Genetiikkaa

Kuviot

Kuviolliset muunnokset

Kuviollisten muunnosten ryhmä on suuri ja kuvioita aiheuttavat geenit sijaitsevat eri lokuksissa. Tässä käsitellään kahta erilaista "tyyppiä" kuviogeenejä; yksi aiheuttaa valkoisen ja jonkun muista läsnä olevista geeneistä riippuvan värin kuviointia ja toinen puolestaan aiheuttaa kuviointia, jossa mukana ei ole valkoista.

Tässä ryhmässä käsitellään:

s - resessiivinen valkotäpläisyys

W - dominoiva valkotäpläisyys

Rw - rumpwhite

W^sh - sash

W^bd - banded

Mo^br - brindle

bt - belted

a/a B/* s/s & a/a b/b s/s Kuva: Arttu Väisälä

1. Resessiivinen valkotäpläisyys s

Resessiivinen valkotäpläisyys-geeni s on vastuussa even ja broken marked -muunnoksista. Geeniä kutsutaan nimellä "laikukas" ja se liitetään niin sanottuun muuntelijoiden "k" kokonaisuuteen. Kahden jo mainitun muunnoksen lisäksi geeni voi olla myös Dutchin takana, vaikkakin Dutchin tarkempi genetiikka vaikuttaakin olevan edelleen kiistanalainen. Pääasiallisena erona eri kuvioiden välillä onkin se, millaista valkotäpläisyyttä (symmetrisesti vai epäsymmetrisesti jakautunutta) kohti jalostetaan. Tämän geenin pääasiallinen vaikutus on suurehkot, selkeästi valkoisesta pohjaväristä erottuvat värillisen täplät / läikät.

Resessiivisten valkotäpläisten muunnosten jalostaminen ei ole helppoa, siitä huolimatta että täplikkäitä hiiriä löytyy lemmikkiliikkeistäkin eri puolilta maailmaa. Vaikeudet johtuvat siitä, että geenin ja siitä syntyvät kuviot riippuvat hyvin paljon muuntelijoista. Ilman oikeita muuntelijoita s/s hiirellä voi olla vian muutama valkoinen täplä vatsassa, jaloissa ja otsalla. Toisessa ääripäässä hiiri voi olla lähes täysin valkoinen! Kaiken kaikkiaan hiirellä on vatsapuolella enemmän valkoista kuin selässä. Pigmentin määrän vähentyessä valkoinen valtaa viimeksi silmien ympäristön, posket, korvat ja lanteet.

Black broken, a/a B/* s/s Kuva: Meri Orrainen

s-geenin sanotaan liittyvän megakoolon -nimiseen suolisto-ongelmaan (ähky), jossa hiiren paksusuoli ei toimi kunnolla, eikä eläin pysty ulostamaan. Joidenkin raporttien mukaan 10% laboratorioiden s/s-hiiristä kärsivät tästä ongelmasta.

1.1. Even ja broken

Toisistaan poikkeavista standardeista huolimatta even ja broken marked ovat molemmat lähtöisin samasta perustekijästä, molemmilla on s/s. Varsinainen kuviointi riippuu muuntelijoista. Tarkempaa tietoa näiden muunnosten kasvattamisesta saa muunnokset-osiosta.

1.2. Dutch

Black dutch, a/a B/* s/s (?) Kuva: Anniina Tuura

Joidenkin kasvattajien mukaan hiiren dutch-merkinnät eivät johtuisi resessiivisestä valkotäpläisyysgeenistä, vaan jostain ihan omasta dutch-geenistä. Tätä teoriaa tukee se, että yhdistettäessä dutchia yksiväriseen, tuloksensa saa (huonoa) dutchia jo yhden välisukupolven jälkeen.

1.3. Berkshire

2. Dominoiva valkotäpläisyys W

Hiirimuunnoksista variegated (sekä, mahdollisesti, myös uusi kuviomuunnos berkshire) on dominoivan valkotäpläisyyden aiheuttama. Varsinaisten geneetikkojen parissa geeni tunnetaan nimellä "kit oncogene W" eli KitW ja siitä tunnetaan useampia muunnelmia. Muista kuviogeeneistä tähän samaan sarjaan kuuluu myös banded Kitw-b eli capped (mahd.), sash Kitw-sh eli banded. W on letaali, eli homotsygoottiset W/W -hiiret eivät selviä aikuisiksi, vaan syntyneet poikaset kuolevat aneemisina, yleensä ennen kahden viikon ikää. Nimestään huolimatta geeni ei ole todella dominoiva, vaan semidominantti. Tämä tarkoittaa sitä, että heterotsygooteilla yksilöillä ilmiasu eli fenotyyppi voi vaihdella kummankin läsnä olevan alleelin aiheuttaman ilmiasun välillä, jopa äärimmäisyyksiin asti. Näin ollen W/w-hiiri voi olla paitsi variegated, myös ilmiasultaan kuvioton (täysvärinen) tai jopa täysin valkoinen. Muunnos onkin hankala kasvatettava geenin käyttäytyessä välillä ikään kuin se olisi resessiivinen. Kahdesta näennäisesti yksivärisestä variegated-sukuisesta hiirestä saattaa toisaalta syntyä kuviollisia otuksia.

Black variegated, a/a B/* W/w Kuva: Anniina Tuura

W eroaa vaikutukseltaan s:stä sekä valkoisuuden määrän, että kuvion yhtenäisyyden osalta. W tuottaa pieniä, reunoiltaan epätasaisia värin "roiskeita" valkoisella taustalla. Myös tämä täplämuunnos on hyvin riippuvainen muuntelijoista, joista tärkeimmät saattavat kuulua k-kokonaisuuteen. Kuten even ja broken, variegated vaatii paljon kärsivällisyyttä (ja hiiriä) parhaimman jalostustuloksen aikaan saamiseksi.

2.1. Vuorovaikutus W:n ja s:n välillä

Kun hiirellä on sekä W/w että s/s, se on jo täysin valkoinen mustasilmäinen (paitsi jos hiirellä on myös p/p), tai sillä on pieniä pigmentoituneita alueita korvien ja/tai lanteiden ympäristössä.

3. Rumpwhite Rw

Black tan rumpwhite, at/at B/* Rw/rw Kuva: Arttu Väisälä

Rumpwhite on letaali dominantti ja näin ollen kaikki rumwhite-hiiret ovat heterotsygootteja. Rumpwhite x rumpwhite -yhdistelmien poikuekoko on n. 25% pienempi kuin keskivertopoikueet. Koska geeni on dominoiva, kuvio on suhteellisen helppo siirtää uusiin väreihin. Tarkemmin sanottuna kuvion perusperiaate siirtyy, sillä ensimmäisten sukupolvien hiirillä on yleensä vain vähän valkoista hännänjuuressa sekä valkoinen häntä. Rotumääritelmän vaatiman kuvion kasvattaminen vaatiikin varsin pitkäjänteistä työtä, eikä rumpwhite kuulukaan helpoimpien hiirimuunnosten joukkoon.

3.1. Vuorovaikutus Rw:n ja muiden kuviogeenien välillä

Rw s/s -hiirillä on pigmenttiä päässä ja hartoilla, muttei pahemmin muualla. Beltedin (bt/bt) kanssa hiiret näyttävät rumpwhitelta, mutta kuviorajat ovat hyvin epätasaisia. Bandedin (W^sh) x rumpwhite yhdistelmistä on syntynyt cappediltä näyttäviä hiiriä, samoin kuin hiiriä jotka muistuttavat jonkin verran rottien bareback-muunnosta.

4. Sash W^sh

Black tan banded, at/at B/* Wsh/w Kuva: Arttu Väisälä

Bandedin aiheuttava geeni on itse asiassa nimeltään "sash", ei "banded". Jälkimmäisen niminenkin geeni on olemassa ja se käsitellään seuraavaksi. W^sh kuuluu laboratorioista hiirikasvattajien käyttöön päätyneisiin geeneihin. Se ilmaantui spontaanina muunnoksena vuonna 1978 ja hiirikasvatus sai sen käyttöönsä jo kaksi vuotta myöhemmin. Tämä dominoiva geeni saa aikaan valkoisen nauhan hiiren ympäri, vyötärön kohdalla. Heterotsygootin ilmiasu on tyypillinen banded, vaihdellen kuitenkin vähäisestä nauhan aavistuksesta valtavan leveään valkoiseen alueeseen. Homotsygoottina nauha levenee entisestään, jättäen väriä vain päähän ja takamuksiin. Valikoivalla jalostuksella homotsygooteista W^sh/W^sh -hiiristä voi saada aikaan BEW:tä. Banded on helppo siirtää uusiin väreihin ja turkkimuunnoksiin, mutta kuvion saaminen rotumääritelmän mukaiseksi vaatii jalostustöitä. Muista kuviogeenejä ei kannata sekoittaa banded-kasvatukseen, erityisesti ei-toivottuja ovat valkotäpläisyysgeenit sekä yksivärisilläkin virheitä aiheuttavat pää- ja häntätäplä -geenit.

5. Banded W^bd

Black capped, a/a B/* Wbd/Wsh Kuva: Arttu Väisälä

Capped-niminen kuvio voi olla yksinkertaisesti bandedistä jalostettu kuvio, mutta se myös voi olla oman, erillisen geeninsä aikaansaama. Seuraava onkin teoriaa, jonka taustalta löytyy omaa jalostustyötäni sekä geneetikkolähteistä löytämiäni tietoja banded-geenin sekä banded & sash-geenien vaikutuksista. Nämä kuvaukset vastaavat varsin hyvin omia kasvatuskokemuksiani, tosin tärkeimmät erot sash- ja banded-hiirten välillä, niin homo- kuin heterotsygooteissakin, ovat W^bd -hiirten värin määrä sekä aneemisuus osassa poikasia (jota W^sh -bandedeilla ei ilmene).

Banded-geeni on semidominoiva, joten sen aikaansaama ilmiasu on vaihteleva. Poikueiden koko capped x capped -astutuksissa on yleensä jonkin verran normaalia pienempi, erityisesti aikuiseksi selviävien osalta. Joukossa on havaittu anemiaa (sekä mahdollisesti megakoolonia), johon poikaset joko menehtyvät n. 2-5 viikon ikäisinä tai selvitessään kasvavat poikuetoverinsa kiinni vasta aikuisiällä. Ongelmaisimpia ovat kaikkein valkoisimmat poikaset.

6. Brindle Mo^br

Brindle-geeni Mo^br (br-lyhenne tulee sanasta brindle) on vaikutukseltaan sukupuolisidonnainen. Urosbrindlet ovat lähestulkoon valkoisia nokisin ääreispistein (ne vaikuttavat siameseilta) ja niiden turkki on kihara. Geeni on yleensä uroksilla letaali ja huono-onniset urokset kuolevat 10-14 vrk:n ikäisinä. Jotkut kuitenkin selviävät ja elävät aikuisiksi. Nämä hiiret kuitenkin kärsivät neurologisista ongelmista, jolloin ne "vaappuvat" ja niiden takajalat tarrautuvat toisiinsa hännästä nostettaessa. Jos brinde-uroksen ja brindle-naaraan astuttaa keskenään, tuloksena syntyvät homotsygoottinaaraat muistuttavat heterotsygoottisia uroksia.

Naarailla geeni aiheuttaa turkin "raidoittumista", eli rotumääritelmän brindlen. Väri(yhdistelmän) tummuus vaihtelee ja hiiret usein tummuvat iän myötä. Valikoiva jalostus auttaa paremman brindlauksen aikaansaamisessa.

7. Belted bt

Belted on sash-bandedia vanhempi valkonauhainen hiirimuunnos, joka on peräisin laboratorioista 1940-luvulta. Tämä resessiivinen geeni saa homotsygoottisena aikaan ohuen nauhan hiiren vartalon ympäri. Sash-bandedin ilmaantumisen aikoihin beltedistä oli hiirikasvatuksen parissa tulossa harvinainen ja uuden "nauhageenin" ilmaantuminen aiheutti jonkin verran sekaannusta hiirikasvattajien parissa. Uudempi dominoiva ja paremman nauhan aikaansaava sash vei vähitellen beltedin paikan, eikä belted-nauhaisia hiiriä ole tietääkseni enää missään standardissa. Joitain ilmaantuu kuitenkin edelleen, resessiivisen geenin piileskellessä kannoissa pitkään.