Muunnokset

Tanit

V - Tan ja fox

"Tan ja fox -ryhmälle on tyypillistä kaksivärisyys. Hiirellä on selkäväristä poikkeava vatsaväri, taneilla kultaisen punainen ja foxeilla valkoinen. Hiiren tulee vaikuttaa ylhäältä päin katsottuna yksiväriseltä."

Tan, (*/t)

"Tanit tunnustetaan missä tahansa standardivärissä ja värin tulee olla kuten näissä muunnoksissa määrätään. Tan vatsan tulee olla rikkaan kultainen värivivahde, mahdollisimman rikas. Pääli- ja vatsavärin välillä tulee olla selkeä raja, joka kulkee suorassa linjassa kylkiä, rintaa ja leukaperiä myöten. Värien ei tule sekoittua. Silmien väri kuten ei-tan muunnoksilla. Jalkojen värin tulee olla sisäpuolelta tan ja jalan loppuosa sama kuin pääliväri. Täysin tan-värisiä jalkoja pidetään suurempana virheenä kuin täysin päälivärin mukaisia jalkoja."

self-tanit: at/at - , at/* -
tikatut tanit: A/at -
silver-tikatut tanit: at/at - si/si, at/* - si/si

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

Agouti tan
Agouti tan

Black tan
Black tan

Blue tan
Blue tan

Champagne tan
Champagne tan

Chocolate tan
Chocolate tan

Cinnamon tan
Cinnamon tan

Dove tan
Dove tan

Lilac tan
Lilac tan

Silver tan
Silver tan

Silver grey tan
Silver grey tan

Pearl tan
Pearl tan

Ihanteellista tania pitäisi voida luulla self-hiireksi ylhäältäpäin katsottuna, tanin näkyessä ainoastaan sivulta. Yleisiä virheitä taneilla on tan-karvat korvien takana ja hännänjuuren ympärillä sekä tan-jalat. Erittäin sitkeä virhe on myös päälivärin mukainen kurkkutäplä. Jatkuva vatsaväriltään parhaiden tanien keskenään astuttaminen johtaa lopulta ei-toivottuun tanin leviämiseen eli "kiipeämiseen kyljille". Tämän vuoksi kasvattajan on hyvä pitää myös hiiriä, joiden vatsaväristä puuttuu syvyyttä. Kun vatsaväri alkaa levitä liikaa, voi pääliväriä olevan self -hiiren käyttäminen jalostukseen auttaa. Tämän jälkeen voi kuitenkin kestää sukupolvia, ennen kuin tan on jälleen tarpeeksi hyvä väriltään. Syntyneitä yksivärisiä ei kannata käyttää yksiväristen jalostukseen.

Tan-geeni on itse asiassa erittäin melkoinen. Se dominoi täysin a:ta ja osittain A:ta. Agouti-geeni A:n kanssa se on dominoiva vatsapuolella ja resessiivinen selkävärin puolella.

Vaikka tan onkin tunnustettu missä tahansa standardivärissä, olemassa on muutamia värejä, jotka eivät voi olla tanillisia. pink ja black eyed white ovat kaksi erittäin selkeää esimerkkiä, minkä lisäksi bone, beige tai coffee eivät voi olla tan-vatsaisia. Sama tilanne on siamese seal & blue pointin, himalayanin ja burmesen sekä silver agoutin kanssa. marten sable, argente cream ja chinchilla ovat valkovatsaisia muunnoksia, eivätkä voi näin ollen olla tanillisia. Red, fawn ja argente ovat "valmiiksi" tan-vatsaisia, vaikkakin näillä voi erottaa tan-geeniset hiiret tanittomista, varsinkin kun tan-vatsa on huono. Argenteilla "argente tan" hiiriltä puuttuu vaadittu silverin ja fawnin sekoitus vatsapuolelta.

Tan-vatsan värin syvyys riippuu hiiren genotyypistä. Tämän vuoksi blue, silver ja lilac taneilla on muita tan-muunnoksia paljon vaaleampi vatsa johtuen diluutiogeeni d:n vaikutuksesta punaiseen pigmenttiin. Tämän vuoksi rotumääritelmässä vaaditaankin "mahdollisimman rikasta" vatsaväriä - mahdollisimman rikas ottaen huomioon hiiren genotyyppi!

Kasvatusesittelyssä: Punasilmäiset tan-muunnokset

Teksti: Anniina Tuura

Punasilmäisiin tan-muunnoksiin kuuluu kolme väriä: dove tan, champagne tan ja silver tan. Tässä artikkelissa perehdytään näiden värien jalostuksen erityispiirteisiin ja genetiikkaan.

Yleistä

Punasilmäisten tanien ulkonäkö on suhteellisen huomiota herättävä, ja jakaa jossain määrin mielipiteitä. Kaikissa näissä muunnoksissa vaalea(hko) selkäväri yhdistyy mahdollisimman voimakkaan punaruskeaan vatsaväriin ja vaaleanpunaiseen silmien väriin. Siinä missä mustasilmäisillä tan-muunnoksilla vatsaväri on selkäväriä vaaleampi, champagne- ja silver taneilla on yleensä päinvastoin: syvä tan-väritys vatsapuolella on tummempi kuin vaaleaksi jalostettu selkäväri. Dove tanilla värien tummuusaste on suurin piirtein tasapainossa.

Tämä tuo myös haastetta kyseisten muunnosten kasvatukseen. Mustasilmäisillä taneilla pyrkimys on, karkeasti ottaen, jalostaa sekä selkäväriä että vatsaväriä tummempaan suuntaan (kuitenkin liioittelematta, kuten esim. blue tanin kohdalla). Etenkin champagne- ja silver taneilla pyrkimys on kuitenkin mahdollisimman vahvaan tan-väriin samalla kun selkävärin toivotaan pysyvän vaaleana.

Punasilmäiset tanit eivät siten sovellu mitenkään erityisen hyvin jalostettaviksi yhdessä mustasilmäisten tanien kanssa. Vaikka värien välillä olisi vain yksi pieni geneettinen ero, silmien väri, ovat jalostukselliset pyrkimykset sen verran erilaiset, että punasilmäiset tan-muunnokset kannattaa pitää kasvatuksessa omana linjanaan niin pitkälti kuin mahdollista.

Kuten muutkaan tanit, nämäkään muunnokset eivät liioin sovellu kasvatettaviksi yhdessä vastaavien self-värien kanssa. Pyrkimys kyseisissä self-muunnoksissa etenkin champagnen ja silverin kohdalla on vielä näitä tanejakin vaaleampaan väriin, joten yhdistäminen taniin tuottaa yleensä hyvin heikkotanisia yksilöitä. Self champagnesta, dovesta ja silveristä on kuitenkin apua silloin, jos tanien väritys on lipsumassa kauttaaltaan liian tummaksi, tai tan-vatsaväri ns. ”karkaamassa käsistä”. Tällöin risteytys selfiin auttaa korjaamaan tilannetta, joskin tanin saaminen takaisin näyttelytasoiseksi vie useimmiten vähintään parin sukupolven ajan.

Verrattuna mustasilmäisiin muunnoksiin, punasilmäisten tanien etuna on tan-värinsä osalta se, että tan-värin ja selkävärin välinen kontrasti on pienempi. Kurkkutäplä ei tällöin erotu niin selvästi (etenkään champagne- ja silver tanilla) eikä vatsaväri paista läpi niin helposti. Hankaluutena taasen ovat vatsaväriä vaalentavat geneettiset tekijät (varsinkin silver tanilla). Jalostushaastetta tuo erityisesti tan-värin karkaaminen ei-toivotuille alueille korvien ja hännän ympärille sekä tassujen päälle, jalat voivat olla jopa kokonaan tan-väriset. Mustasilmäisillä taneilla tämä tanin leviäminen ei ole niin voimakasta, vaan ylimääräinen tan-väri pysyttelee yleensä käpälien päällä ja korvien takana. Näillä risteytykset selfiin tanin kurissapitämiseksi eivät olekaan samalla tavoin tarpeen.

Punasilmäistenkin tanien kohdalla täytyy muistaa, että tan-väri kehittyy ja syvenee hiiren kasvaessa – luovutusikäinen tai aina edes näyttelyikään ehtinyt hiiri ei ole taniltaan mitenkään ”valmis”. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, jos hyvää tan-linjaa edustavat poikaset näyttävät neliviikkoisina taneiltaan lähinnä kamalilta. Useimmiten ne kehittyvät siitä kyllä vähintään kohtalaisiksi ajan kanssa.

D/t:n, cha/t:n ja si/t:n jalostuksesta tarkemmin, katso kyseisten muunnoksien sivut.
Julkaistu Haisulit 1/09