Muunnokset

Rodut

Pitkäkarvainen astrex, (pka)

go/go Re/* Sa/* "lyhyempi" pitkä karva)
go^Y/go^Yre/re Sa/* (pidempi pitkä karva)
(Muita kiharakarvaisuutta aikaan saavia genotyyppejä rex - Re/*:n lisäksi: dominoiva Caracul, Ca/* sekä resessiiviset crimpy, cpy/cpy, fuzzy, fz/fz, frizzy, fr/fr ja wooly, wly/wly)

"Mahdollisimman pitkä ja tiheä turkki, rakenteeltaan silkkinen. Uroksella usein pidempi turkki kuin naaraalla."

"Mahdollisimman kihara turkki. Viikset kiharat. Vanhemmiten hiiren turkki suorenee."

Kasvatustietoa kuvien alapuolella.

	Pka cream uros Carvacasa Kasv: Sari Andersson Om. & kuva: Anniina Tuura Hiiren turkki voisi olla sekä pidempi että kiharampi.
	Australialaisia pka-hiiriä Pipsqueeks Nimbus, Zirconia & Stargazer Kasv. & om. Virginia McGrath Kuva: Peter Bolitho Erinomainen turkin pituus, kihara voisi olla tiukempi (nyt laineinen).

Yleistä

Pitkäkarvainen astrex on jonkin verran yleisempi näyttelyissä kuin lyhytkarvainen astrex, mutta harvinaisempi kuin pksa. Ihanteellisella pka-hiirellä oli tuuhea, pitkä ja selvästi kihara turkki. Todellisuudessa sekä pituudessa että kiharuudessa on usein puutteita.

Lisätietojen saamiseksi kannattaa lukea myös pitkäkarvaista sekä lyhytkarvaista astrexia käsittelevät sivut. Kuten yllä olevista kuvista voi nähdä, kahden pka-hiiren turkkien pituudessa voi olla todella huomattava ero. PK -teksti antaa erojen syistä lisätietoa.

Genetiikkaa

PKA-hiirillä on:

- go/go (tai go^Y/*), joka tekee niistä pitkäkarvaisia lyhytkarvaisen sijaan ja
- Re/*, joka tekee niistä kiharakarvaisia suoran karvan sijaan.

Hivenen käytännönläheisemmin

Pka on kiharoiden osalta hiukan helpompi muunnos saada jalostettua rotumääritelmän mukaiseksi kuin lka, sillä pitkässä karvassa on enemmän tilaa kihartua. Hyvän karvanpituuden ja hyvän kiharan saaminen samaan hiireen voi kuitenkin olla hankalaa ja vaatia pidempiaikaista suunnitelmallista jalostustyötä. Tästä johtuen pka ei todellakaan ole näyttelyiden yleisin rotu.

Pitkäkarvaisen astrexin turkin ominaisilme muodostuu karvan kokonaispituudesta, eli peitinkarvojen ja pohjakarvan pituudesta, yhdistyneenä kiharaan. Turkin molempien kerrosten (peitin- ja pohjakarvat) pituus on erittäin tärkeää, samoin kuin kiharan laatu. Jalostustavoitteisiin kuuluu paitsi saada samaan hiireen hyvä turkin pituus ja kihara, myös turkin pysyvyys, sillä turkilla on taipumuksena sekä lyhentyä että suoristua hiiren iän myötä.

Haluttu turkin pituus on helpointa saada aikaan, jos kasvattaja ei välitä hiiren koosta ja tyypistä (saati sitten värin tai kuvion laadusta). Huomattavia koon ja tyypin puutteita ei erinomainenkaan pka-hiiri saa näyttelyissä anteeksi, joten hiiren kokonaisilmettä ei kannata uhrata turkin vuoksi.

Hiiren pitkä karva yhdistyneenä kiharaan muuttavat eri värimuunnosten ulkonäköä jonkin verran. Yleisesti kommentoiden voi sanoa, että yksiväriset muunnokset näyttävät helpoimmin rotumääritelmän vaatimusten mukaisilta myös pitkällä ja kiharalla turkilla. Kaikkien "pohjavärillisten" (tikatut, silver) muunnosten pohjavärin osuus karvan pituudesta kasvaa pitkäkarvaisuuden vuoksi. Yhdistettynä kiharaan tuloksena on pohjavärin näkyminen hyvin selkeästi, voiden jopa saada aikaan sen että hiiri näyttää "sotkuiselta".