Hiiret
Hiirten yhteiselämästä
Eli miten totuttaa höyrypäät toisiinsa
Uuteen laumaan tottumassa |
Kaikkihan sen tietävät, että hiiret ovat laumaeläimiä ja asuvat mielellään porukassa, vai mitä! Tämän lisäksi hiiret lisääntyvät tuhottoman helposti - ei muuta kuin uros ja naaras yhteen vain! Itse asiassa hiirten yhteen laittamisessa on omat niksinsä, joita kannattaa käyttää hyväkseen vahinkojen välttämiseksi. Hiiret nimittäin saavat aikaan todella hurjaa vahinkoa toisilleen, mikäli sattuvat haluamaan.
Ämmälaumat
Hiirinaaraat asuvat mielellään laumassa. Neljä naarasta on mukava pikkulauman koko, mutta edellyttäen että tilaa on ja runsaasti, onnistuu suurempikin yhteisöelämä. Suurin toimiva yhteisö josta itse olen kuullut, on viidenkymmenen naaraan lauma. Tämä porukka tosin asusteli todella valtavassa terraariossa, johon mahtuisi pari ihmistäkin.
Uusi jäsen laumaan?
Olet hankkinut uuden hiirinaaraan ja haluat saada sen asumaan vakiintuneeseen ämmälaumaan. Miten siis pitäisi toimia? Ensinnäkin kannattaa muistaa, että hiirilauman jäsenet tunnistavat toisensa sekä asuntonsa yhteisen tuoksun perusteella. Näin ollen ilkeänä ihmisenä tietenkin käyt hiiriparkojen tuoksun kimppuun... Jos suunnitelmissa on saada lauma uudella jäsenellä varustettuna asumaan terraarioon jossa vakiintunut lauma on aiemminkin asunut, on syytä puhdistaa terraario kaikkine kalusteineen perusteellisesti.
Ota siis lauma ja siirrä se esimerkiksi suurehkoon näyttelyboksiin (rottakokoa oleva näyttelyboksi, jollainen on hyvä olla kotona hiirten pitopaikaksi terraarion puhdistusten aikana sekä hätätapauksia varten). Laita mukaan jotain erityisen hyvää syötävää sekä uudeksi jäseneksi aiottu hiiri. Jos haluat olla varmempi siitä, että lauma ei pistele uutta hiirtä poskeensa herkkujen sijaan, voit hajustaa koko hiirisakin esimerkiksi vaniljaesanssilla. Hajuvesikin käy hätätapauksessa, kunhan varot silmiä, korvia ja kuonon aluetta. Näin jokainen hiiri tuoksuu samalta, eikä tulokasta ole niin helppo huomata joukosta.
Sillä välin kun hiiriporukka istuu boksissa, puhdista terraario läpikotaisin. Pese jokainen kaluste, ruokakipot ja juomapullo. Muista myös pestä itse terraario. Vaihda "kertakäyttöiset" kalusteet kuten pahvilaatikot, kananmunakennot ja oksat uusiin. Käytä esimerkiksi sitruunantuoksuista astianpesuainetta ja muista huuhdella terraario ja kalusteet, varsinkin ruokakipot ja juomapullo, erittäin huolellisesti, kuivaa tai anna kuivua. Rakenna terraario valmiiksi ja laita ruoaksi jotain hiirten mielestä herkullista. Laita terraarioon tarpeeksi pesävaihtoehtoja, niin ettei nukkumapaikoista tule liiaksi kiistaa. Heinästä hiiret pitävät ja heinä pitää hiiret kiireisinä. Anna siis hiirillesi heinää puuhatavaraksi.
Tällä välin hiiret ovat istuneet suhteellisen tiiviisti yhdessä boksissaan. Niiden hajut ovat sekoittuneet hiukan ja ne ovat jo jonkin verran tottuneet toistensa olemassaoloon. On aika siirtää lauma terraarioon. Aluksi ilmenee lähes vääjäämättä piipitystä ja joitain puremia, kun lauma järjestää sisäisen arvojärjestyksensä uudelleen. Hiiret ovat varsin kovaäänisiä kiistellessään ja hiirten pitämä mekkala vaikuttaakin useimmiten paljon pahemmalta kuin mitä tilanne todellisuudessa on. Jos kuitenkin käy niin, ettei ryhmän sisälle synny sopua, on parasta hajottaa ryhmä kahtia niin että kiusaaja ja kiusattu päätyvät eri porukoihin.
Nuoret hiirineidit
Nuoret, luovutusikäiset hiiret ja hiukan sitä vanhemmatkin menevät helposti yhteen, jolloin naaraslauma on helppo muodostaa. Yleensä nuorten hiirten kohdalla ei tarvitse temppuilla mitenkään, vaan ne voi yksinkertaisesti laittaa samaan terraarioon ja hiukan seurata tilannetta.
Aikuiset naaraat eivät välttämättä ole kovinkaan ihastuneita saadessaan joukkoonsa nuoren naaraan, joten kun olet liittämässä nuorta naarasta vakiintuneeseen laumaan, toimi kuten yllä on neuvottu.
Erakoituneet naaraat
Rapunzel's nuoret si/t naaraat |
Vaikka hiirinaaraat ovatkin sosiaalisia, on niilläkin omat aivoituksensa, jotka kannattaa muistaa. Kauan yksin asunut naaras ei välttämättä hyväksy ketään eikä mitään seuralaisekseen. Se ei osaa enää hiirten "kieltä" eli laumakäyttäytymisen sääntöjä. Toinen hiirinaaras tai jopa uros voi sen mielestä olla aivan omituinen otus, joka on parasta yrittää syödä pois, noin aivan itsepuolustukseksi. Hyvä esimerkki erakoituneesta hiirinaarasta oli Teron Hera Hiiri, joka oli syvästi ihastunut Teroon ja juoksenteli hänen perässään aina kuin mahdollista. Lattialle päästessäänkin Hera ensimmäiseksi etsi Teron ja kiipesi hänen olkapäälleen istumaan. Nuorena tyttönä Hera oli työllä ja vaivalla hankkiutunut oma-aloitteisesti kantavaksi. Tästä poikueesta ei kuitenkaan jäänyt ketään kotiin kuten olisi ilmeisesti pitänyt tehdä. Myöhemmin tehty toinen astutus meni hyvin siihen saakka kunnes poikaset syntyivät - Hera nimittäin pisteli poskeensa mokoman vikisevän sakin kokonaan... Yritys totuttaa Hera yhteen kahden uuden hiirinaaraan kanssa ei tuottanut tuloksia - Hera oli hyvin loukkaantunut siitä että hänen kanssaan yritettiin saada asumaan hiiriä. Hera itse oli omasta mielestään enemmänkin ihminen…
No niin, takaisin aiheeseen. Kauan yksin asuneen hiirinaaraan totuttaminen yhteisöelämään voi siis olla melkoisen mahdoton tehtävä, mikäli sosiaaliset taidot ovat jo päässeet unohtumaan. Voi olla, että naaras hyväksyisi uroksen ja syntyvät poikaset, sillä hiirinaaraat ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hyviä emoja. Jättämällä poikueesta emon kaveriksi pari naaraspoikasta saa yksineläjästä laumassa asujan. Tätä vaihtoehtoa harkittaessa tulee kuitenkin muistaa, että astutettavan hiirinaaraan pitää olla astutettavaksi sopivan ikäinen, eli 3-4 kk vanha. Tätä vanhempien naaraiden kohdalla ensimmäinen synnytys ja kantoaika on naaraalle mahdollisesti vaarallista. Vanhemmilla naarailla lantion luut eivät ole enää yhtä joustavat kuin nuoremmilla, joten on mahdollista ettei naaras pystykään synnyttämään poikasiaan liian ahtaan synnytyskanavan vuoksi. Paras vaihtoehto erakoituneelle naaraalle kaveriksi olisi hedelmätön uros. Tällöinkin on kuitenkin syytä tarkkailla, ettei naaras vahingoita urosta jopa kuolettavasti - tätäkin nimittäin joskus tapahtuu. Onneksi kuitenkin hyvin harvoin.
Kannattaa myös muistaa, että jos kyseessä on naaras jota on jo aiemmin yritetty totuttaa joukkoon, mutta joka käyttäytyy aggressiivisesti muita kohtaan, on todellakin parasta olla astuttamatta tällaista naarasta. Huono luonne saattaa periytyä hyvin vahvasti. Hiirinaaraiden pitää pystyä tulemaan muiden kanssa toimeen, joten aggressiivista luonnetta ei saa päästää linjoihin. Kesyrottien kohdalla on jo paikoitellen ilmennyt ongelmia, kun toisille uroksille aggressiivisia uroksia on käytetty jalostukseen ja saatu aikaan lisää ainoastaan yksin tai naaraan kanssa asumaan pystyviä kesyrottauroksia. Tavallisestihan kesyrottaurokset tulevat hyvin keskenään toimeen - aivan kuten hiirinaaraat keskenään.
Lemmenpari yhteen
Astuttaessasi hiiriä laita aina naaras uroksen häkkiin. Toisin päin toimittaessa naaras voi suojella reviiriään ja hyökätä uroksen kimppuun. Urokset kun eivät yleensä vahingoita naarasta, voi miekkosparalle käydä hyvinkin huonosti… Yleisesti ottaen urokset ovat erittäin onnellisia saadessaan naisseuraa, mutta varmuuden vuoksi uroksen terraario kannattaa puhdistaa, kalusteet mukaan lukien ja laittaa pariskunta yhteen puhdistettuun terraarioon. Voit tietenkin käyttää myös erityistä astutusterraariota.
Entäs ukot?
Mira's Olaf & Mira's John |
Hiirten ikävä pikku ominaispiirre on, etteivät urokset pahemmin tule keskenään toimeen. Poikkeuksiakin tietenkin on ja on mahdollista yrittää jalostaa uroshiiristään paremmin toisia uroksia sietäviä. Linjoista riippuen vieroitusikäiset urokset tulevat yleensä hyvin keskenään toimeen. Tällöin on mahdollista vielä yhdistää eri poikueista olevia pikkumiehiä yhteen, ainakin joksikin aikaa. Uroksista itsestään riippuu kuinka kauan ne sietävät toisiaan. Voi olla, että yhteiselo kestää vain pari viikkoa - hyvällä tuurilla koko urosten eliniän.
Siinä vaiheessa kun rauha urostörpössä rikkoutuu, on parasta toimia nopeasti. Urosporukassa on aina jonkin verran pientä kränäystä, mutta mikäli jokin ryhmän jäsen alkaa vaikuttaa selvästi masentuneelta tai puremat alkavat olla näykkimistä pahempia, on aika toimia. Porukasta poistetaan aina aggressiopapu, ei kiusattua. Reviirin omistajaksi heittäytynyt uros ei hellitä, vaan yrittää häätää "tunkeilijat" tiehensä. Suljetusta terraariostahan ei pääse pakoon, joten kiusattu osapuoli päätyy purruksi, erittäin stressaantuneeksi tai jopa tapetuksi. Antamalla pomottelevalle urokselle oman terraarion valtakunnaksi, ovat kaikki osapuolet onnellisempia.
Muistathan, ettei ryhmässä asuvaa urosta voi yleensä onnistuneesti käyttää jalostukseen ja palauttaa takaisin ryhmään. Urosryhmä tarvitsee lisäksi suhteellisen suuren terraarion toimiakseen, sekä tavallista enemmän kalusteita - pesiä, putkia ja juoksupyöriä tarvitaan vähintään kaksin kappalein.