Genetiikkaa

A-lokus

2a. Elinkelpoinen keltainen, A^vy

Elinkelpoinen keltainen on a-lokuksen toiseksi ylin dominantti. Se on spontaati mutaatio ja siitä raportoitiin Margaret M. Dickiesin vuonna 1962 julkaisemassa tutkimuksessa uutena dominoivana keltaisena.

Toisin kuin nimestä voisi päätellä, A^vy ei ole A^y:n elinkelpoinen (eli myös homotsygootit syntyvät) versio, jolla saisi paitsi suurempia, myös puhtaasti periyttäviä redejä ja fawneja. A^vy:n vaikutus turkin väriin on hyvin vaihtelevaa, aina selkeän keltaisesta (geneettisessä mielessä) tummaläikkäisistä tai - raidoitetuista hiiristä lähes täysin agoutin näköisiin. Emon genotyyppi ja toinen A-lokuksen geeni vaikuttaa suuresti hiiren lopulliseen fenotyyppiin.

Samoin kuin A^y-hiiret, myös A^vy-hiiret (hetero- ja homotsygoottiset) ovat geneettisesti taipuvaisia liikalihavuuteen. Liikalihavuuden aste vaihtelee keltaisen pigmentin määrän mukaan - mitä enemmän keltaista pigmenttiä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hiiri on liikalihava.

2a.1. Homotsygootit muodot

Homotsygoottisesssa muodossa, A^vy/A^vy, hiirten ulkonäkö voi vaihdella todella paljon.

Suurin osa A^vy -hiiristä muistuttaa nuorina A^y/* -hiiriä, mutta monet niistä muuttuvat jokaisen karvanvaihdon myötä yhä nokisemmiksi tai kirjavammiksi (nokiseksi muuttumisessahan ei ole mitään uutta harrastajille, joille A^y on tuttu). Tämä nokisuus ei kuitenkaan ole samanlaista kuin A^y:n kanssa, eikä tulos näytä sablelta . Joillain homotsygooteilla näkyy brindlausta jo ensimmäisessä pigmentissä.

Suuresta vaihtelevuudesta johtuen A^vy/A^vy -hiiret voivat olla hankalia kasvattaa - oli tavoitteensa sitten red tai brindle. Tuloksellinen kasvatus vaatii suunnitelmallista kasvatustyötä ja emon huomion kiinnittämistä emon fenotyyppiin, jotta tuloksena olisi joko enemmän yksivärisiä - tai enemmän brindlattuja.

Kuvat klikattavissa suuremmiksi.

ag/bri, Avy/A B/* C/* P/*

ba/bri Avy/a B/* C/* D/* P/* (vas.), d/bri Avy/a B/* C/* D/* p/p (alin), l/bri Avy/a b/b C/* d/d P/* (ylin) kuvat: Peter Bolitho

2a.2. Heterotsygootit muodot

A^vy:n heterotsygoottisia muotojen ilmiasua voi olla helpompi "kontrolloida" kuin homotsygoottiisten muotojen, tuloksena varsin viehättäviä brindlejä.

Toisin kuin Euroopassa yleisemmät sukupuolisidonnaiset Mo^br brindlet (vain naaraat voivat olla brindlejä, urokset muistuttavat astrex siameseja, jos pysyvät hengissä poikasiän yli), A^vy-brindlet voivat olla kumpaa sukupuolta tahansa ja niiden ainoat genetiikkaan perustuvat terveysongelmat ovat keltaiseen pigmenttiin liittyviä.

Näiden hiirten kuviointi muistuttaa meidän brindejämme, mutta väritys on toinen: tumman agoutia (tai mutaatioiden/diluuttien agoutista muuttamaa) raidoitusta keltaisella taustalla. Muut väriin eli pigmenttiin vaikuttavat geenit määrittelevät hiiren perusvärin, samoin kuin brindlauksen värin.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos hiirellä on sinisen diluution d/d, perusväri ei ole punainen, vaan vahvuudeltaan noin puolet redin väristä ja brindlaus vaalentunut blue agoutin kaltaiseksi (A^vy/A d/d) tai blueksi (A^vy/a d/d).

2a.2.1. A^vy/A^w

Mikään lähteistäni ei viittaa siihen, että A^vy/A^w-hiiret olisivat fenotyypiltään erotettavissa A^vy/A-hiiristä. Ks. näistä alta.

2a.2.2. A^vy/A, Agouti brindle

... ja muut agouti-pohjaiset brindlet.

A^vy/A tuottaa hiiren, jolla on agoutia raidoitusta punaisella taustalla. Jos hiirellä on lisäksi b^c/* (tai b/b), raidoitus on agoutin sijaan cinnamon, punaisen pigmentin syvyyden pysyessä muuttumattomana. Mikäli hiirellä on myös d/d, brindlaus muuttuu blue aogutiksi ja sekä b- että d-lokuksen diluuttien läsnäollessa tuloksena on lilac agouti brindlaus. Sekä blue että lilac agoutilla punaisen pigmentin syvyys vähenee noin puoleen.

A^vy/A p/p -hiiren pohjaväri vastaa P/*:n syvyyttä, mutta raidoitus on argentea. Hiiri, jolla on lisäksi suklaadiluutio, on väriltään lähes samanlainen kuin argente brindle, vain karvan juuri on sinertävän sijaan champagne. Sinisen diluution kanssa punaisen pigmentin syvyys vaalenee jälleen n. puoleen agouti brindleen verrattuna, "argente" on väriltään vaaleampi ja karvan juuret ovat ennemmin hopeaiset kuin sinertävät. B- ja d-lokusten diluutioiden läsnäollessa karvan juuri muistuttaa vaaleaa lilacia.

2a.2.3. A^vy/a, Black brindle

... ja muut "yksivärispohjaiset" brindlet.

A^vy/a (tai A^vy/a^e) antaa hiirelle mustan brindlauksen punaisella pohjalla. Chocolate-, sininen ja punasilmäinen -diluutioilla väritys noudattaa samaa logiikkaa kuin agoutipohjaisilla brindleillä.

2a.2.4. A^vy/a^t

A^vy/a^t:lla hiiren vatsa voi olla brindlaamaton eli raidaton, raitojen loppuessa tan-vatsan rajalinjalle. Tämä on kuitenkin vain spekulaatiota, jonka ainoana pohjana on Mouse Genome Informaticsn lausunto siitä kuinka a^t on osittain dominoiva (vatsassa, ei selässä).

2a.2.5. A^vy/a^e

Agouti- ja black-pohjaisten bridle-hiirten logiikkaa noudattaen, voisi olettaa että A^vy/a^e hiiri olisi black brindle, jolla sekä raidoituksen mustuus että pohjavärin punaisuus olisi sävyltään syvää.

Kuvat klikattavissa suuremmiksi.

Poikueellinen australialaisia Ahvy/* -hiiriä. Huomaa värikirjo!

Toinen poikueellinen australialaisia Ahvy/* -hiiriä. kuva: Gill Mulholland

2b. Hypervarioiva keltainen, A^hvy

Hypervarioiva keltainen tuottaa suurimman määrän vaihtelua kaikista "raidoittavista / kirjavoittavista / brindlaavista" geeneistä. Geeni onkin hiirikasvattajan käsiin jouduttuaan aiheuttanut usein hämäännystä, siitä kun ei usein puhuta ja se tuottaa poikueita, joissa nättäisi olevan läsnä useampaa a-lokuksen geeniä kuin on mahdollista. Geeni nimittäin voi tuottaa hiiriä kokopunaisista agoutin kautta kokomustiin ja brindlattuihin agoutiraidoista mustiin raitoihin - jopa mustaan punaisin raidoin!

Kuten A^vy, A^hvy on todennäköisesti epigeneettinen, eli emän genotyyppi vaikuttaa poikaten fenotyyppiin isää enemmän.