Hiiret

Minihiiret

minihiiri

Minihiiri on todella pienikokoinen.
Lumi, kuva Sanni Aalto

Minihiiri on lemmikkihiiren erityisen pienikokoinen muoto. Valikoimalla sukupolvesta toiseen vain pienikokoisia yksilöitä on luotu hiiri, jonka ruumiin pituus on vain n. 5 cm ja paino 15-20 grammaa. Minihiiri on siis samaa lajia (mus musculus) kuin tavalliset lemmikkihiiret.

Minihiiren hoito ei juuri poikkea mitenkään muiden lemmikkihiirten hoidosta, joten samat ohjeet pätevät niidenkin kohdalla. Joitain asioita on kuitenkin hyvä ottaa erityisesti minihiirten kohdalla huomioon.

Minihiiren asumus

Minihiirtä kannattaa ehdottomasti pitää terraariossa, jossa on verkkokansi. Minihiiri onnistuu nimittäin karkaamaan jopa hyvin tiheäpinnaisesta häkistä. Sopiva asumus on muovinen terraario tai vanhasta akvaariosta tehty verkkokannellinen terraario. Minihiiren asumuksen on ehdottomasti sijaittava vedottomalla paikalla, jossa on tasainen lämpötila. Minihiiret kärsivät pienen kokonsa vuoksi erittäin helposti kylmyydestä.

Normaalikokoisiin hiiriin verrattuna minihiiriä voi pitää saman kokoisessa terraariossa enemmän, koska ne pienempinä vaativat vähemmän tilaa. Eläinsuojelulain minimitilavaatimuksia on kuitenkin aina ehdottomasti noudatettava. Minihiirtä kannattaa asuttaa mieluiten toisten minihiirten kanssa, sillä kiistatilanteissa mini voisi jäädä pahasti isomman lajitoverinsa jalkoihin. Toki jos yhteiselo on varmasti saumatonta voi minihiiriä pitää yhdessä normaalikokoisten hiirten kanssa.

Minihiiren kanssa näyttelyyn

Minihiiren voi ilmoittaa hiirinäyttelyssä viralliseen- tai pet-luokkaan kuten muutkin lemmikkihiiret. Viralliseen luokkaan ilmoittamisessa ei kuitenkaan ole paljon järkeä, koska minihiiri ei vastaa hiirten rotumääritelmää ja jää siten aina ilman Laatu 1 -palkintoa. Samasta syystä minihiiriä ei käytännössä voi rekisteröidä, sillä rekisteröintiin vaaditaan Laatu 1 -palkinto.

Pet-luokkaan minihiiren voi ilmoittaa aivan hyvin. Muistathan myös näyttelymatkalla huolehtia tarkasti, että minisi ei vain palele. Laita näyttelylaatikkoon runsaasti lämmikettä ja huolehdi, että näyttelylaatikko ei ole vedolle alttiina. Laatikon voi näyttelyssäkin tarvittaessa peitellä esim. pyyhkeellä. Pet-arvostelussa näkee aivan liian usein selvästi palelevia minihiiriä. Ethän toki halua, että kotiin palattuasi minihiiresi on sairas.

minihiiri

Kuva: Satu Leino

Minihiiren kasvatus

Minihiirten kasvatuksessa pätevät samat ohjeet kuin normaalikokoisille hiirille. Joskus minihiiriä paritetaan tavallisen kokoisten hiirten kanssa esimerkiksi jotta minihiiriin saataisiin jokin uusi värimuunnos. Tällöin on ehdottomasti muistettava astuttaa minihiiriuroksella normaalikokoinen naaras, ei toisin päin. Minihiirinaaraalle saattaa tulla vakavia synnytysvaikeuksia mikäli uros on ollut sitä selvästi suurempi.

Minihiirten värit ja kuviot

minihiiri

Punavalkoinen / red marked minihiiri Minni.
Kuva: Satu Leino

Kaikki normaalikokoisten hiirten turkki-, väri- ja kuviomuunnokset ovat mahdollisia myös minihiirillä. Käytännössä kuitenkin yleisimmät värit ovat mustavalkokirjava ja punavalkokirjava. Minihiiret ovat ainakin vielä toistaiseksi melko yhtenäisiä kuvioinniltaan, ja tälle kuviolle ei hiirten standardissa ole sopivaa nimitystä. Niinpä minihiirten värityksestä voi käyttää vain yksinkertaisesti nimitystä "kuviollinen", "kirjava" tai "marked". Tyypillisimmin kuviossa on värilliset läiskät korvien ympärillä sekä takaosassa muun hiiren ollessa valkoinen. Perusväriä voi kutsua joko suomenkielisin nimityksin tai käyttämällä hiirten standardissa olevia englanninkielisiä nimityksiä.