Hiiren terveys

Hiirten kasvaimista

Teksti: Satu Karhumaa

Hiirten kasvainherkkyys on valitettavan tuttu asia lähes jokaiselle hiiriharrastajalle. Rakkaan lemmikin kasvaimen takia lopettamaan joutuneen ymmärrettävä kysymys onkin: miksi näin pääsi käymään? Usein syyttävä sormi kääntyy kasvattajia kohti. Osa hiirten kasvainherkkyydestä onkin perinnöllisistä tai näiden kaltaisesti linjoissa kulkevista syistä johtuvaa, mutta kaikki kasvaimet eivät johdu kasvattajista.

Kasvainten ilmaantumisen mekanismit ovat niin hiirillä, kuin muillakin lajeilla monimutkainen, useista tekijöistä johtuva asia. Vaikuttamassa on yleensä useampia eri tekijöitä, joko yksin tai yhdessä muiden kasvaimille altistavien seikkojen kanssa. Näihin tekijöihin kuuluu mm:

• perinnölliset tekijät,
• ympäristötekijät,
• ravintotekijät,
• muut terveystekijät,
• ikä.

Huomautettakoon, ettei yllä oleva luettelo ole täydellinen.

Perinnöllinen kasvainherkkyys

Hiirten kasvaimia ja kasvainherkkyyttä on tutkittu varsin paljon, sillä hiirtä käytetään ihmisen syöpien ilmaantumisen tutkimuksen mallina. Tutkimuksien kohteena on ollut mm. perinnöllisen taipumuksen vaikutus kasvainten varsinaiseen ilmestymiseen, ulkoisten tekijöiden (ympäristö, ravinto jne.) panos sekä tietenkin näiden yhteisvaikutus. Havaintojen mukaan jopa "syöpägeenit" omaava hiiri voi elää hyvin iäkkääksi saamatta kasvaimia, mikäli syöpäherkkyyttä lisäävät ympäristötekijät - sisäiset tai ulkoiset - puuttuvat. Tällöin hyvin syöpäaltiskin hiiri voi elää luonnollisen elinkaarensa loppuun. Toisaalta täysin spontaaneja kasvaimia ilmaantuu eläimille, joilla ei ole altistavia perinnöllisiä tekijöitä. Perinnöllisen syöpäriskin johtaminen kasvaimen kehittymiseen on siis esiintymiseltään varsin vaihtelevaa.

Kasvain- eli syöpäalttiuden periytyvyys on jo itsessään monimutkainen ja useampien geenien yhteisvaikutuksesta riippuva (polygeeninen) prosessi, jossa kukin geeni vaikuttaa jonkun tietyn tyyppisen syövän kehittymiseen, olematta kuitenkaan yksinään siitä vastuussa. Varsinaisten "syöpägeenien" lisäksi kasvainten esiintymiseen vaikuttaa joukko geenejä, joiden yksittäinen vaikutus on hyvin pieni, mutta jotka saavat aikaan erityisesti satunnaisia kasvaimia. Hiiriltä on kartoitettu vähintään 80 kasvainalttiuslokusta ja lisää uskotaan löytyvän hiiren perimän kartoituksen edistyessä.

Perinnöllisiin tekijöihin kuuluvat paitsi alttiustekijät, myös syövän vastustuskyvyn geenit, jotka vaikuttavat altistavien geenien "esilletuloon". Syöpäresistanssin lokuksia on kartoitettu vähintään kymmenen ja osa näistä vaikuttaa kasvainten ilmenemiseen, toiset kehittyneen kasvainten kasvuvauhtiin.

Pähkinänkuoressa ilmaistuna: kasvaimet periytyvät niin monimutkaisesti, että värijalostus on kasvainherkkyyden poisjalostamiseen nähden kuin pilvenpiirtäjän rakentaminen verrattuna jakkaran nikkaroimiseen. Vaikeus ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, etteikö kasvattajan kannattaisi - pitäisi, itse asiassa - pyrkiä jalostamaan eläimiään mahdollisimman kasvaimettomiksi.

Ympäristötekijät

Perintötekijät eivät yleensä aiheuta yksinään kasvaimia, vaan mukana on paljon muitakin tekijöitä, jotka ratkaisevat tuleeko hiirelle kasvaimia vai ei.

Ympäristötekijöissä on samoja syöpäriskin lisääjiä kuin vaikkapa ihmisillä, mutta tietenkin rutkasti nopeammassa aikaskaalassa... Näitä on esim. altistuminen radonille sekä ympäristön kemikaalit ja muut karsinogeenit (tupakansavu, hyönteismyrkyt, raskasmetallit yms.).

Ravintotekijät

Kasvainten esiintymisen ravintotekijöihin kuuluu tärkeänä tekijänä liian raskas ruokavalio, sekä ruoan karsinogeenit (kuten väriaineet). Kokeissa ruoan kalorimäärissä tietenkin liioitellaan suuntaan jos toiseenkin, mutta tuloksista voi kuitenkin lukea, että paljon kaloreita sisältävä ruokavalio nostaa kasvainten kehittymisen riskiä huomattavasti.

Ei ole mitenkään tavatonta, että harrastaja joka aidosti tahtoo hiirilleen vain kaikkein parasta, aiheuttaakin tahtomattaan niille kasvainten ilmaantumisen todennäköisyyden kasvua - antamalla lemmikeilleen hiirten todellista tarvetta raskaampaa ruokaa. Tämä voi tarkoittaa käytännössä liikaa 'herkkuja' tai liian rasvaista, raskasta valmista ruokaseosta. Nopeaan kasvutulokseen pyrkivä harrastaja voi myös aiheuttaa kasvaimia ruokkimalla nuoria hiiriä liian vahvalla ruoalla.

Tästä päästäänkin karsinogeeneihin - monissa sekoituksissa on eläinten omistajien silmäniloksi lisätty väriaineita, jolloin ruoka ihmisen mielestä näyttää paremmalta, onhan se värikkäämpää. Samalla tulee kuitenkin syötettyä lemmikeilleen sen elimistöön kerääntyviä haitta-aineita, eli lisättyä syöpäriskiä.

Ruokavalion merkityksestä omakohtaista anekdoottia: kun siirryin ostoseoksista laboratoriopellettiin (hiirikannan pysyessä geneettiseltä pohjaltaan varsin samana) ~ 1996, kasvainten esiintymistiheys putosi niin että sen huomasi selvästi. Itse tehtyyn sekoitukseen siirryttäessä kehitys jatkui positiivisena - paitsi jos eri ainesten sekoitussuhteet (esim. kissanruoan kanssa) menivät pidemmällä aikavälillä liian raskaiksi.

Yleisesti ottaen laboratoriorehut sekä esim. nauta- ja hevosrehut ovat terveydelle parempia kuin eläinkaupan siemenseokset, sillä jälkimmäisille ei ole asetettu niin tarkkoja puhtaus-, lisäaineettomuus- ja laatuvaatimuksia kuin ensimmäisille.

Lähteitä selatessa löytyi lisäksi tietoa, jonka mukaan 10 % soijatuotteita (soijaa, misoa) hiiren ruokavaliossa vähensi huomattavasti kasvainten esiintymistä. Kuulostaa hyvältä, tosin kulmakarvaa kohotutti ilmenemisprosenttien mainitsemattomuus sekä se, että kertojana ovat soijantuottajat... Soijahan sisältää luonnon estrogeeniä, joka voi suurissa määrissä vaikuttaa uroksiin ei-toivotulla tavalla.

Muut terveystekijät

Hiiren yleinen terveydentila, erityisesti vastustuskyky, on tärkeässä asemassa syövän puhkeamisessa. Loisten, sairauksien, hoidon tasoon liittyvien epäkohtien tai muiden vastaavien syiden vuoksi ilmennyt vastustuskyvyn lasku saattaa laukaista syöpään johtavan kehityskulun.

On hyvä muistaa, että vaikka nisäkasvaimet ovatkin useimmiten ainoita harrastajien parissa mainittuja kasvaimia, hiirillä esiintyy yhtä monenlaisia syöpiä kuin ihmisilläkin.

Nisäkasvainvirus

Muihin terveystekijöihin kuuluu "hiirten nisäkasvainvirus" (Murine Mammary Tumor Virus, MMTV). Tätä on tutkittu paljonkin "hiirten geenien tutkimus ihmisten genetiikan tutkimuksen mallina" -ohjelmien yms. piirissä ja on sanottu, että se on suurin yksittäinen hiirten nisäkasvainten syy.

Viruksen leviämistavan vuoksi nisäkasvaimia pidettiin pääasiallisesti perinnöllisenä ilmiönä ja käsitys elää vielä harrastajien parissa, (ei mikään ihme, se näyttää siltä!) mutta varsinaisesti perinnöllisen nisäkasvainherkkyyden merkitys ja siitä aiheutuvien nisäkasvainten määrä on virusta huomattavasti pienempi.

MMTV siirtyy emolta poikasille maidon mukana. Poikasen ruoansulatuselimistöstä virus siirtyy ruoansulatukseen liittyviin imusolmukkeisiin ja (yksinkertaistaen) sitten maitorauhasiin. Urokset, vaikka viruksen saisivatkin, eivät sitä levitä mihinkään - nehän eivät imetä. MMTV:n leviämistavasta johtuen, virus siirtyy myös virusta kantamattomien naaraiden poikasiin, mikäli niitä imettää virusta kantava naaras.

Nisäkasvainviruksen leviämisen voi pysäyttää hiirikannassaan sen esiintymisen huomattuaan jättämällä yhdestä sukupolvesta vain uroksia ja astuttamalla niillä vain naaraita, joiden suvuissa kasvaimia ei ole, tai on hyvin vähän.

Ikä

Hiiren ikä vaikuttaa syöpäalttiuteen eli mitä vanhempi hiiri on kyseessä, sitä todennäköisempää on että se yleiskunnon iän myötä heikentyessä saa jonkun kasvaimen perinnöllisten ja/tai muiden tekijöiden 'kerääntyessä'. Samaahan ilmenee myös muilla eläinlajeilla, kuten vaikkapa ihmisillä.

Loppusanoiksi:

"It is estimated that about 75 % of cancer risk is due to the environment. (But ALL of it is caused by genes "behaving badly.)

eli arvioiden mukaan 75 % syöpäriskistä johtuu ympäristöstä, maininta "huonosti käyttäytyvistä geeneistä" liittyy osittain perinnölliseen alttiuteen, osittain eräiden geenien somaattisiin (ei-sukusoluja, ei vaikuta jälkipolviin) mutaatioihin, joiden johdosta esim. kasvainten ilmenemistä estävät geenit eivät toimi oikein.

Lähteinä mm.

Joe M. Angel, Ellen R. Richie: Genetic Mapping of a Tumor Susceptibility Locus that Influences N-methyl-N-nitrosourea Induction of Thymic Lymphomas in Mice to Chromosome 4 (The 14th International Mouse Genome Conference, 2000)

Michael C. Purdy: Scientists Identify Potential Lung Tumor Susceptibility Genes in Mice (Washington University in St. Louis / School of Medicine)