Okahiiren terveys

MVA SNL GrCh DW-00-01 GrP GP Blackbird

Terve okahiiri on eloisa ja vailla sairauden merkkejä.
Kuvassa MVA SNL GrCh DW-00-01 GrP GP Blackbird
Om. Saara Mattero, kuva: Arttu Väisälä

Okahiiri

Terveelle okahiirelle maistuu ruoka.
kuva Arttu Väisälä

Okahiiri

Hyvinvoiva okahiiri on utelias.
kuva Arttu Väisälä

Okahiiri

Pirteä ja hyvinvoiva okahiiri.
kuva Arttu Väisälä

Okahiiret ovat onneksi varsin terveitä pikku lemmikkejä. Niillä ei ole mitään erityisen yleisiä sairauksia, myöskään ulkoloisia tai kasvaimia ei ole havaittu.

Vilustumisoireet

Okahiiren turkki on ohut, eikä anna juuri suojaa vedolta - onhan kyseessä alunperin kuumien seutujen asukki. Pienet poikaset ja myöskin vanhemmat yksilöt tuntuvat olevan vilustumiselle erityisen herkkiä, mutta ihmeellistä kyllä - samassa terraariossa saattaa asua aivan terveitäkin eläimiä. Voihan olla, että näillä sairaus on piilevänä, tai sitten kysymys on jostakin muusta, kuin vain virussairaudesta. Lämpölamppu auttaa usein, mutta myös Ditrim-nimisellä yleislääkkeellä on huomattu olevan erinomaisia tuloksia tuottavia vaikutuksia.

Sisäloiset

Okahiiret on hyvä madottaa säännöllisesti, mieluiten kaksi kertaa vuodessa. Silloin tällöin okahiirellä esiintyy sisäloisia, jotka hoitamattomina voivat olla hyvinkin kohtalokkaita. Kuten kaikissa sairauksissa, myös tässä tapauksessa on ennalta ehkäisy viisainta. Sisäloisia okahiiri voi saada esim. tartuntana lajitovereiltaan, ulkoa kerätyistä ruoista (pese aina ulkoa kerätyt ruohot ym.) tai epäpuhtaista oloista (poista aina tuoreruoka viimeistään seuraavana päivänä terraariosta). Jos okahiirellä on sisäloisia, ovat oireet yleensä helppoja havaita; turkki on eloton ja okahiiri laihtuu vaikka se söisikin ruokaansa. Okahiiren vatsa voi myös pömpöttää matojen vuoksi niin, että se vaikuttaa lihavalta, vaikka olisi todellisuudessa vakavasti aliravittu.

Apteekista saa ilman reseptiä matolääkkeitä, esim. Axilur (250 mg) on yleisesti jyrsijäkasvattajien käytössä. Se on turvallinen sekä edullinen ja yleensä saatavilla apteekista kuin apteekista. Kun ostat lääkkeen, osta samalla pienen lääkeruiskun mäntäosa. Huomaa! Et tarvitse piikkiosaa!! Ivomecilla hoidettaessa saadaan myös sisäloiset häädettyä.

Liuota ½ tablettia 10 ml:aan haaleaa vettä anna liuosta 0,1 ml jokaista hiiren 25 grammaa kohden (siis jos okahiiresi painaa 100 g annostelet liuosta 0,4 ml), anna lääkettä kolmen päivän ajan.

Aikuinen okahiiri painaa yleensä n. 100 grammaa. Okahiiresi voit punnita helposti esim. kirjavaa'alla. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta hiiresi punnitsemiseen, arvioi paino em. yleistyksen avulla. Annostelussa sattuu aina inhimillisiä virheitä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä yliannostuksen antamista, koska lääke ei ole myrkyllistä. Olethan silti niin tarkka kuin mahdollista.

Matolääke annostellaan suoraan ruiskulla suuhun. Tämä voi olla hankalaa, mutta paras tapa se kuitenkin on. Voit yrittää myös sekoittaa lääkettä vaikka ruokaan, mutta tällöin et voi olla varma saako hiiresi tarpeellisen määrän ainetta.

Jos epäilet, että kantavalla naaraallasi on matoja, ota yhteyttä eläinlääkäriisi ennen madotusta. Emo kannattaisi madottaa ennen poikasten teettämistä.

Tapaturmat

Häntävauriot ovat okahiirillä yleisimpiä tapaturmia. Häntä on hauras ja se saattaa helposti katketa jos okahiirtä nostetaan tai edes pidetään paikallaan hännästä. Katkennut häntä ei kasva takaisin! Hännästä saattaa myös kuoriutua iho irti. Koska okahiiren häntä on herkkä vaurioitumaan, ei okahiirtä saisi pitää häkissä eikä sille myöskään pidä laittaa juoksupyörää.

Putoaminen voi olla okahiirelle vaarallista, joten sen käsittelemisessä tulee olla varovainen. Karannutta okahiirtä ei saa yrittää pyydystää esimerkiksi näyttelyboksin avulla - eläin on liikkeissään hyvin nopea ja saattaa omaksi epäonnekseen ja omistajan suureksi suruksi musertua boksin reunan alle ja kuolla.

Tapaturmien suhteen ennaltaehkäisy on kaikkein parasta hoitoa. Oikea käsittely ja karkaamisten estäminen etukäteen ovat sekä okahiirten että omistajan kannalta paras vaihtoehto.

Käytöshäiriöt

Puerperaalipsykoosi

Puerperaalipsykoosi on synnytyksen puhkaisema psyykkinen häiriö, joka purkautuu väkivaltaisena käyttäytymisenä jälkeläistä kohtaan. Okahiiri golden naarailla on havaittu tämänkaltaista käyttäytymistä, jossa poikasten turkkiin syödään kaljuja aukkoja. Myös hännän ja korvien pureskelua esiintyy.

Syytä psykoosiin ei tarkalleen tiedetä, mutta se saattaa olla periytyvää. Kannattaakin tarkkailla, kuinka hyvin siitokseen käytettävät eläimet hoitavat poikasiaan. Puerperaalipsykoosin saattavat puhkaista liian tiheät astutusvälit tai terraarion ylikansoitus, jotka molemmat ovat eläimelle stressaavia tekijöitä. Puerperaalipsykoosin hoitona suositellaan sairastuneen eläimen jättämistä pois siitoskäytöstä joksikin aikaa. Tarpeeksi levättyään naaras voi saada vielä poikasia ja hoitaa ne ongelmitta. Koska kyseessä on psyykkinen häiriö, täydellisestä parantumisesta ei voi olla sataprosenttisen varma. Alkuperäiset puerperaalipsykoosista kärsivät naaraat olisikin siis parempi jättää pois jalostuskäytöstä, mikäli mahdollista.

Periytymisen lisäksi käyttäytyminen saattaa olla opittua, sillä jotkut nuoret naaraat matkivat tätä. Jalostukseen voi kuitenkin käyttää naaraita, joilla käyttäytyminen oli opittua, sillä vaihe menee ohi kun nuori naaras siirretään normaalisti käyttäytyvään poikaslaumaan.

Silmukkahyppely

Yksinäinen okahiiri saattaa alkaa käyttäytyä kuin eläintarhan häkkieläin, tehden samaa liikesarjaa toistuvasti. Okahiiri hyppää ylöspäin koskettaen jaloillaan terraarion kattoon. Laumassa elävillä okahiirillä ei tällaista käyttäytymistä ole raportoitu olevan. Yksin eläessään silmukkahyppelyä harrastava okahiiri saattaa lopettaa tapansa laumaan päästessään.

Hammasongelmat

Hampaiden ylikasvu saattaa aiheuttaa ongelmia varsinkin joillain iäkkäämmillä okahiirillä. Ennalta-ehkäisynä, ja suurena apuna myös myöhemminkin, on kova purtava, kuten koirankeksit tai kuiva leipä. Tarvittaessa eläinlääkäri voi lyhentää liian pitkiksi kasvaneita hampaita.