Genetiikkaa

A-lokus

1. Dominoiva l. Letaali keltainen, A^y

Dominoiva keltainen on A-sarjan ylin dominantti, samoin kuin ylin hiirten värien dominantti. Koska A^y on ylin dominantti, hiiri ei voi kantaa sitä tai mitään tämän geenin aikaansaamia värejä: hiirellä joko on A^y tai sillä ei ole. Huomaa, että vaikka hiiren fenotyyppi eli ilmiasu olisi BEW tai PEW (jota genotyypit kuten A^y/* c^e/c^e P/* tai p/p voivat antaa) ja tällaisen hiiren yhdistelmä C/* -hiiren kanssa voivat tuottaa rediä / fawnia / vastaavia värejä, tämä ei tarkoita sitä että BEW/PEW -hiiri ”kantaa A^y:tä”. Hiiri edelleen on A^y-hiiri, sillä on edelleen kaikki A^y-geeniin liittyvät ongelmat ja sen punainen pigmentti on yksinkertaisesti laimentunut valkoiseksi c-lokuksen resessiivin vuoksi.

Silloin kun hiirellä on A^y, ei ole väliä minkä toisen A-sarjan geenin kanssa se on heterotsygootti. Hiirestä tulee joka tapauksessa väriltään keltaisen ja punaisen välillä, ollen joskus nokinen. Tämä geeni poistaa mustan pigmentin hiiren karvasta, jättäen ainoastaan keltaisen. Keltaisen / punaisen värin syvyyden määrää hiiren genotyyppi, eli mitä muita geenejä hiirellä on.

A^y on geeni, joka on ollut olemassa ”ikuisuuksia”. Se kuuluu ensimmäisiin Iso-Britannian hiiriyhdistys National Mouse Clubin perustamisvuotenaan 1895 standardoimiin väreihin ja kiinalaisissa vuosikirjoissa on tietoja ”keltaisista hiiristä” jo n. Vuodelta 80eaa.

A^y vaikuttaa paitsi väriin, se on myös yksi tärkeimmistä hiirten ylipainoa aihetuttavista geeniä. A^y:n mukana tuleviin ongelmiin kuuluu ylipaino, diabetes ja kohonnut kasvainriski. Jopa rajoitetulla ruokavaliolla pidetyillä A^y-hiirillä on enemmän rasvaa kehossaan kuin tavallisilla hiirillä.

1.1. Homotsygootit muodot

A^y on letaali geeni, joten siitä ei ole olemassa homotsygoottia muotoa. A^y/A^y -poikaset kuolevat 6. raskausvuorokauden aikana ja sulautuvat takaisin emon elimistöön.

Kaikki kuvat klikattavissa suureksi.

1:Red, Ay/* B/* P/*

2:Fawn, Ay/* B/* p/p

3:Sable, Ay/at B/* P/* U

4:Marten sable, Ay/at cch/cch P/* U

Kuvat: 1-3 Arttu Väisälä, 4 Carita Tiikkainen

1.2. Heterotsygootit muodot

A^y esiintyy aina pelkästään heterotsygoottisestssa mjodossa. Kaikille A^y-muunnoksille on tyypillistä että:

a) Kahden A^y-hiiren yhdistelmästä syntyy n. 25% vähemmän poikasia. Tämä johtuu letaalitekijästä.
b) Lähes kaikki ovat geneettisesti taipuvaisia liikalihavuuteen, ja
c) Ne eivät periytä puhtaasti, ovathan ne kaikki geneettisesti heterotsygoottisia A-lokuksessa.

Tämän geenin omaaviin väreihin kuuluu: red, fawn, sable (sablet), marten sable (martenit), straw, apricot ja cream, sekä puna- että mustasilmäiset versiot. On myös mahdollista saada BEW ja PEW -hiiriä A^y:n kanssa.

Joissain hiiristandardeissa on meidän standardeistamme poikkeavia värejä, nimeltään esim. gold (kulta), orange (oranssi / appelsiini) tai yellow (keltainen, jotka ovat meidän rediemme ja fawniemme "versioita".

1.2.1. A^y/A^vy, A^y/A^w

Kaikkien tieteellisten ja muiden lukemieni lähteideni mukaan A^y on aina täysin dominantti kaikkia muita lokuksensa geenejä kohtaan. Tämä koskee myös A^vy:tä ja A^w:tä. Kun hiiri on A^y/A^vy tai A^y/A^w, ne ovat edelleen väriltään samanlaisia kuin muutkin A^y-heterotsygootit. Jotkut voivat olla nokisia, kuten muidenkin muotojen kanssa.

1.2.2. A^y/A, A^y/a^t, A^y/a

1.2.2.1 Red ja fawn

Hyvät näyttelyredit ovat geneettisesti useimmiten joku seuraavista: A^y/A B/* (agoutitaustainen), A^y/A b/b (cinnamontaustainen), A^y/a B/* (blacktaustainen), A^y/a b/b (chocolatetaustainen), A^y/a^t B/* (black tan taustainen) tai A^y/a^t b/b (chocolate tan taustainen). Kaikkien näiden kohdalla standardinmukaisen punaisen saaminen vaatii umbrous-tekijän (U) puutetta.

Yllämainituista A^y/A B/* tuottaa silloin tällöin liian nokisia red-hiiriä, johtuen agoutin musastat pigmenistä. Tarkemmin sanoen tilanne johtuu joillain agouteilla olevasta U:sta. A^y/A b/b:llä nokisuus on ruskean diluution, b:n, vaikutuksesta vaalentunut, saaden sen muuttumaan näkymättömämmäksi. A^y/a B/*:n ongelmat ovat vastaavia kuin agoutitaustaisen. Nokisuus vaivaa usein myös A^y/a^t B/* -hiiriä. Tämä onkin sablen perisgeenikaava. Hyvän värisen sablen väritykseen vaikuttaa kuitenkin umbrous ja sen muuntelijat joten A^y/a^t B/* -hiiri ei ole välttämättä sable, vaan enemmänkin nokinen red, josta nokisuus on jalostettava pois. Usein sanotaan, että parhaat redit ovat chocolate + A^y tai chocolate tan + A^y.

Fawn on redin punasilmäinen muunnos, joten geneettiset taustat ovat samanlaisia kuin redillä, paitsi että fawnilla on punasilmäisyyden aikaansaava p/p. Näin ollen sopivat geneettiset taustat fawnille ovat redin yhteydessä mainittujen värien punasilmäiset muunnokset.

1.2.2.2. Sable ja marten sable

Sable kuuluu hyvin mielenkiintoisiin ja varsin vaikeisiin muunnoksiin. Näyttelysablen perus-genotyyppi on A^y/a^t B/*, mutta ns. umbrous -määrittelijät/tekijät vaikuttavat väriin suuresti. Sable on selästään hyvin tumma, vaalentuen kylkiä myöten vähitellen kohti tan-väristä vatsaa.

Värityksen aiheuttaa keltaiseen (edelleen, geneettisessä mielessä keltaisessa) turkkiin sekoittuvista tumman pigmentin karvoista. Eri pigmenttisten karvojen sijainti hiiressä ja niiden sekoittuminen on "alueellista". Keskiselän (lähes) täysin tumman pigmentin alueelta tummien karvojen määrä vähenee hiljalleen hiiren kyljillä vatsaa kohti, kunnes vatsan alueella ei ole lainkaan tummia karvoja, eli vatsan väri on tan. Black tan kantaa usein umbrous -tekijää, jonka vuoksi sablea (jalostamattomammassa muodossa) saa aikaan yhdistämällä redin ja black tanin.

Silloin kun kasvattaja valikoi kohti tavoiteltua sablea jalostusohjelmassaan, hän itse asiassa tekee työtä muuntelijoiden kanssa. Tässä tapauksessa nuo muuntelijat on mainittu umbrous -tekijä. Umbrous -tekijää on tutkittu ja näiden tutkimusten perusteella on päätelty, että kyseiset määrittelijät ovat joko hyvin dominantteja tai vahvasti kasautuvia. Jos tekijän siirtää agouti hiireen, tuloksena on selästään lähes musta hiiri, jonka turkissa näkyy tyypillistä agoutiväritystä ainoastaan kyljillä ja vatsassa. Näitä agouteja näkee aina välillä ja tuomarointitermeillä sanottuna niiden tikkaus kasaantuu selkään aivan liian vahvasti. Lienee tarpeetonta sanoa, ettei tämän virheen omaavia avgouteja ole suositeltavaa käyttää agoutien jalostukseen. Ne eivät ole parhaita mahdollisia jalostuseläimiä myöskään sablelle, vaan sopivat lähinnä tilanteissa joissa black tania ei ole saatavilla, tai kanta tarvitsee uutta verta.

Korostettakoon, että vaikka sablen perus genotyyppi on A^y/a^t B/* U/*, vasta U (+ sen muuntelijat) tekevät hiirestä redin sijaan sablen, ei a^t:n läsnäolo. Sablet voivat aivan hyvin olla A^y/A B/* U/*, A^y/a B/* U/*, tai A^y/a^e B/* U/* ja olla erotettavista A^y/a^t B/* U/* sableista vain jälkikasvussa syntyneiden hiirten värien perusteella.

Marten sable on geneettisesti chinchilloitu sable ja on riippuvainen samoista muuntelijoista kuin sablekin. Lisää tästä muunnoksesta siinä vaiheessa, kun päästään chinchilla-geeniin C-lokuksen käsittelyssä. Myös muut sablen diluutiot ovat mahdollisia ja näitäkin käsitellään myöhemmin.

1.2.3. A^y/a^e

Geneetikkolähteet kuvailevat A^y/a^e -hiiriä väriltään hiukan tummemman, syvemmän punaisiksi. Dave Bumfordin mukaan tällä yhdistelmällä hiiri olisi sable. Sanoisin molempien olevan oikeassa. Kasvattajien erittäin syvän mustilla a^e/a^e -hiirillä on todennäköisimmin myös U (kuten erinomaisilla a/a -mustillakin), joten yhdistettynä rediin syntyisi sablea.

Laboratoriolähtöisillä a^e/a^e-hiirillä ei tätä tekijää välttämättä ole, jolloin A^y:n kanssa tuloksena olisi red.

Tietovisa!

Kysymys 1: Miksei olemassa ole "oikeita" red tai fawn foxeja?

Vastaus: Koska (tärkein foxin tekijä) chinchillageeni c^ch, joka vaalentaa tanin foxiksi, vaalentaa myös selkävärin, jolloin tuloksena on cream.

Tony Cookin ja geneetikkolähteidän mukaan A^yA^w -hiiret näyttävät samalta kuin muutkin A^y/*:t, joten tätäkään reittiä ei saa red foxeja.