Hiiret

HIIRTEN KULJETTAMISESTA

Tee se itse -kuljetulaatikon ohjeet.

Samat ohjeet pätevät näyttelymatkoihin, lomamatkoihin ja hiirten kuljettamiseen esimerkiksi uuteen kotiin tai astutuslainaan. Näyttelyboksien käytöstä on lisäksi muutamia tarkempia sääntöjä, jotka löytyvät näyttelyohjeista .

1-3 hiiren kuljettamiseen riittää n. 20×12×15-senttinen boksi, kuten Ferplast Geo Medium. S-kokoiseen boksiin (n. 15×8×14 cm) mahtuu vain yksi hiiri ja L-kokoiseen (n. 26×16×19 cm) voi hyvin laittaa viisi hiirtä. Mitä tahansa vastaavan kokoisia muovilaatikoita voi käyttää kuljettamiseen (huom: näyttelyissä tarvitaan kuitenkin tehdasvalmisteinen jyrsijöille tarkoitettu kuljetusboksi), kunhan ilmanvaihdosta on huolehdittu. Muutama kanteen tai kylkeen tehty reikä ei riitä, vaan riittävä ilmanvaihto vaatii verkotetun aukon. Irtokarkkilaatikkokin kelpaa kuljetukseen, jos kanteen on leikattu vähintään n. 5x5 cm kokoinen aukko, joka on peitetty pienisilmäisellä metalliverkolla.

Jos boksi on likainen, ensimmäinen homma on pestä se. Etenkin näyttelyitä varten boksit on hyvä siistiä. Normaalisti riittää pesu kuumalla vedellä ja tiskiharjalla, mutta halutessaan voi käyttää vähän esimerkiksi käsitiskiainetta. Jos on tarvetta desinfoida boksi, se onnistuu esimerkiksi Neo-Amiseptilla, VirkonS:lla, Tolulla, klooripitoisella pesuaineella tai etikalla. Pesu- ja desinfiointiaineiden käyttöohjeet on hyvä lukea tarkasti ja osa niistä pitää huuhdella pois huolellisesti.

Puhtaaseen boksiin laitetaan pohjalle pölyämätöntä kutterinpurua, haapahaketta (Mörtti-Röpö), paperipellettiä (Toa-Lätt) tai vastaavaa hiiriasumukseenkin sopivaa imukykyistä kuiviketta noin kolmannes tai jopa puolet boksin korkeudesta. Tässä vaiheessa voi jo laittaa boksin nurkkaan hieman siemenseosta tai pellettiä matkaruuaksi, ettei unohdu. Nestelähteeksi laitetaan pala kurkkua vasta juuri ennen lähtöä.

Sitten tulee se tärkein osa eli lämmike. Paras lämmöneristäjä lienee silputtu vessapaperi tai talouspaperi. Paperissa ei kannata säästellä, koska se on melko halpaa ja voi säästää hiiren hengen, jos hiiri pysyy matkan ajan riittävän lämpimänä eikä vilustu! Boksipaperiksi käy aivan hyvin vaikka marketin halvin vessapaperi ja hiirulaan voi ostaa erikseen kokonaisen paketin paperia, jota voi sitten käyttää myös pesämateriaalina varsinaisissa asumuksissa.

Boksintäytettä saa kerralla paljon ja helposti seuraavalla tavalla: paperirullasta otetaan reiluja pätkiä (ohuemmasta paperista voi hyvin ottaa n. 15 arkkia, paksummasta ehkä 10), taitellaan katkoviivojen kohdilta yhden arkin kokoiseksi paksuksi nipuksi ja revitään mahdollisimman kapeiksi suikaleiksi pituussuunnassa. Suikaloidusta paperista saa kuohkeaa pöyhimällä ja repimällä suikaleita lyhyemmiksi pätkiksi.

M-kokoiseen Geo-boksiin menee ohutta halpispaperia useita metrejä, jos sitä laittaa riittävästi. Paperia saa olla boksin kanteen asti. Sitä on tarpeeksi, kun paperikerrosta ei saa kevyesti painelemalla litteäksi. Jos paperia on liian vähän, hiiret tallovat sen pian hyödyttömäksi ohueksi kerrokseksi kuivikkeen päälle. Paperia ei tietenkään saa olla niin paljon, etteivät hiiret mahdu enää liikkumaan. Kesäkuumalla riittää vähempikin paperimäärä ja paperin voi silloin korvata vaikkapa heinällä tai oljella.

Pakkasilla boksi on hyvä pakata huolella kassiin, jossa on lisäeristyksenä pyyhe tai peite. Kylmälaukku pitää yhtälailla sisällään myös lämmintä, joten se käy boksien kuljettamiseen erinomaisesti; kantta ei kylmälaukussa tällöin käytetä vaan se korvataan esim pyyhkeellä. Pyyhe tai peite kannattaa laittaa suojaamaan boksia alta ja sivuilta, mutta päälle pitää muistaa jättää aukko ilmanvaihtoa varten. Ulkona kassin vetoketjua voi pitää hetkellisesti kokonaan kiinni, mutta bussissa, junassa tai autossa ollessa kannattaa sitten "tuulettaa" kassia. Kesälläkin boksin on hyvä olla kassissa, mutta silloin laitetaan vähemmän pyyhkeitä yms eristystä. Kesällä on huomioitava etteivät hiiret saa lämpöhalvausta, eikä hiirikassia saa missään nimessä jättää yksin kuumaan autoon. Veto on hiirille kuitenkin kesälläkin pahasta.

Talvipakkasilla hiirten kuljettamisessa kannattaa olla erityisen huolellinen, etteivät eläimet pääse palelemaan ja vilustumaan. Vaikka hiiret kuljetettaisiin valmiiksi lämmitetyllä autolla ja määränpäässä pääsisi heti sisätiloihin, silti kannattaa pakata boksit lämpimästi. Ainahan auto voi hajota tai saattaa tulla muita mutkia matkaan! Hiirten lämpöä kuljetuksen aikana voi seurata käyttämällä kättä kassissa; boksit eivät saa olla kylmiä, ja boksien sisällä on hyvä tuntua lämpimältä, samoin hiiret ovat lämpimiä ja vilkkaita. Kylmä häntä kertoo palelusta, ja apaattinen eläin voi kärsiä lämpöhalvauksesta (siihen ensiapu on eläimen viilentäminen esim vedellä). Pidemmillä matkoilla hiirten kurkun syömistä eli nesteytystä on syytä seurata, ja kurkkua voi olla tarpeen lisätä. Myös pehmikkeiden kostuminen voi tulla ongelmaksi. Yli 12h oleminen tavallisessa kuljetusboksissa alkaa olemaan jo hyvin pitkä; tällöin voi olla tarpeen että hiirillä olisi esim isompi modattu laatikko johon saa matkataukojen (esim yön) ajaksi juomapullon. Pulloa ei tietenkään pidetä tarjolla liikkeellä oltaessa koska tärinä saa sen vuotamaan.

Huolellisuus kuljetuksessa pitää hiiret hyvinvoivina!

Tee se itse -kuljetuslaatikko

Usein näkee kuljetuslaatikkoina käytettävän karkkilaatikoita, joihin on vain tehty ilmareikiä. Tällaiset eivät ole ilmanvaihdoltaan riittäviä, sillä ilma vaihtuu huonosti pienistä rei'istä. Vähänkin isompi reikä taas tarjoaa hiirelle tilaisuuden jyrsiä itsensä ulos laatikosta. Jos kansi kostuu sisäpuolelta hiiren uloshengitysilmasta, ilmanvaihto on jo vaarallisen huono.

Pienikin verkonpala tekee moninverroin suuremman ilmanvaihtoalan kuin tiheäänkin rei'itetty laatikko. Mikäli laatikkoon tekee 5 x 5 cm kokoisen verkotetun aukon, tarkoittaa se pinta-alaltaan jo viisi kertaa enemmän ilmanvaihtoalaa kuin jos laatikkoon poraisi 70 kpl 3 mm halkaisijaltaan olevia reikiä. Lisäksi ilma vaihtuu muutenkin paremmin yhdestä isosta kuin monista pienistä aukoista.

Tällainen kuljetuslaatikko on helppo tehdä, ja tarvikkeet ovat käytännössä ilmaisia. Laatikoita voi käyttää monta kertaa. Sellainen on hyvä antaa myös hiirenostajan matkaan, jos hänellä ei ole omaa kuljetuslaatikkoa. Muista, että karkkilaatikosta tehty kuljetuslaatikko ei kuitenkaan käy näyttelylaatikoksi (ks. näyttelysäännöt).

Videovuokraamoista ja muista irtokarkkeja myyvistä paikoista saa ilmaiseksi tyhjiä karkkilaatikoita.	Kun rakentelet hiiriterraarioihin kansia tms, säästä pienet verkon jämäpalat. Muodolla ei niin väliä, mutta mieluiten ei pienempiä kuin 6x6 cm.
Verkonpalaa mallina käyttäen merkitse leikattavan aukon kulmat. Aukosta tulee joka suuntaan n. 5mm pienempi kuin verkonpala.	Leikkaa kanteen aukko mattoveitsellä. Muista leikkuualusta ja käsittele veistä varoen. Värilliset kannet ovat helpompia leikata, kirkas voi lohjeta.
Tee esim. vasaralla ja naulalla kanteen reikäparit jokaisen verkonkulman kohdalle. Myös terävää parsinneulaa voi käyttää.	Kiinnitä verkonpala kannen sisäpuolelle ohuella ja taipuisalla rautalangalla. "Solmi" rautalangan päät kannen ulkopuolelle.
Laatikko on valmis käytettäväksi! Jos teet verkotetun aukon laatikon kylkeen, saat laatikoista pinottavia.