttämiseksi tällaista tuoreruokaa tulee antaa varsinkin aluksi vain vähän kerrallaan.

Eläinvalkuaisen lähteeksi voi antaa vaikka koirannappuloita pariin otteeseen viikossa. Kypsennetty liha tai kana ja uunissa kuivatettu kala ovat hiirien suosiossa. Hiirelle tarjottava liha tai kala tulee olla suolatonta ja mausteetonta, sekä mielellään myös vähärasvaista. Liiallinen eläinvalkuaisen tarjoaminen voi johtaa iho-ongelmiin, joten kohtuus kaikessa.

Mukavaa vaihtelua hiiren ruokavalioon tuovat myös erilaiset puurot, sekä keitetyt makaronit ja riisi sekä vaikka perunamuusi. Erittäin maukasta pöperöä saa, kun lisäät joukkoon kermaviiliä - tästä hiiret pitävät erityisen paljon, minkä lisäksi ne saavat kalsiumia.

Curry hirssintähkän kimpussa Om. Anniina Tuura Kuva: Arttu Väisälä

Kalsiumin lähteeksi hiirelle voi laittaa kalkkikiven, tarjota rypälekalkkia (apteekista, kysy annosteluohjetta) tai sekoittaa vaikka puuron joukkoon koiralle tarkoitettua kalkkijauhetta. Kananmunan kuoret sisältävät nekin kalsiumia ja voit tehdä hiirillesi hauskan annoksen laittamalla puuroa, muusia tai muuta pöperöä kananmunan kuoren puolikkaaseen!

Hiiren hampaille tekee hyvää kova purtava. Voit kuivata hiirillesi leipää pieninä kuutioina (huolehdi siitä, etteivät palaset vain pääse homehtumaan!!!) tai antaa näkkileipää. Koiran keksi maistuvat nekin hiirille.

Mielikuvitusta voi ja saakin käyttää hiirten ruokinnassa, kunhan muistaa että ruoka ei saa olla suolaista, sokerista, mausteista tai käristettyä. Makeiset eivät nekään kuulu hiiren ruokavalioon. Herkuksi voi antaa vaikka jogurttinappeja. Myytävänä on myös kaikenlaisia maittavia hunajakelloja ja siementankoja, jotka voi ripustaa niin, että hiiret saava hiukan liikuntaa tavoitellessaan herkkuja. Hirssintähkä on samalla sekä hauska kiipeilyteline että maittava naposteltava.

Juotava

Juomaksi hiirelle annetaan vettä, ei mitään muuta. Vettä tulee olla aina tarjolla ja se vaihdetaan päivittäion. Kuumalla ilmalla on hyvä vaihtaa vesi raikkaaseen useampaankin kertaan päivässä. Vesipullo on hyvä pestä päivittäin, kerran viikossa perusteellisesti käyttäen pulloharjaa ja astianpesuainetta. Muistathan huuhdella pullon pesun jälkeen erittäin hyvin, ettei siihen jää pesuaineita! Veteen voi lisätä kuuriluontoisesti vitamiiniliuosta. Tällöin on erittäin tärkeää vaihtaa vesi päivittäin ja huolehtia pullon puhtaudesta.

Noddyn Ante Diem Septimum voimailee Kasv. , om & kuva Satu Karhumaa

Takaisin alkuun.

Lisää ruokinnasta

Ruokinnalla on hyvin tärkeä merkitys hiiren hyvinvoinnille. Oikein ruokitulla hiirella on mahdollisuudet kasvaa juuri niin isoksi kuin sen vanhemmilta saatu perimä mahdollistaa. Oikeanlainen ruokinta pitää myös hiiren terveenä ja vastustuskykyisenä erilaisille sairauksille.

Varsinkin kasvattajan tulisi perhehtyä ruokintaan ja ravintoaineisiin pintaa syvemmälle. Vääränlaisella ruokinnalla voidaan helposti pilata jalostuksella saadut tulokset.

Perusruokinta

Luonnossa hiiri syö sekalaista kasvisruokaa. Se ei siis ole erikoistunut vain yhdenlaiseen kasviin tai siemeniin. Toisinaan tyydyttääkseen eläinproteiinin tarpeensa villi hiiri saattaa napata jonkin madon tai pienen hyönteisen. Myöskin lemmikkieläimen tulisi saada mahdollisimman monipuolista ruokaa. Hiiri/rottapelletin hyvänä puolena on se, että jokainen pala maistuu samalle, joten hiiret eivät pääse valitsemaan vain herkullisimpia ja yleensä lihottavimpia siemeniä. Pelletissä on myös kaikki hiiren tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet.

Monipuolinen jyväseos käy myös hiiren perusruoaksi. Jyväseosta valittaessa kannattaa ottaa seuraavat seikat huomioon. Hiiret eivät yleensä pidä tavallisista ns. kanipelleteistä (saattavat olla pelkkää heinäpellettiä), vaan jättävät ne syömättä. Kannattaa siis valita sellainen seos, jossa pellettejä ei ole ollenkaan tai niitä on mahdollisimman vähän. Muutamat jyväseokset on tehty miellyttämään enemmän omistajan silmää kuin hiiren vatsaa. Kannattaa siis perehtyä kunnolla siemenseoksen koostumukseen ja katsoa, että se sisältää muutakin kuin värjättyjä maissilastuja.

Jyväseoksen voi toki myös tehdä itse. Varsinkin maaseudulla asuvien on helppo ostaa jyviä suoraan maanviljelijöiltä. Samaten monista maatilapuodeista voi ostaa todella edulliseen hintaan jyviä, kaurahiutaleita ja leseitä. Itse tehdyn jyväseoksen koostumusta voi muutella sen mukaan, miten erilaisia jyviä on saatavilla. Jyväseokseen kannattaa lisätä myös kaurahiutaleita, vehnäleseitä ja auringonkukan siemeniä. Jos ruokit hiiriäsi itse tehdyllä tai valmilla hyväseoksella, olisi syytä antaa myös lisänä kissan tai koiran kuivaruokaa.

Mitä enemmän kasvattajalla on eläimiä, sitä suurempi on ruoankulutus. Eläinmäärän nuostessa yli 20 ei ole enää järkevää ruokkia eläimiä kaupasta ostettavilla kilon pusseilla. On siis siirryttävä 15-20kg säkkeihin tai tehtävä jyväseos itse.

Hiiret tulee ruokkia yhdestä kahteen kertaa päivässä. Suuremmat hiirilaumat sekä naaras- että urospoikasineen on parempi ruokkia kaksi kertaa päivässä. Kullakin ruokintakerralla tulee ruokaa antaa sen verran, että seuraavalla kerralla sitä on vielä hieman jäljellä.

Lisäruokinta

Neilikka ja Meirami herkuttelemassa koirannappuloilla Om. Anniina Tuura Kuva: Arttu Väisälä

Lisäruoan merkitys korostuu, jos hiirtä ruokitaan vain jyväseoksella. Silloin sille olisi hyvä antaa päivittäin jyvien lisäksi myös lisukkeita, jotta se saisi tarvitsemansa määrän vitamiineja ja hivenaineita. Tarjottavia lisukkeita voi ja pitäisikin vaihdella.

Tärkeimpiä lisäruokia hiirelle on hyvä kuiva heinä. Se sisältää paljon erilaisia kivennäisiä ja kuitua, joka parantaa suoliston hyvinvointia ja ruoan sulamista. Heinä tarjoaa myös puuhasteltavaa hiirelle; sitä on mukava järjestellä pesää varten.

Muita lisäruokia ovat erilaiset kasvikset ja hedelmät. Näissä kannattaa hyödyntää vuodenaikoja, luontoa ja kauppojen tarjouksia. Hiirelle ei esimerkiksi kannata ostella kurkkuja tai tomaatteja silloin, kun ne ovat kalleimmillaan kaupassa.

Luonnonantimia hyödyntämällä saadaan hiirelle monipuolinen ja halpa ruokavalio. Alkukesästä voidaan poimia voikukkia, leskenlehtiä ja ruohoa. Loppukesästä voidaan tarjota vihanneksia ja marjoja. Syksy on omenien ja juuresten kulta-aikaa ja talvella hiirelle voidaan antaa oksia, havuja ja idättää ikkunalaudalla ituja. Keväällä hiiren ruokavalion lisäksi käyvät puiden turvonneet silmut ja okset sekä ensimmäisenä lumen alta kurkistavat kasvit kuten leskenlehti. Monia vihanneksia sekä kasveja voi myös kuivata hiirelle kesäisin talveksi varastoon: esim. siankärsämöä, horsmia, mustikoita, porkkanoita, lanttua ym.

Silloin tällöin voi ostaa hiirelleen myös purkillisen kermaviiliä ja sekoittaa siihen esimerkiksi leseitä tai kaurahiutaleita. Varsinkin poikaset ja kantavat naaraat tarvitsevat lisäkalkkia, jota ne saavat maitotuotteista. Kantaville ja imettävillä naaraille voidaan tarjota kermaviiliä, viiliä tai luonnonjogurttia päivittäin.

Usein mainitaan, että hiirelle saa antaa puuroa, makaronilaatikkoa, keitettyjä vihanneksia ym. Tämä pitääkin paikkansa. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei näitä kannata ruveta varta vasten vain hiirtä varten tekemään. Osa vitamiineista tuhoutuu kuumennettaessa, jolloin ruokien ravintoarvo köyhtyy. Jos kotona, omassa ruoanlaitossa, jää esim. puuroa, perunoita tai niiden kuoria yli, ne voi ilman muuta antaa hiirelle.

Ruokien ja rehun säilyvyys

Kuiva pelletti tai jyvärehu ei pilaannu kovin helposti. Rehussa olevat vitamiinit eivät kuitenkaan säily pitkiä aikoja ja vääränlainen säilytys nopeuttaa vitamiinien haihtumista. Hyvin usein rehussa olevat luonnolliset vitamiinit säilyvät paljon huonommin kuin rehuun lisätyt keinotekoiset eli synteettiset vitamiinit. Myös rehun sisältämät rasvat voivat härskiintyä väärin säilöttynä. Jotta rehun ravintoarvot säilyisivät mahdollisimman hyvin, tulee rehu säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa auringon valolta suojattuna.

Vitamiini- ja hivenainetabletit, -jauhot ja -nesteet tulisi säilyttää aina omassa pakkauksessaan. Pienille pulloille paras paikka on jää- tai kylmäkaappi. Ostaessasi vitamiinipakkauksen kannattaa eina tarkistaa siinä oleva viimeinen käyttöpäivämäärä. Käyttöpäivämäärä ei tarkoita sitä, etteikö tuote olisi enää sen jälkeen käytettävissä, vaan yleensä aikaa mihin asti valmistaja takaa tuotteen sisältävän siinä ilmoitetun määrän vitamiineja.

Tuoreruoat on paras säilyttää jää- tai kylmäkaapissa. Jos säilytät niitä maakellarissa, tulee ehdottomasti pitää huoli, etteivät villit hiiret tai rotat pääse niihin tassuiksi ja esimerkiksi ulostamaan niiden päälle.

Takaisin alkuun.

Ravintoaineet

Tilli hankkimassa proteiinilisää Om. Anniina Tuura, kuva: Arttu Väisälä

Ravintoaineiksi kutsutaan ruoassa ja rehuissa olevia osia, jotka voidaan hajottaa suolistossa sellaiseen muotoon, että elimistö voi käyttää niitä hyväkseen. Tällaisia ovat esimerkiksi sokeri, rasva, valkuaisaineet ja selluloosa. Ravintoaineita niin eläimet kuin ihmisetkin käyttävät kudosten rakennusaineiksi esimerkiksi lihasten ja karvojen kasvuun sekä niiden ylläpitoon. Lisäksi ravintoaineita tarvitaan myös energiantuoatantoaan. Energiaa kulutetaa liikkumiseen, verenkiertoon, kasvuun, lämmöntuottamiseen jne. Energiaa elimistö muodostaa hiilihydraateista ja valkuaisaineista monien erilaisten reaktioiden ja lopuksi niiden hapettumisen kautta.

Ravintoaineet voidaan jaotella orgaanisiin ja epäorgaanisiin aineisiin. Orgaanisia ravintoaineita ovat hiilihydraatit, rasvat, valkuaisaineet ja vitamiinit. Epäorgaanisia ovat puolestaan kivennäisäineet, happi ja vesi.

Valkuaisaineita eli proteiineja tarvitaan mm. lihaskudosten rakennukseen, maidon muodostumiseen, karvojen kasvuun sekä hormonien ja veren hemoglobiinin rakennusaineiksi. Elumääräinen valkuaisaine muutetaan energiaksi. Mm. maitotuotteet, liha, kala, palkokasvit, vihannekset ja muna sisältävät valkuaisaineita.

Rasvoilla on myös tärkeä tehtävä. Ne tuottavat energiaa, antavat vararavintoa elimistölle, suojaavat kylmältä ja sitovat rasvaliukoiset vitamiinit, jotta ne olisivat elimistön hyödynnettävissä. Rasvoja saadaan selä eläin- että kasvikunnan tuotteista, mm. maitotuotteista, lihasta ja kalasta, pähkinöistä, auringonkukan siemenistä ja rypsi- sekä muista öljyistä.

Hiilihydraatit ovat maailman tärkein ravinnonlähde. Ne toimivat huomattavana energianlähteenä, koska ne palavat elimistössä vielä helpommin kuin rasva. Ne pitävät myös yllä veren sokeritasapainoa. Ylimääräinen hiilihydraatti varastoituu elimistöön rasvakerroksena. Hiilihydraatteja sisältävät mm. leipä, vilja, peruna, hedelmät ja maitotuotteet.

Vitamiineilla on hyvin tärkeä osa elimistön aineenvaihdunnassa. Ne ovat välttämättömiä niin hiiren kuin ihmisenkin säännölliselle kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Jopa lyhytaikainekin puutos voi aiheuttaa vakavia vaurioita elimistön kehitykselle.

Vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään: vesi- ja rasvaliukoisiin. Vesiliukoisia vitamiineka ovat C- ja B-ryhmien vitamiinit. Niille on tyypillistä, etteivät ne varastoidu elimistöön, joten puutostila voi syntyä muutamassa päivässä. Rasvaliukoisia ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Nämä vitamiinit varastoituvat nimensä mukaisesti elimistön rasvaan, jolloin puutostiloja ei synny yhtä nopeasti kuin vesiliukoisilla vitamiineilla.

Osa jyrsijöistä pystyy itse valmistamaan joitain vitamiineja suolistossaan. Syömällä omia ulosteitaan hiiri saa B- ja K- ryhmän vitamiineja.

Hivenaineita tarvitaan, kuten jo nimikin kertoo, vain hivenen. Silti ne ovat välttämättömiä elimistön hyvinvoinnille. Niitä kuluu elimistön erilaisissa kemiallisissa reaktioissa.

Takaisin alkuun.

Käytännön vinkkejä

Hyacintin kupille ei muilla ole asiaa… Om. Anniina Tuura, kuva: Arttu Väisälä

Kun ruokit hiiriäsi, sinun kannattaa tehdä se aina samassa määrätyssä järjestyksessä. Tällöin on pienempi mahdollisuus, että sinulta jää jokin terraariollinen ruokkimatta. Jos joku hiiri tai hiirilauma vaatii erikoisruokintaa tai ruokintajärjestelyjä, kannattaa sen terraarioon laittaa asiasta lappu, jolloin se on helpompi muistaa. Terraariot, joissa on sairaita eläimiä, tulee aina ruokkia viimeisenä. Näin estät sairauksien leviämisen muihin eläimiisi.

Vasta vieroitettujen poikasten juomapullon käyttöä on syytä seurata. Voi helposti käydä niin, etteivät ne osaa vielä juoda juomapullosta tai ylety siihe, jolloin ne eivät saa tarvitsemaansa nestettä. Voit antaa silloin tällöin poikasille esimerkiksi palasen tuoretta, kosteaa hedelmää tai vihannesta. Esimerkiksi omena, kurkku, salaatinlehdet ja tomaatti ovat hyviä. Jos pidät ruokakuppia erillisellä tasolla, katso aina että poikaset yltävät tasolle ja pääsevät syömään ruokaa. Vieroitusikäisille poikasille tämä on erittäin tärkeää, koska emon maidontuotanto on vähentynyt ja poikaset siirtyvät syömään enemmän kiinteää ruokaa.

Hiiret eivät välttämättä tarvitse ruokakuppia ollenkaan. Monet hiiret pitävät ruokakuppia käymälänä, jolloin siellä oleva ruoka menee pilalle. Voit yrittää estää tätä nostamalla ruokakupin jollekin tasolle.

Joissakin hiirilinjoissa, varsinkin red ja fawn -taustaisissa väreissä sekä eräissä B.E.C. ja P.E.W. -linjoissa esiintyy liikalihavuutta. Liikalihavuus on yhtä epäterveellistä hiirelle kuin esimerkiksi ihmisellekin. Lisäksi se laskee mm. naaraiden hedelmällisyyttä.

Liian lihavaa hiirtä ei saa yrittää laihduttaa tiputtamalla sen ruoka-annosta minimiin. Liian vähän ruokaa tarkoittaa myös liian vähän ravinteita, jolloin seurauksena voi ollakin aliravitsemus. Kevennä liikalihavan hiiren ruokavaliota esimerkiksi siirtymällä kasvatus -hiiri/rottapelletistä elatuspellettiin (= ylläpito) tai poimimalla suurimman osan rasvaisista siemenistä pois jyväsekoituksesta. Pähkinät ja auringonkukansiemenet ovat todellisia vitamiinipommeja, joten niitä on syytä tarjota hiirelle kuitenkin jonkun verran. Voit myös vähentää jyväseoksen määrä jonkin verran, mutta tarjoamalla tilalle kasviksia.

Lopuksi vielä pieni varoituksen sana lisäaineista. Joidenkin lisä- ja väriaineiden on todettu lisäävän syöpäriskiä. Koska lemmikkihiirillämme (varsinkin naarailla) esiintyy kasvaimia vanhemmiten, olisi myös tämä asia otettava huomioon hiirtä ruokittaessa (ja miksei myös omissa ruokailutottumuksissamme). Vältä iloisen värisiä pellettejä ym. hiirten ruoissa. Hiirille on aivan sama minkä väristä ruokaa ne syövät. Värikkäät "pelletit" on lähinnä tarkoitettukin miellyttämään omistajan silmää: uskomme alitajuisesti, että ruoka on monipuolista, kun siinä on paljon erinäköisiä aineksia.

Red-hiirillä on taipumusta lihoa. Kuva: Arttu Väisälä

Ulkomaiset hedelmät (omenat, päärynät, yms.) on syytä kuoria ja vihanneksetkin kannattaa pestä. Karkkia tai muuta vastaavaa ei hiirelle pitäisi antaa ollenkaan. Kuitupitoisen ruoan (kasviksia, viljatuotteita) on todettu vähentävän alttiutta ruoalle. Niinpä sitä tulisikin tarjota reilusti lisukeruokana.

Muistutus kesän kulmilla ulkoa saatavan tuoreruoan ajaksi; kasvattajat, älkää unohtako madottaa hiiriänne!! Hiriet on hyvä madottaa noin pari kertaa vuodessa, jos niitä on paljon, ne kulkevat astutus- tms. matkoilla ja niitä tulee toisilta kasvattajilta ja niitä lähtee uusiin koteihin. Sopivia aineita ovat esim. Axilur, Kontal ja jauhemainen Flubenol, joista ja annoksista voi kysyä lisää apteekista. Huolehdi myös, että jokainen hiiri todella nielee ja syö antamasi matolääkkeet. Muista kuitenkin vaihtaa aineita noin joka toinen kerta, sillä kaikki loishäätölääkkeet tehoavat yleensä vain tiettyihin loisiin. Vaihda myös purut sopivasti madotuksen yhteydessä! Näin vältyt ikäviltä yllätyksiltä ja hiiresi pystyvät käyttämään kaiken ruoasta saamansa energian ja kasvamaan sen ja geeniperimänsä mukaisesti.

Kirjallisuutta:

• Berg, Hans: Rehutietoutta turkiseläinkasvattajille, Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liitto ry
• Cooke, Tony: Exhibition and Pet Mice, Sour Publications, 1977
• Kanervio, Elina: Kodinhoito ja ruokatavaraoppi, WSOY
• Parviainen, Tapani: Pikkulemmikkien lääkärikirja, WSOY, 1993
• Robinson, David: Encyclopedia of Gerbils, TFH, 1980

Takaisin alkuun.

Ruokaohjeita

Hiirileipää!

Ohje: Katri Pohjanvaara

Leivon hiirilleni hiirileipää perusravinnoksi. Se pysyy siemenseosta puhtaampana ruokakupissa ja verkkokaukalossakin, ei häviä purujen sekaan, on hyvää purtavaa hampaille ja mikä parasta - voit itse päättää sen koostumuksesta. Kasvaville, kantaville ja imettäjille voit leipoa proteiinirikkaampaa ja rasvaisempaa energiaravintoa, lihomaan taipuvaisille herkuttelijoille kevytleipää, josta on turha yrittää valikoida vain auringonkukkaa ja pähkinöitä.

Leipä on yksinkertaista valmistaa ja ainekset saat mistä tahansa isommasta ruokakaupasta. Ja näin se tapahtuu:

1. Sekoita 3 litran kulhoon 2 litraa erilaisia jyviä ja suurimoita - kokonaista tai rikottua ohraa, kauraa, tattaria, ruisrouhetta, vehnärouhetta, hirssiä. Herne- ja soijarouheessa on runsaasti kasvipohjaisia proteiineja. Kuoritut auringonkukansiemenet ja pellavarouhe sisältävät terveellisiä öljyjä. Itse lisään myös valkosipulijauhetta.
2. Anna viljojen liota tunti-pari lämpimässä vedessä (sen verran vettä että jyvät peittyvät), lisää sitten sekaan lisää lämmintä vettä, pussi kuivahiivaa ja vehnäjauhoja niin paljon, että taikina ei ole ihan vetelää, mutta sitä hyvin voi vielä sekoittaa puulusikalla.
3. Jos haluat proteiinipitoisempaa leipää, lisää tässä vaiheessa taikinaan koiran kuivamuonaa tai kananmunia. Sekoita taikinaa sen verran, että vehnäjauhosta muodostuu sitkoa. Anna taikinan kohota sen aikaa kun uuni lämpiää (200°C). Paista leivinpaperin päällä ohuena levynä (3 litran taikinasta tulee n. 3 pellillistä) noin puoli tuntia uunin keskitasossa. Löysähkö taikina on helppo levitellä pellille puulastalla.
4. Kumoa kypsä taikinalevy leikkuulaudalle, vedä leivinpaperi irti. Leikkaa hieman jäähtyneenä leipään katkaisuviillot terävällä veitsellä (varo sormia), taittele jäähtynyt leipä kuutioiksi ja kuivata kuutiot ilmavassa paikassa esim. uunipellin päällä uunin jälkilämmössä.
5. Säilytä ilmavassa astiassa, esim. korissa tai paperipussissa.

Leivotaan hiirille

Ohjeet: Satu Karhumaa

Itse tehty leipä muodostaa hyvän lisän hiiren ruokavalioon ja kun leivät leipoo kotosalla, siitä voi tehdä hiirille mitä mainioimmin sopivan. Lisäksi kotona leivotusta tietää täysin, mitä leipään on laitettu.

Teen itse hiirten leivät leipäkoneella, joka on "peruskokoa" ja oheiset ohjeet on mitoitettu sille. Ohjeita voi pienentää tai suurentaa oman leipäkoneen ohjeen mukaan tai tietenkin leipoa käsin! Omia ohjeita saa helposti sovellettua kun on muutamaan otteeseen leiponut, eivätkä hiiret välitä jos joku leipä meni vähän "pieleen" eli ei esimerkiksi noussut kunnolla.

Kun leipä on valmis, sen annetaan jäähtyä vähän ja sitten paloitellaan tai pikemminkin murustellaan mahdollisimman pieneksi, hiiren käteen sopiviksi paloiksi. Palaset levitetään kuivumaan mahdollisimman ilmavasti, jotta ne eivät homehtuisi tai muuten pilaantuisi. Täysin kuivat leivänpalat voi sitten sekoittaa hiirten ruokaan tai herkkuleipien kohdalla tarjota namipaloina.

Leivontailoa!

t. Satu

Herkkukeksit

Ohje: Leena Koiranen

Ajattelin lähettää tämän reseptin. Keksit ovat erityisesti meidän mummelimme Demeterin mieleen, mutta muutkin kyllä rakastavat niitä.

Demeter Om. & kuva: Leena Koiranen

Tarvitset:

n. 1 dl vettä
n. 1 dl vehnäjauhoa
n. 1 dl riisimuroja
n. ½ dl kaurahiutaleita
n. ½ dl hirssiä
n. ½ dl altromin pellettiä + vähän vettä
n. ½ dl porkkanaraastetta
pari tippaa hunajaa

Liota pelletit "puuroksi" pienessä määrässä vettä. Sekoita desiin vettä vehnäjauhot, riisimurot, kaurahiutaleet ja hirssi. Jos tuntuu että vettä on liian vähän voit lisät sitä hiemän. Sekoita joukkoon pellettimössö, porkkanaraaste ja hunaja. Leivo taikinasta pieniä keksejä ja paista ne 200°C noin tunnin verran. Hyvää ruokahalua!

Takaisin alkuun.